Vai onko se ihan normaalia,ettei enää saa minkäänlaista kontaktia omiin lapsiinsa?
Niin erilaiset ovat arvomaailmammekin.
Vai onko se tuo ikäero?
En millään jaksaisi edes kuunnella saatikka sitten seurata erään lapseni elämää.Kohdatessa ei ole mitään sanottavaa jne...
Oletteko tunteneet koskaan
lapsianne vieraiksi?
11
1249
Vastaukset
- samat on tunteet.....
Olen onnistunut pilaamaan, kolmeen tyttäreeni välit kokonaan, Eivät halua nähdä minua eivätkä anna edes lastenlastensa käydä enää meillä. Kun olemme papan kanssa niin hirveitä.
Tytöt ovat jo 30 kympin hujakoilla ettei ole edes kysymys mistään teinitytöistä.
En tiedä mikä meni vikaan. Olen yrittänyt puhua ja selitellä, omaa epäonnistumistani kasvatustyössäni ja pyydellyt anteeksi. useita kertoja, mutta turhaan. En ole juoppo enkä lasten pahoinpitelijäkään ollut. On vaan ollut elämässä vastoinkäymisiä enempi kuin tarpeeksi, turhia erittelemättä.
Minusta olisi astuttava aikuisten lasten aikuisten maailmaan, katsottava peiliin ja mentävä eteenpäin. Ei meidän mummojenkaan pidä loppuelämäämme pilata sillä että syyllistämme itsemme masennukseen ja umpikujaan mielenterveyden kustannuksella.
Olemme tehmeet mikä kulloinkin on ymmärryksemme ollut missäkin tilanteissa ja yrittäneet parastamme, omilla voimavaroilla.
Nyt minulla aika olla omillani ja elän omaa elämääni, lastenlasteni kanssa tai ilman se todellakin on omien lasteni valinta. En mene itkemään että saisin tavata heitä. Lapseni kasvattaa nyt niitä omia kullannuppujaan parhaalla mahdollisella tavalla. jos siihen ei kuulu mummo eikä pappa se on heidän katsantonsa.
Hyvää kesää kaikilla yksinäisille ja vapaille mummoille.- maarjetta
Nämä ovat kipeääkin kipeimpiä asioita, joista ei paljon ole puhuttu.
Vanhempi vaikenee mieluummin, ehkä taustalla syyllisyys ja häpeä. Oli se sitten aiheeton tai aiheellinen.
Miniäni katkaisi isäänsä välit vanhemman lapsen syntyessä niin totaalisesti, ettei tuo pappa vaikka samassa kaupungissa asuu, ole nähnyt lapsenlastaan koskaan. Tämä lapsenlapsi, poika, on nyt 15 v.
Usein on jopa minulta tuo poika kysellyt tästä tuntemattomaksi jääneestä toisesta papasta.
Kyllä tekee pahaa miniän ja isän puolesta, että suhde ajautuu niin anteeksiantamattomaksi.
Miniän, äitinsä ja isänsä välillä on paljon puhumattomuutta. Miniä on liittoutunut äitinsä kanssa isää vastaan. Tässäkään ei ole kyse juoppudesta, vaan ristiriidoista ja rahasta.
Itselläni on myös tähän miniään neutraali suhde, samoin hänen mieheensä eli poikaani. Ei kauheasti käydä toisissamme.
Joskus poikani tuntuu todella vieraalta, ei hän paljon jää jutustelemaan kanssani. Sanottavaa tuntuu olevan vähän.
Poikani on yrittäjä. Hänen mielenkiintonsa kohteet ovat niin toisaalla kuin minun. Eikä hän ole tyypiltään sellainen, että muistelisi lapsuuttaan. Joten yhtymäpisteitä löytyy vähän. - mummeli lomalta
maarjetta kirjoitti:
Nämä ovat kipeääkin kipeimpiä asioita, joista ei paljon ole puhuttu.
Vanhempi vaikenee mieluummin, ehkä taustalla syyllisyys ja häpeä. Oli se sitten aiheeton tai aiheellinen.
Miniäni katkaisi isäänsä välit vanhemman lapsen syntyessä niin totaalisesti, ettei tuo pappa vaikka samassa kaupungissa asuu, ole nähnyt lapsenlastaan koskaan. Tämä lapsenlapsi, poika, on nyt 15 v.
Usein on jopa minulta tuo poika kysellyt tästä tuntemattomaksi jääneestä toisesta papasta.
Kyllä tekee pahaa miniän ja isän puolesta, että suhde ajautuu niin anteeksiantamattomaksi.
Miniän, äitinsä ja isänsä välillä on paljon puhumattomuutta. Miniä on liittoutunut äitinsä kanssa isää vastaan. Tässäkään ei ole kyse juoppudesta, vaan ristiriidoista ja rahasta.
Itselläni on myös tähän miniään neutraali suhde, samoin hänen mieheensä eli poikaani. Ei kauheasti käydä toisissamme.
Joskus poikani tuntuu todella vieraalta, ei hän paljon jää jutustelemaan kanssani. Sanottavaa tuntuu olevan vähän.
Poikani on yrittäjä. Hänen mielenkiintonsa kohteet ovat niin toisaalla kuin minun. Eikä hän ole tyypiltään sellainen, että muistelisi lapsuuttaan. Joten yhtymäpisteitä löytyy vähän.Rahaan, minä otaksun, kuuluu ehkä suurin syy minunkin tyttärieni kiukku, ehkä, en ole varma.
Aikanaan makselin heidän ns. töpöksiään, liian avokätisesti. Ennekuin tajusin, ettei ole minun tehtävä. Vastuu on tekijällä, eikä mammalla.
Ja onhan selvää, että raha on ansaittava mummojenkin. Nyt kun olemme matkustelleet ja muutoinkin taloudellisesti ajatellut itseämme, niin on tullut viimeinen niitti.
Ei nämä ole todellakaan mitään asioita millä kehtais kerskailla, mutta jonkun kanssa on joskus hyvä keskustella, ettei tunne olevansa yksin kipeiden asioiden kanssa, on ikävä lapsia ja lapsilla on minua, tiedän sen. Kuinka äidit sitten selittäneekin asiat lapsille, mikä on tullut, se onkin jo sitten toinen juttu. - aikuisten lastemme ystäviksi
Minä yritin ihan liikaa ja mikä oli lopputulos:loppuunpalaminen ja masennus.
Onneksi sain neuvoa työhöni liittyvältä
toimihenkilöltä,joka sanoi,että et sitten
anna itseäsi loukata ja hyväksikäyttää.
Mistähän johtuu,että nykyään jopa nelikymppisetkin tyttäret käyttäytyvät(nähty
noistakin julkkiksista )ihan kuin pahaiset teinit?Vaihtavat ukkoja,tekevät lapsia,eroavat-ovat jälleen kiinni uudessa suhteessa?
Ennen ei olisi saaneet lasten huoltajuuttakaan sellaiset liehkasijat!
Minä aloin huoltamaan omia vanhenpiani nelikymppisenä.Siinä oli oma perhe ja lapset.
Ei olisi tullut mieleenkään,etteivät olisi saaneet tavata ukkia ja mummoa.Päinvastoin,he olivat lasten parhaita ystäviä.
- myös mummikin
Tosi ihana kuulla, että muillakin on niin ettei saa lapsenlapsiaan tavata. Olen luullut että olen ainoa mummi joka suree lapsensa ja lapsenlapsensa vuoksi.Minäkin olen ihan normaali ihminen ja käyn työssä.
En ole saanut nähdä omia lapsenlapsia kahteen vuoteen.Hirviä ikävä ja hätä on myös kun tiedän ettei siellä ole asiat hyvin.Lapset ovat vanhoissa pienissä vaatteissa ja minä en saa ostaa heille uusia ja äidillä ei ilmeisesti ole varaa tai ei välitä.Hän on yksinhuoltaja.
Kaikesta elämässään epäonnistumisestaan hän syyttää minua.Epäilen huumeita tai masennusta, mutten voi mitenkään puuttua kun äiti on minua kohtaan myös väkivaltainen.
Usein mietin että jos lapseni tai lapsenlapseni olisivat kuolleet, kestäisin sen paljon paremmin kun ymmärtäisin että he ovat iäksi menneet pois.Mutta tällainen tuska kun tietää että lapsi on jossain lapsineen ja hän on minut hylännyt on paljon raskaampaa kuin jos olisi kuolemalle menettänyt.Ja kaikkein surullisinta on kun en edes tiedä miksi en saa tavata lapsenlapsiani ja lastani.
Vieraiden ihmisten lapsia saan toki hoitaa ja kiitosten kanssa.Mieheni on myös tavallinen normaali mies ja käy työssä ja elämme tavallista elää.- että sun lapsillasi on....
Hätä, sinun varmaan kuuluisi tehdä ilmoitus lasten suojeluun. Nykyisin jo laki velvoittaa jokaista joka tuntee huolta lasten huolenpidon olevan huonossa mallissa, niin se tullaan tarkastamaan lastensuojelun kautta.
Onhan selvä syy miksi ei mummo saa tavata lapsia...jotain on vinossa. Tiedän samanlaisen tapauksen ja oli hyvä tehdä ilmoitus. Nyt on siinä perheessä asiat paremmin. Mitä aikaisemmin puututaan sen helpompi on asiota korjata. "Usein mietin että jos lapseni tai lapsenlapseni olisivat kuolleet, kestäisin sen paljon paremmin kun ymmärtäisin että he ovat iäksi menneet pois.Mutta tällainen tuska kun tietää että lapsi on jossain lapsineen ja hän on minut hylännyt on paljon raskaampaa kuin jos olisi kuolemalle menettänyt."
Onpa itsekkäästi ajateltu.- tilanne se...
Mielikki-m kirjoitti:
"Usein mietin että jos lapseni tai lapsenlapseni olisivat kuolleet, kestäisin sen paljon paremmin kun ymmärtäisin että he ovat iäksi menneet pois.Mutta tällainen tuska kun tietää että lapsi on jossain lapsineen ja hän on minut hylännyt on paljon raskaampaa kuin jos olisi kuolemalle menettänyt."
Onpa itsekkäästi ajateltu.Ettei todellakaan jaksais yhtään vastoinkäymistä enää. Ei se ole itsekästä vaan väsymistä äärimmilleen. Olen itsekkin ajatellut monasti niin, kun kuulen lapsistani (aikuisista). Semmoisia uutisia että sama kaava toistuu viikosta toiseen, vuodesta toiseen. Nykyään jo 10 vuotta samoja uutisia. Toivon todella että olisi nukkunut pois, olisi hänelläkin rauha kun ei sitä muutoin saa.
Onko väärin... Äiditkin ovat ihmisiä, jotka tuntevat näkevät ja kuulevat. Ei äidit kestä yhtään enempää kuin kuka tahansa meistä ja teistä.
Äideillä on väsymyst, masennusta, voimattomuuden tunnetta, epätoivoa ihan niinkuin kaikilla ihmisillä. Ja useinmiten se johtuu joistain läheisestä tai lapsesta. Harvoin äiti tuntee näitä huolia itsestään, yleensä hän juuri siksi väsyykin kun se oma minuus unohtuu. - myös mummikin
tilanne se... kirjoitti:
Ettei todellakaan jaksais yhtään vastoinkäymistä enää. Ei se ole itsekästä vaan väsymistä äärimmilleen. Olen itsekkin ajatellut monasti niin, kun kuulen lapsistani (aikuisista). Semmoisia uutisia että sama kaava toistuu viikosta toiseen, vuodesta toiseen. Nykyään jo 10 vuotta samoja uutisia. Toivon todella että olisi nukkunut pois, olisi hänelläkin rauha kun ei sitä muutoin saa.
Onko väärin... Äiditkin ovat ihmisiä, jotka tuntevat näkevät ja kuulevat. Ei äidit kestä yhtään enempää kuin kuka tahansa meistä ja teistä.
Äideillä on väsymyst, masennusta, voimattomuuden tunnetta, epätoivoa ihan niinkuin kaikilla ihmisillä. Ja useinmiten se johtuu joistain läheisestä tai lapsesta. Harvoin äiti tuntee näitä huolia itsestään, yleensä hän juuri siksi väsyykin kun se oma minuus unohtuu.Paljon kiitoksia myötäelämisestäsi.On lohdullista tietää että maailmassa on muitakin ihmisia joilla on yhtä suuri tuska kannettavanaan.Kuolluttakin sureminen olisi paljon lohdullisempaa.Tällainen suru kun ei voi ajan kanssa lieventyä eikä muistot kultaantua vaan päinvastoin päivä päivältä se suru vaan pahenee,lapsen ongelmien kasvaessa ja kasvaessa...
- onhan kyse jo lastensuojelu...
Varaudu että tuulee,mutta väkivaltaa sinun
ei tule hyväksyä.
Minäkin ilmoitin miniäni lasten kohtelusta
ja uhkasi tehdä oikeusjutun,mutta eipä ole kuulunut.Ilmeisesti tajuaa,että häviäisi.
Lastenlapsia saan tavata poikani ansiosta,
Yritti tosin torpetoida hänetkin mummia vastaan,
mutta lopulta poika ymmärsi.
Nytkin juhannukseksi poika saa nuo erolapsensa luokseen ja käyvät samalla mumminkin luona.
Kukaties yöpyvätkin. - Anonyymi
Mielikki-m kirjoitti:
"Usein mietin että jos lapseni tai lapsenlapseni olisivat kuolleet, kestäisin sen paljon paremmin kun ymmärtäisin että he ovat iäksi menneet pois.Mutta tällainen tuska kun tietää että lapsi on jossain lapsineen ja hän on minut hylännyt on paljon raskaampaa kuin jos olisi kuolemalle menettänyt."
Onpa itsekkäästi ajateltu.Vaan suurin tunteista on viha, sitä hyväksikäyttämällä voi unohtaa sanan rakkaus.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mielessäni vieläkin T
Harmi että siinä kävi niinkuin kävi, rakastin sinua. Toivotan sulle kaikkea hyvää. Toivottavasti löydät sopivan ja hyvän381843Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita
Pupuhuhdasta löytyi lähes sadan kilon miljoonalasti huumeita – neljä Jyväskylän Outlaws MC:n jäsentä vangittu: "Määrät p431406Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61401- 141372
Nähtäiskö ylihuomenna taas siellä missä viimeksikin?
Otetaan ruokaöljyä, banaaneita ja tuorekurkkuja sinne messiin. Tehdään taas sitä meidän salakivaa.11355Persut petti kannattajansa, totaalisesti !
Peraujen fundamentalisteille, vaihtkaa saittia. Muille, näin sen näimme. On helppo luvata kehareille, eikä ne ymmärrä,71334Sinäkö se olit...
Vai olitko? Jostain kumman syystä katse venyi.. Ajelin sitten miten sattuu ja sanoin ääneen siinä se nyt meni😅😅... Lis21307Housuvaippojen käyttö Suomi vs Ulkomaat
Suomessa housuvaippoja aletaan käyttämään vauvoilla heti, kun ne alkavat ryömiä. Tuntuu, että ulkomailla housuvaippoihin11260Hyvää yötä ja kauniita unia!
Täytyy alkaa taas nukkumaan, että jaksaa taas tämän päivän haasteet. Aikainen tipu madon löytää, vai miten se ärsyttävä21210Lepakot ja lepakkopönttö
Ajattelin tehdä lepakkopöntön. Tietääkö joku ovatko lepakot talvella lepakkopöntössä ´vai jossain muualla nukkumassa ta21183