Palsta ja real life

...Keskustellaan. Oikeastaan jatkuvasti, ja niin perheenjäsenten kesken, seuratuttujen, ystäväpiirissä, pappien tai työkaverien tms. kanssa.

Se on sellaista luontevaa, ainakin näin aikuisemmalla iällä. Kysellään, mitä kuuluu ja mitä ajatellaan. Ihan kuin sinäkin keskustelisit ystäviesi kanssa sinua ympäröivistä asioista. Me keskustelemme näistä asioista siinä, missä mistä tahansa muustakin. Resepteistä, lapsista, politiikasta, autoista...

Ihan kuin sinakin omassa elämässä, on meilläkin sitten niitä läheisimpiä ja vähän etäämpiä ystäviä ja tuttuja. Ja riippuu tietenkin keskustelukumppanistakin, millaisia asioita kenenkin kanssa tulee puhutuksi. Läheiselle ystävälle arempia, ihmiselle, jota ei niin hyvin tunne, jotain muuta. Niin kuin yleensäkin elämässä.

Rauhanyhdistyksissämme järjestetään keskusteluiltoja, joissa käsitellään vapaasti uskomme perusteita ja ajankohtaisia kysymyksiä.
Monesti on niin, että keskusteluillan jälkeen jatkuu keskustelu vielä kodeissa ja porukoissa pitkäänkin aiheesta tai sen sivuista.

Ev. lut.kirkkomme pappien kanssa olen muutaman kerran keskustellut vakaumuksestani. Mutta eipä se heitä sen ihmeemmin hetkauta. Kirkkomme työntekijöistä valtaosa tulee jostakin kirkkomme viidestä herätysliikkeestä, taustansa ja koulutuksensa vuoksi he ovat hyvin perillä eri herätysliikkeistä. Ja me tunnustamme ev.lut.kirkon tunnustuskirjojen mukaista oppia.

Jossakin murrosiän tietämillä minulla oli sellainen enemmän aktiivinen kyselykausi, jolloin usko tuli punnittua kysellen ja keskustellen. Halusin ymmärtää, miksi ajattelemme näin. Sellaista uskonasioiden puntarointia ja pohdinnan jälkeenomaksi ottamista. Niinhän monissa muissakin asioissa tapahtuu nuoruuden ja murrosiän aikana. Pohditaan niitä arvoja, joita kotoa ja yhteiskunnasta on saatu, ja sitten otetaan ne omiksi tai hylätään ne. Ja ennenkaikkea vaaditaan isoon ääneen kes-kus-te-lu-a..

Aikuisena uskonasioista keskustelu on sellaista jokapäiväistä. Ilman barrikadeille lähtemistä. Sellaista, että minä teen elämässäni valintoja sen pohjalta, että olen uskovainen. Ihan niin kuin pasifisti, kommunisti tai kasvissyöjäkin valitsee aatteensa mukaan.

Oikeastaan kehoittaisin sinuakin keskustelemaan vl-uskovaisten kanssa mieluummin oikeassa elämässä, kuin täällä. Netti on aina sellainen paikka, jossa kuka tahansa voi väittää olevansa mitä tahansa (kuka näiden nimmareiden takana on vl, kuka ei-vl, tai kuka haluaa vain häiritä?), jolloin et ehkä ikinä pääse kärryille, mistä tässä porukassa on kyse. Kun keskusteluthan täällä tahtoo mennä niin nopeasti tosi äkäisiksi "eipäs-onpas"- ja "ite oot" -jutuiksi.

Minä en ole mikään liian innokas esittäytymään uusissa työpaikoissa tai uusien ihmisten seurassa ensimmäisenä vl:ksi. Mieluummin olen ensin tutustunut ja tullut tutuksi omana persoonanani, jonka jälkeen on ollut sitten helpompi sopivan tilaisuuden tullen kertoa vakaumukseni työporukalle joka jo pitää minusta ihmisenä,ja hyväksyy minut kummallisuuksineni porukkaansa.(En minä ehdoin tahdoin halua tulla revityksi, vaikka olenkin uskovainen.)

Minä olen siis se, joka on huumorintajuinen, rempseäkin, joka lähtee ehkä mukaan työpaikan tapahtumiin tai juhliin, mutta litkii vettä ruuan seuraksi, keskustelee ja hassutteleekin. Mutta joka poistuu porukasta, kun meno kevenee niin, ettei enää ole mukava olla. Minä olen se, joka lähtee kaveriksi lenkille, punttisalille, harrastamaan, kylään. Mutta ei perjantai-illan baarikierrokselle. Minä olen se, joka haluaa sunnuntaisin seuroihin. Minä olen se, joka valintojensa kautta kyllä pikkuhiljaa paljastuu erilaiseksi.

Jos sinä löysit minut tai jonkun muun vl:n tästä viestistä, tule ja nykäise olkapäästä. Ystävysty ensin. Sillä silloin voit löytää vl:n, jonka kanssa keskustella rakentavasti. Ja ennenkaikkea kunnioittaa toistenne näkemystä, vaikka itse ajattelisittekin toisin.
Harjakset pystyssä haastaminen aiheuttaa useimmin vain vastareaktion, tai loukkaa niin, ettei toinen enää tahdokaan kertoa sinulle ajatuksistaan. Ei uskon- kuin muistakaan asioista. Puolin ja toisin.

Hymyillään, kun tavataan.

Mene jumankauta äkkiä hoitoon, sun hihnas luistaa tosi pahasti. Vaikka äites sanos mitä niin soita nopeesti jonnekin, varaa aika, ja yritä pärjätä siihen saakka normaalisti. Ota kaverin neuvo: oot hullumpi kuin uskosit ikinä.