Hakeeks joku oikeesti lääkikseen jotain 6 kertaa? Tuntuu käsittämättöältä, että jotkut haluu uhrata melkein 10 vuotta elämästään siihen, et vaan pääsis johonkin lääkikseen. Mun mielest kannattas miettii jo vähän muitakin vaihtoehtoi, ei se lääkis kai ole mikään autuaaksi tekevä opinahjo.
Hakeeks joku oikeesti jotain 6 kertaa?
Mallulallu
71937
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
että ko henkilö on näinä hakuvuosina vain ja ainoastaa lukenut Galenosta?
Kai siinä hakemisen ohella voi se oikeakin elämä olla ihan voimissaan, voi käydä töissä, harrastaa, tavata kavereita, kasvattaa perhettä...
Ja jos sinun mielestäsi jokin asia tuntuukin käsittämättömältä niin sitä se ei varmasti ole kaikille. Kannattaa vähän harjoitella elämää varten, muunlaisien ratkaisujen kuin omien ymmärtämistä siis. Helpottaa kummasti elämää :)
5 vuotta.
Tunnen yhden kollegan joka pääsi 7.yrittämällä sisään ja on erinomainen ja arvostettu lääkäri ja päässyt korkeaan asemaan.Joten eipä heitetä toivoa!!Sitäpaitsi tosi monet lääkiksen pyrkijät opiseklevat jo jossain toisessa opinahjossa ta i ovat jo valmistuneet toiseen akateemiseen ammattiin.Jos lääkis on se unelma,miksei sitä toteuttaisi...
Itse olen lääkäri ja haluan sanoa että muitakin vaihtoehtoja on...ei tämä aina niin ruusuista tai hohdokasta ole kuin opiskelemaan tullessa ajatteli,haasteellista ja mielenkiintoista toki...
Lääkärit tienaavat rutiiniduunareista tutkitusti eniten, joten lääkikseen pääsevän rahahuolet ovat käytännössä ohitse. Tietenkin mieslääkärit saavat lisäbonusta, kun mimmit käyvät kuumina.
Kyllä noista "viisi kertaa kokeissa ja kuudennella sisään" -ihmisistä kuulee juttua useammaltakin alalta. Yliopisto-opintoja viimeistelevänä mietin, onko tuossa oikeasti mitään järkeä?
Tietysti on jokaisen oma asia, mihin aikansa "välivuosina" käyttää, mutta suurella todennäköisyydellä aika menee opiskelumielessä enemmän tai vähemmän hukkaan. Ellei sitten ennätä valmistua maisteriksi toiselta alalta :).
Pahinta näiden pyrkijöiden kannalta on kuitenkin se, että todellisuus (=opiskelu, työskentely) on todennäköisesti jotain a i v an muuta, kuin mitä on aiemmin luullut. Kiiltopaperille painettujen valmennuskurssimainosten, televisiosarjojen, tuttavien.. kokemukset ovat värittyneitä suuntaan jos toiseen. Ei välttämättä ole yhtään huono juttu pyrkiä paikkaan X useita kertoja, jos oikeasti TIETÄÄ, että vain tämä on sitä, mitä elämällään haluaa tehdä. Ja tietää, mihin on ryhtymässä. Ja se tieto on peräisin muualta kuin niistä televisiosarjoista.
kapea joidenkin ajatusmaailma on. Itse aion pyrkiä lääkikseen niin kauan, kunnes pääsen. Takataskussa on jo FT paperit, eli "aikaa en ole todella" heittänyt hukkaan. Tiedän, mistä pyrkiminen on aikaisemmin kiikastanut, ensi vuonna olen sisällä.
että eläinlääkäri se on se mun juttu. Toki se on aina ollut se unelma, josta en ole edes uskaltanut uneksia, mutta kahta muuta yliopisto-alaa kokeiltuani piti vain todeta, että pakko se on eläinlääkikseen pyrkiä.
Itse ajattelen sitä niin, että työelämässä ehtii kuitenkin olla yli 30 vuotta valmistumisen jälkeen, joten sen duunin on paras olla sitten mieleinen. Paskahommia olen jo sen verran monta vuotta tehnyt, että eläkeikään mennessä ehtisin jo tulla niissä hulluksi ;)