Mulla on vaikeeta tässä yhteisössä. Olen sinnitellyt vl-uskovaisena tähän aikuisuuteen asti vailla mitään kunnon saattoystävää. Seuroissa olen uskollisesti jaksanut käydä yksinkin. Kuitenkin tämä yksinäisyys rupeaa painaa tosissaan päälle. Eläminen tuntuu turhauttavalta. Minulla ei ole ollut helppoa ottaa yhteyttä muihin uskovaisiin. Nuorempana koin kovaa torjuntaa samanikäisten meikäläisten keskuudessa. Juhannukset olen yleensä viettänyt joko kotosalla, tai jonkin veljen mukana juhannusseuroissa perässä roikkuen.
Olen onnistunut kuitenkin saamaan työkavereista kavereita, mutta vapaa-ajalla en voi juurikaan olla heidän kans, koska heidän vapaa-ajat kuluu hyvin erilaisissa merkeissä, mihin itse olen tottunut. Nytkin mua pyydettiin työkavereiden taholta eräälle mökille viettämään juhannusta. Koska olen jaksanut sinnitellä näihin päiviin asti vl:nä, en viitsinyt lähteä, vaikka houkutus oli suuri. Vaihtoehdoksi mulle jäi tämä pohjaton yksinäisyys vailla ketään kaveria. Viime juhannus meni just samalla tavalla. Ei ole kivaa työkavereille vastailla, ku kysyvät, miten meni juhannus. Viimevuonna sain kovasti ihmettelyjä osakseni, kun kehtasin sanoa, että yksinhän minä sen vietin, kuten minkä tahansa muunkin päivän. Normaalit mikropizzat söin ja kävinhän minä tuolloin kotosalla pyörähtämässä.
Siellähän ei ollut muita, kuin vanhemmat. Aika tylsäähän se oli.
Nyt olen ruvennut vakavasti miettii elämäni mielekkyyttä. Nykyinen elämänmeno on sen verran tylsää ja turhauttavaa, että mieluummin kuolisin vaikka pois. Toisaalta osallistuminen epäuskoisten kavereiden menoihin ei sekään ole helppoa. Heidän meno on osittain hyvin vierasta, mutta houkutus silti heidän menoihin on. Siis vain sen takia, että olisi ystäviä myös vapaa-ajalla.
Olen myös miettinyt vakavasti, jos jättäisinkin uskon. Täytyy sanoa, että koettelemuksia ja kiusauksia on nykyään ihan kyllikseen. En jaksa enää kieltäytyä ollenkaan esimerkiksi maailmallisesta musiikista. Jos en tee mitään elämäni eteen, voi olla, että houkutus lähteä oman käden kautta kasvaa ylitsepääsemättömän suureksi. En koe oloani kotoisaksi vl-yhteisössä.
Olen onnistunut kuitenkin saamaan työkavereista kavereita, mutta vapaa-ajalla en voi juurikaan olla heidän kans, koska heidän vapaa-ajat kuluu hyvin erilaisissa merkeissä, mihin itse olen tottunut. Nytkin mua pyydettiin työkavereiden taholta eräälle mökille viettämään juhannusta. Koska olen jaksanut sinnitellä näihin päiviin asti vl:nä, en viitsinyt lähteä, vaikka houkutus oli suuri. Vaihtoehdoksi mulle jäi tämä pohjaton yksinäisyys vailla ketään kaveria. Viime juhannus meni just samalla tavalla. Ei ole kivaa työkavereille vastailla, ku kysyvät, miten meni juhannus. Viimevuonna sain kovasti ihmettelyjä osakseni, kun kehtasin sanoa, että yksinhän minä sen vietin, kuten minkä tahansa muunkin päivän. Normaalit mikropizzat söin ja kävinhän minä tuolloin kotosalla pyörähtämässä.
Siellähän ei ollut muita, kuin vanhemmat. Aika tylsäähän se oli.
Nyt olen ruvennut vakavasti miettii elämäni mielekkyyttä. Nykyinen elämänmeno on sen verran tylsää ja turhauttavaa, että mieluummin kuolisin vaikka pois. Toisaalta osallistuminen epäuskoisten kavereiden menoihin ei sekään ole helppoa. Heidän meno on osittain hyvin vierasta, mutta houkutus silti heidän menoihin on. Siis vain sen takia, että olisi ystäviä myös vapaa-ajalla.
Olen myös miettinyt vakavasti, jos jättäisinkin uskon. Täytyy sanoa, että koettelemuksia ja kiusauksia on nykyään ihan kyllikseen. En jaksa enää kieltäytyä ollenkaan esimerkiksi maailmallisesta musiikista. Jos en tee mitään elämäni eteen, voi olla, että houkutus lähteä oman käden kautta kasvaa ylitsepääsemättömän suureksi. En koe oloani kotoisaksi vl-yhteisössä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Minusta tuntuu että olet kirjoittanut tänne aikaisemminkin. Sen verran tunne asiaa että itsellä on vl-kotikasvatus. Irrottauduin porukoista kerralla ja äkkiä vähän päälle 20-vuotiaana. Sen ikäisenä ei ole helppoa löytää uusia kavereita. Ymmärrän sinua. Jonkin verran minua on auttanut kun rupesin urheilemaan. Kävin myös aika pian tanssikurssin ja rupesin käymään tanssimassa. En yhtään nauti alkoholia koska se ei minulle sovi. Vaikka jättää vl-liikkeen ei silti tarvi elää typerästi!
Opiskelukavereista on jäänyt joku kaveri ja harrastuksista niitä on saanut lisää. Sisälle kotiinsa ei kannata jäädä yksinään homehtumaan. Jos sua ei urheilu kiinnosta, mieti mitä muuta sitten alkaisit harrastamaan.
Seuroissa vuosia istuminen ei tuonut sulle ystäviä, se kortti on nyt katsottu. Kyllä suosittelen että jätät vl-uskon. Mutta et uskoa Jumalaan. Jumala ei ole vain vl-ihmisten Jumala vaan meidän kaikkien. Sen ymmärtää kun lukee itse Raamattua. Mutta ei sitä ole pakko lukea. mIeluummin lenkille ja harrastuksiin.
Ota tavoitteeksi että tämän viikonlopun aikana liikut joka päivä ulkona ja tapaat muitakin kuin vanhempasi. Oman ikäisiä ihmisiä. Kyllä säkeksit uusia tapoja elää.
Hyvää juhannusta. Jatka kirjoittamista ja keskustelua sillä se useasti auttaa!
kai meidän kaikkien on oleminen niitten ihmisten kanssa ystäviä, jotka myös ovat valmiit siihen. Siis ollaan niitten kans, joittenka kans synkkaa oli ne sit veällii tai ei. Miust ei oo hyvä jäädä yksin. Ei oo silti pakko toimia omantunnon vastaisesti, jos ystävät tekevätkin niin. Eihän aina edes vl-ystävät toimi samallai kuin itte toimii, mulla on siit asiast kokemuksii. Ja mul on ainaski ollu aivan ihania -ja on edelleenki- ei-vl-ystävii ja voisin sanoo et käytökseltään monia vl-ystäviä parempia (varsinki nuorena huomasin tämmösen ilmiön).
Siun ois varmaan kantsinu mennä sinne työkavereitten mökille, sitähän voi vaik etukäteen sanoo, ettei käytä alkoholia (jos ne käyttää), niin mie oon ainaski tehny.
Älä missään tapauksessa jätä uskoasi kaverinpuutteen takia. Mutta ymmärrän et toi asia harmittaa sua. Muaki harmittaa sun puolesta. Toivoisin sulle runsain määrin ystäviä. Tiedän, ettei kaveripiirit ole taattu sillä et on veeällä ja käy seuroissa, tiedän sen omien lasten kautta. Asia on vaikea ja raskas, varsinki jos ympäristö toitottaa et pitää olla uskovaisia kavereita jne jne.
Veit sanat suustani.
En tiedä, miten kauan yksinäisyyteni jatkuu vielä. Uskoa en uskalla jättää, ja jos jättäisin, sitten tulisi muut vaikeudet ja pelko, jos kuolee ja mitä sitten.
Jotkut sanovat, että tämä yksinäisyyteni on oma valintani ja että olen epäsosiaalinen. :(
Mä vietin nyt yksinäisen juhannusaaton. Tekee kipeetä ajatella, miten hauskaa muilla on.
Yksinäisyys ei ole mukava juttu, mutta onhan meitä ystävättömiä aikuisia vl:iä, tiedän. Jotenkin on tosi lohdullista lukea muidenkin viettäneen juhannnusaaton yksin. Varmaan joillakin muilla on yhdessä hauskaa, mutta heissäkin on silti varmaan monta seuraan ja illanviettoon pettynyttä. Tässä hetkessä on hyvä iloita keskikesän juhlassa ihan yksinkin. Usko on kuitenkin tärkein asia elämässä eli tärkein on hyvin. Ja onpa meillä nyt tässä netissäkin hyvä hetki. Kohtaamista se on tämäkin. :)
Kommentoin vain yhtä kohtaa kirjoituksessasi.
>> pelko, jos kuolee ja mitä sitten.
Toistaiseksi jokainen ihminen on kuollut. Ihmislajin kuolevuus on 100%. Kuolemasta ei oel epäilystä.
kuolemanjälkeisestä elämästä ei ole yhtään tieteellistä todistetta. Kun ihminen kuolee, elämä ei jatku.
Paras siis suhtautua omana elämään siten että se on todella AINOA ELÄMÄ joka sinulla on elettävänäsi.
Miten elät? Se riippuu omista ratkaisuistasi.
Onni tulee eläen: kun ihan itse elää omaa elämäänsä ja kantaa ihan itse vastuun ratkaisuista. Oman elämän ratkaisuja ei ole lupa sälyttää kenellekään toiselle eikä millekään yhteisölle.
Kukaan ei tule sinua lohduttamaan kuolinvuoteellasi, ja suret elämätöntä elämääsi... Silloin se on myöhäistä.
Elä nyt.
...merkityksellisiä siksi, että voimme paeta itseämme(ajatuksia ja tunteita). Tämä selittää sen, että ihmiset yleensä ovat niin suuntautuneita toisiinsa.
Ei juhannuksesta tullut sitten mitään.
Olin toissapäivänä hakenut varalle juomaa, jotka aioin kulauttaa, jos suunnitelmat menevät mäkeen.
Oloni oli hyvin yksinäinen. Oli vain se viinapullo siellä jääkaapin perukoilla. Yksin minä asunnollani olin. Taas kävin tuossa kymmenen aikaan illalla pyörähtämässä kotona, vaan ei siellä ketään ollut. Kahvit join ja menin tietokoneelle katsomaan serranoita.
Kun olin katsonut, suuntasin takaisin asunnolleni, jolloin rupesin kiskoo viinaa.
Tämä oli mulle ensimmäinen kerta, joten täytyi ottaa vähän varovaisesti, kun olen kuullut työkavereiden ensimmäisiä kertoja viinan kans.
Viina oli todella pahaa. Halvinta 40 prosenttista, mitä alkosta löytyi. Sininen etiketti ja hopealla luki jotain. Enmä jaksanu lukee muuta, ku sen, et se on nelikymppistä.
Vedin kaatokännit ja lähdin sateeseen tallustelemaan. Kaupunki oli tyhjä. Suurin osa baareista kiinni, koska ihmiset olivat kuka missäkin jussia viettämässä. Vain muutamia pahaisia kuppiloita, joiden sisälle en päässyt, kun olin unohtanut lompakon asunnolleni. Tyydyin istuskelemaan sitten puistonpenkillä ihan siinä baarien välittömässä läheisyydessä.
Juhannus ei ollut kivaa. Kännissä oleminenkaan ei tuntunut kivalta, mutta kun ei keksinyt mitään muutakaan. Loputon yksinäisyyskin on niin raastavaa, että ajattelin, että ihan sama, mitä sitä sitten tekee. Olishan se varmaan ollut paljon kivempaa, jos olisin lähtenyt työkavereiden kans viettämään jussia. Tällöinhän mulla olis ollut myös kavereita, joiden kans jutella.