jouduin marraskuusA osastolle. painoin 40.8 kg ja BMI oli 13.8. olin 8 päivää sairaalassa, koska pulssini meni yöllä aina 30 puolelle ja olin "kuivunut"
olen ollu lähes 8 kuukautta osastolla. kun painoni on 55, pääsen kotiin. pituutta minulla on 173 cm.
kauhistuttaa jotenkin tuo 55 kg...
jos haluatte, parantuneet, kerrotteko, miten olette pärjänneet?? minua inhottaa ulkanäköni enkä vieläkään hyväksy täysin ruokaa ja vertailen usein itseäni muihin, hoikempiin. oliko teillä samoja tuntemuksia?käyttekä esim. psykologilla yms?
olen ollu lähes 8 kuukautta osastolla. kun painoni on 55, pääsen kotiin. pituutta minulla on 173 cm.
kauhistuttaa jotenkin tuo 55 kg...
jos haluatte, parantuneet, kerrotteko, miten olette pärjänneet?? minua inhottaa ulkanäköni enkä vieläkään hyväksy täysin ruokaa ja vertailen usein itseäni muihin, hoikempiin. oliko teillä samoja tuntemuksia?käyttekä esim. psykologilla yms?
Vastaukset 3
Vanhimmat
mulla on ns parempi jakso menossa anoreksian kanssa.oon omatoimisesti lihonu sen verran,että en edes muista,milloin viimeksi olisin painanu näin paljon,ehkä kaksi vuotta sitten,kuitenkin alan olla lähellä normipainoa..
ei se oo helppoo ja välillä tulee takapakkeja.myös mä vertailen itseäni muihin ja tulee läski olo,jos katon laihojen ihmisten kuvia.siks vältänkin niitä nyt.
totta kai välillä haluis laihtuu takasi,mut jotain on muuttunu mussa,tarkoitan,että en enää ahdistu niin paljoa siitä miten syön tai miten liikun.se pakkomielle on jotenkin jääny pois..
joskus toivon,että olisin taas yhtä laiha ku aiemminkin,mullaki sydän löi parhaimmillaan sen 30/min
en kuitenkaan halua ihan siihen normipainoon nostaa omalla kohdalla painoa.niin pitkään ollu alipainoinen ni on vaikeeta edes ajatuksen tasolla tehdä sitä.elän päivän kerrallaan ja yritän välttää vaakaa.se on pahin viholliseni ja paras ystäväni,mutta saadakseen jotain,on luovuttava jostain..
Minäki oon alkanu lihoa, niinku lääkärit käski. Eihän se vaikeeta käytännössä ole, mut meille se on.
Kesäloman alkaessa lääkäri tosiaan anto "ohjeita lihomiseen" et "Sitten kesällä annat vaa mennä rennosti ja syöt hyvin." Minähän sitten unohin samantien sen homman ja elin niinku ennenki. Sitte yhtenä aamuna kävin puntarilla(niinku joka aamu) ja painoin 39.8 en ole ennen painanut niin vähän...ehkä joskus ala-asteella. siinä mulla nasahti päässä joku ja aattelin et mitä mää oon tekemässä itelleni?! Samana päivänä myöhemmin marssin makuuniin ja ostin reilun pussin suklaata...eihän se paino seuraavana päivänä ollu muuttunu suuremmin, mut sen päivän jälkeen paino on ihan pikkuhiljaa kipunu nousuun.
Tavallaan oon ylpee itestäni, mut sit tulee tän sairauden rajat vastaan ja sanoo ei. Tänään painoin 42.6 harmittaa ihan pirusti. Ajatuksissa mulla on vaan et puottaisko, vai antaisko vaan nousta.
Mut ihana nähdä etten ole ihan yksin tämän sairauden kanssa. (anteeks jos joku loukkaantuu tuosta ku sanon sairaus)
Mitäs siitä onkaan...3 vuotta noin arvaten kun olen sairastellut anoreksiaa..tai en sanoisi että sairastanut koko aikaa sillä olen saanut syötyä ja elettyä normaalisti jo pitkään ja aina välillä käynyt ns.punnituksissa. Paino pikkuhiljaa noussut (joskus oli takapakkeja) ja kuukautiset saavutettu ja hiukset iho tullu paremmaksi. Joskus turvottaa ruuan jälkeen mikä voi aiheuttaa oloo et on lihava ja masentuu kun ei enää pysty olee syömättä koska on ihana tuntea nälkä ja kylläisyys eikä satu kun muistaa syödä. Jaksaa toimia, nähdä kavereita ja nauttia herkkuja silloin tällöin. Puntarin ite jätin pois kokonaan.siihen en astu ettei mikään herätä oloo et hä mistä lihoin noin paljon ym. turhaa se ajatus.elää pidempään ku muistaa syödä.lääkärit punnitsee ja sanovat jos on laskenut muuten en halua edes tietää mitä painan. Se on monille hyvä vinkki. POIS puntari ja suosittelen kalaöljykapseleita auttaa hiuksiin ja ihoon eikä se ole huonoa rasvaa.ihmisen aivot tarvitsee rasvaa ajatteluun ja toimintaan sekä kuukautisiin. Vaikea se on todeta että jaloissa kuuluu olla pyöreyttä reisissä,pepussa ja muussa paikassa..pikku hiljaa oppinu hyväksyy sen ja ymmärtämään ettei sillä oo välii. ihmiset rakastaa SUA olit sitten millanen vaan. sun ite pitää oppii rakastaa itseäsi sellaisena kuin oot..pyöreä,pieni,pitkä millanen vaan. kannattaa myös tukeutuu ystäviin jos tuntuu et alamäki vaa jatkuu. mutta ei saa sysätä niille vaikeuksiaan.