On käynyt niin että minuun on ihastunut 22-vuotias poikanen. Alkuun kohtelin häntä lähinnä äidillisen ystävällisesti mutta tyyppi on sinnikäs ja sitkeä. Mitähän silläkin on mielessä meikäläisen varalle? Tiedän että hän luuli aikanaan tutustuessamme minua vähintään 5 vuotta nuoremmaksi ja kuvittelin että kertoessani ikäni ja kahvilla/lounaalla käydessämme, miessuhteenstani yms hän ymmärtäisi ottaa takapakkia aktiivisuudessaan, mutta ei. Tanssimaan on pyytänyt ja muutenkin ollut tosi innokas "saatillelähtijä" ja "kaveri" kaikessa, että en tiedä mitä tekisin. Ei se pahan näköinen ole yhtään. ;)
Muut nuoremmat "ihailijat" ovat aina lähteneet kun olen painottanut miten VANHA olen. Vaan ei tämä.
Muut nuoremmat "ihailijat" ovat aina lähteneet kun olen painottanut miten VANHA olen. Vaan ei tämä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
sä oo mikään vanha vaan nainen parhaan iän kynnyksellä
Minulle kävi kerran niin (olin silloin 29), että yksi sinnikäs parikymppinen pojankloppi oli mukamas tulenpalavasti rakastunut minuun. En oikein uskonut, mutta lähdin välillä käymään hänen kanssaan esim. syömässä päivällä. En tiedä mikä loppujen lopuksi oli se, joka kiinnitti huomiota, mutta aika pian aloin epäilemään, että nyt ei ole kaikki ihan ok.
Tutkin asiaa omin pikku konstein ja muutamin luotettavin kätyrein ja sainkin selville, että osa duuniporukan nuoret kundit olivat lyöneet keskenään vetoa siitä, onnistuuko tämä nuori mies saamaan minut lakanoiden väliin vai ei.
Totesin sitten yhtenä kauniina päivänä tyynesti, että hän on nyt sitten 500mk köyhempi ja voi painua hevon kuuseen vetoineen. Paska temppu, mutta jäi sentään kiinni. Näistä keskenkasvuisista kun ei koskaan tiedä, joten suosittelisin olemaan varovainen.
tätähän se parikymppisenä oli,nyt hävettää kaikki ne kusetukset,mutta maine oli rautaa ja kai ne jotku vanh. muijat halus kokeillakin onks tosta mihinkään.
Älkäähän nyt "vanhat tytönlylléröt"! Kerron oman tarinani. Olin 23 v. kun tapasin tulevan vaimoni, joka on minua 10 vuotta vanhempi.
Suhteemme on ollut alusta alkaen kahden ihmisen välinen rehellinen rakkaussuhde. En pyrkinyt aluksi vällyjen väliin lainkaan. Annoin itseni tutustua häneen niinkuin hänkin, koska molemmat tunsimme jotain paljon syvempää kuin yhden yön suhde edellyttää.
Ikäero oli ehkä alkuun pieni yllätys hänelle, koska näytin ikäistäni vanhemmalta ja nimenomaan käytökseni oli kuin vanhemman miehen.
Nyt meillä on onnellinen suurperhe ja suhde senkuin kestää ja paranee. Että silviisii!
Mie oon 22 ja exäni 33,
että ikäerolla kuule ei oo paskankaan
merkitystä suhteessa.
Jos suku ja kaveit kestää,
miulla ei kestänyt,
mutta aina kannatta kokeilla
Olen itse 22 ja rakkaani 33 vuotias. Rakastuin häneen jo ensi treffeillä 12.6.2002
Loppu onkin sitten historiaa "The rest is history". Ei tarvinnut miettiä sekuntiakaan että haluanko tavata hänet vielä uudestaan. Olemme edelleen yhdessä ja tunnun vain rakastavan häntä koko ajan enemmän ja enemmän.
Yhteiselo sisältää kuitenkin joskus tapahtuvat erimielisyydet, mutta pinnani ei koskaan petä. Sillä rakkauteni häneen on niin suuri.
Eli eikun kaikki parikymppiset miehet.... Ei sitä kolmekymppistä naista tarvitse mihinkään yhdenyön hoitoon käyttää. Se on mitä ihanin henkilö yhdessä elämiseen jne. Take older women!
Kolmekymppisille naisille vaan tiedoksi että ei tarvitse pelätä parikymppisiä miehiä. Se ikä ei ole mikään este. Kun on jopa sellaisia naisia jotka eivät pysty olemaan edes vuotta nuoremman miehen kanssa ulkona. Tämä vasta hyvin uusrahvaanomaista vanhoillista ikäerofobiaa, mikä on ehkä vähän nuorempien ihmisten keskuudessa arkipäivää monilla.