Heippa, pikkusisko kysyy pitääkö mun opastaa ja olla tukena isolle siskolle, joka on yli 50? Hänellä elämä vähän hakusessa, yksin mutta silti toinen nainen, muka ruma ja lihava ym. Olen yrittänyt kuunnella ja kehottaa ottaa oma elämä hallintaan, mutta ei; tuntuu että pää menee vaan sekaisen emnemmän hänellä ja toteamus yksin,yksin yksin. Käytös vain niin kuin lapsella vaikka elämän kokemusta pitäisi olla. Mitä teen? Uhraanko oman avioliittoni ja olen vain isosiskoni kanssa? Vienkö hoitoon? Ovatko taiteilijaluonteet tällaisia?
Miten auttaa masentunutta?
Pikkusisko maalta
12662
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Helpoin tapa vedota siihen taiteilija luonteesen. Et ole siskosi "vartija". Keskustele lääkärille menosta, mene vaikka ekakerralla mukaan, ja sitten jatko on hänen.
Et todellakaan riko perhettäsi, vaihdevuosista kipuilevan sisaresi takia, vai onko henkistä, se selviää tutkimuksissa.
Hyvää vointia sinullekin.
Niin. itse kärsin masennuksesta ja kaiketi olen jonkinlainen taitelijaluonnekin. Ainoa viisas ratkaisu on mielestäni se, että sisaresi hakeutuu itse hoitoon. Se on itsestä kiinni. Voit toki olla alussa tukena, mutta älä pilaa omaa eloasi.
Masennus on oikeasti sairaus, siihen on kaikenlaista apua olemassa; benzot, terapiat, vertaisryhmät jne.
Sairaus on sisarellasi, älä ala myötäsairastamaan sitä,
Pieni ymmärrys, mutta minäkin myönnän sairastavani masennusta, josta ei pääse irti "benzoilla", vaan ainoastaan sillä, että ymmärtää olevansa "tienhaarassa" ja jotain on tehtävä. Eli muutos on välttämätön. Jokaiselle meille masentuneille ja
.......
Kiitos, noista muutamista vastauksista näin pian. Hoitoon, aika vaikeaa, mutta ehkä järkevää, pitää miettiä. Niin, miksi uhraisin tänään 18 v. naimisissa. Siskolla enemmänkin,jos ei niin kaavoihin kangertuva olisi ollut. Elämä on mukavaa, kun sen vaan oivaltaa.
Kyllä se totuus taitaa olla sellainen,että masentunutta ei saa hoitoon nykyään ennenkuin sattuu jotain kamalaa.
Yritin tytärtäni vuosia auttaa ja ainut apu oli lääkärin kirjoittamat pillerit.
Kunnes ottikin pillerit kerralla viinan kanssa ja joutui teholle josta palautettiin päähän taputusten kera kotiin.
Sama rumpa jatkui siihen saakka kun oli niin lopu että suostui lähtemään sairaalaan hoitoon ja 3kk hoito onnistui niin että on jo pitkään pärjänny omillaan ja pieni lääkitys apuna.
mennä noinkin. Minä ammuin "miehekkäästi ohi" eli valehtelin jatkuvasti itselleni.
Kunnes uskalsin sanoa ääneen "olen vain ihminen"...
Itse kohta kolme vuotta masennuksen takia eläkkeellä
olleena. Ajattelen näin:
- Kukaan ei halua tulla "autetuksi"
- Masentunut ihminen ei ole idiootti (jos hän ei ollut sitä aiemminkaan)
- Masennus ei estä ajattelua
- Masennus estää ihmistä olemasta se mikä hän "oli"
- Masennus on mahdollisuus
- Masentunut ihminen ON tosissaan
- Maentuneella ihmisellä ovat arvot hakusessa
- Masentuneella ihmisellä on identiteetti hakusessa
Onko pyrkimys "palauttaa" "masentunut" ihminen "ruotuun", vai onko hän tekemässä, jotain uutta?
sairautta on vaikea katsoa, mutta pakko se on vaan elää, ei auta mennä liian paljon sairauteen mukaan, tai sairastuu pian itsekin.
Koeta saada hänet lääkäriin, ja masennus on helpompi hoitaa mitä varhaisemmassa vaiheessa se saadaan hoidon piiriin.
Minulla olisi yksi ajatus.
Sinä olet aikuinen ihminen kuten siskosikin ja teillä on omat elämät ja omat murheet kummallakin. Siispä, jos sinusta tuntuu siltä, että siskosi tukeutuu sinuun liikaa ja että hänen kanssakäymisensä on liiallista ja häiritsee jo liikaa sinun omaa parisuhdettasi, tee näin.
Anna hänelle yksi päivä viikossa ja määrätyn verran tunteja. Esim. kaksi tuntia on mielestäni sopiva aika vierailulle. Siis valitse itsellesi sopiva vierailupäivä ja ilmoita se hänelle. Asian voi ilmaista ystävällisesti ja loukkaamatta kun kertoo, että on ilmentynyt niin paljon ohjelmaa että pystyt parhaiten juuri tuona aikana keskittymään vain häneen.
Mieluiten tietysti jokin liikunta, esim. yhteiset kävelyretket auttavat masentuneisuuteen.
Vain sinä itse voit vaikuttaa siihen miten paljon jaksat auttaa ja tukea siskoasi. Tsemppiä.
Peilaat asiaa omalta kannaltasi näin? Miksi peilaat omaa avioliittoasi tähän? Ehkä kyseessä on jopa näkymätön pitkään jatkunut perheen oma väärinkäsitys ja sisko haluaa vetäytyä juuri siitä kauemmas selkeyttääkseen ajatuksiaan? Ehkä hänelle ei ole annettu juuri siinä yhteisössä tilaa olla oma persoona, sellainen kun on vaan on yritetty muovailla ilman toisen läsnäoloa mukautumaan?
Ehkä oikea lääke olisikin se, että tutustuisit siihen todelliseen sisareesi, etkä puhuisi/puuhailisi hänen puolestaan? Antaisit hänen olla manipuloimatta jonkun seurassa oma itsensä, puhuisit ja neuvoisit itse vähemmän ja antaisit hänen purkaa tuntojaan? Hänen tarpeensa kun eivät ole samankaltaiset kuin sinun vaan yksilölliset?
Pyörittäminen, alistaminen ja manipulointi ovat parhain keino ihmisellä olla tutustumatta todellisesti läheisiinsä. Kuunteleminen, epäitsekkyys taas avaa itselle tien kuuntelemaan muita, ei omia harhakuvitelmia toisista jonkalaista kaavaa itse noudattaa.
Taidat nähdä sisaresi ongelman liiallisesti itsesi näkökulmasta?
Masennusta näkyy olevan aika montaa sorttia.
Työkaverini kertoi olevansa syvästi masentunut.
Sitä vaan ei huomaa oikeen mistään (???)
Tuntuu kuitenkin olevan joitakin yhteisiä
piirteitä:
1. maailman tuskan raahaaminen tai jatkuva
maailman vääryksien syvä pohtiminen.
2. yksinäisyys ts. epäsosiaalisuus masennuksen
aikana.
3. vaikea irtaantua masennuksesta ilman, että
joku konkreettisesti raahaa siitä pois,
jonnekkin....
Tämä tuntuu ihan naurettavalta, mutta vie siskosi
uimaan tai jumppaan tai jonnekkin, missä on voi vapautua liikkumisen kautta. Joku viisas "asiantuntija" sanoi; yksikään aerobickia harrastava ihminen ei voi olla samaan aikaan masentunut.
Liikunta auttaa. Pienin askelin masennus lievenee. Mitään ihmeitä ei tapahdu äkkiä. Ja se liikkuminen auttaa ahdistukseenkin, niin siinäpäs menisi kaksikin asiaa yhdellä iskulla.
Syvästi masentunutta on varmasti vaikeaa saada liikkeelle. Mutta pienestä aktiviteetista kannattaa aloittaa, säännöllisesti sitten liikkua ja vaikutuksia kannattaa tarkastella vasta pitemmän ajan jaksolla.
Parhaiten itse huomaan, esim. säännölliset työmatkat kävellen tai pyöräillen ikäänkuin nollaavat sen työpäivän illalla ja aamulla taas ikäänkuin avaavat.
Uiminen on myös minun suosikkini. Tuntuu, että uiminen, saunominen ja peseminen ikäänkuin pesee sisältäpäinkin. Ja se tunne, kun vesi kannattelee kun kelluu, on ihana. Silloin ajatuksetkin rentoutuvat aivan kuin hypnoosissa. Itse kelluisin mielelläni tosi pitkiä aikoja, mutta olen huomannut, että se ei ole ihan tavallista. En kehtaa kellua niinkauaa kun oikeasti haluaisin.