Tämäkin juhla jussi ment samalla tavalla kuin kaikki muut aikaisemmin joulu, uusivuosi, pääsiäinen. Otin auton alle ja ajelin omassa yksinäisyydessä/ajatuksissa vailla päämäärää. Tänä iltana/yönä tul 500km mittariin. Vaikka muut sisarukset/vanhemmat menevät serkkujen kanssa mökille, niin itse en sinne halua. Serkkujen juhlissakin etsin sen rauhaisimman nurkan ja menen sinne tai lähden melkein heti pois.
Erakoksi voisin melkein itseäni sanoa, mutta silti kaipaan seuraa kokoajan. Minneen uuteen paikkaan en uskalla mennä tai jossa on paljon ihmisiä. Kait se johtuu ujoudestani, joka on saanut vain lisää potkua torjutuksi tulleena. Vieraalle ihmiselle puhuminen on jo tuskan takana ja jos jutustelusta ei tule mitään on se seuraavaan kertaan vielä vaikeampaa.
Erakoksi voisin melkein itseäni sanoa, mutta silti kaipaan seuraa kokoajan. Minneen uuteen paikkaan en uskalla mennä tai jossa on paljon ihmisiä. Kait se johtuu ujoudestani, joka on saanut vain lisää potkua torjutuksi tulleena. Vieraalle ihmiselle puhuminen on jo tuskan takana ja jos jutustelusta ei tule mitään on se seuraavaan kertaan vielä vaikeampaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ihmisiä, jotka ovat samanlaisia kuin sinä. Viihtyvät hiljaisissa nurkissa ja tulevat juttuun juuri sinun kanssasi. Usko pois, niitäkin on tässä pienessä maassa tuhansia tai satoja tuhansia. Sinun pitäisi vaan kohdata se oikea tai oikeat. Ehkä serkkusi ja muut sukulaiset eivät ole sinulle parasta seuraa, kun tunnet itsesi ulkopuoliseksi.
Koita kuitenkin vielä uskaltaa tehdä tuttavuutta. Etsi vaikka jostain peränurkasta joku samanlainen. Se voi olla tuskallista, mutta joku päivä se palkitsee. Varmasti tulee vielä se juhannus, jolloin käperrytte yhdessä sinne peränurkkaan. Olette juhlien onnellisimmat, koska teillä on toisenne ja oma rauhallinen nurkkanne. Jokaista erakkoa kohti on toinen erakko, jonka sydämet lyö vain toisilleen. Tähän minä uskon, uskoisit sinäkin.
Olit kuitenkin, ainakin siinä suhteessa onnellisempi meihin muihin kateelisiin nähden, kun sait katsella monia hienoja kokkotulia matkallasi. Ja voihan siellä matkalla pysähtyä vaikka leirintä alueelle,lepuuttamaan niitä väsyneitä silmiään,ja siinä teltan pystyttämisen ohella, vähän muutakin:)
Ja aamulla herätessäsi voitkin huomata virittäneen ansan yöllä, jonka vuoksi joku? on kompastunut sinun telttasi naruhin, jolloin sinun on pakko naurahtaen sanoa hanelle, että toteutuihan se vihdoin, se minun haaveilemani juhannustaikani:)
Ja onkihan on myös hyvä olla aina mukana, menipä kalaan tai minne sitten hyvänsä, sillä eihän sitä koskaan tiedä, hups:) mihin se koukku vahingossa osuu, vaikka paidan tai hameen helmaan;) Ja yksi mikä minulla on aina saanut vatsa ja naamahermot nauramaan ja hytkyämään vapauttavasti,on kaikenlainen huumorilla höystettyjen kirjojenlukeminen, kuten myöskin vitsit ja eilen illalla tullut poliisiopisto:) Kannattaa kuitenkin nauttia nautinnollisista lukemisista yksikseen, jos meinaan on kauhean tiukkapipipoista väkeä siinä lähistöllä katsomassa nauravaa naamaasi:) Sillä ne vaan saavat kehoni rentoutumaan ihanasti, saaden jännittyneen olonikin katoamaan.
Tiedän myös kokemuksesta, että hiljaisilla ihmisillä on kyky kuunnella myös muita, mikä on erittäin hieno piirre lähimmäisessä. Ja muistakin olla ottamasta sitä onkea mukaan! tai muuten saat Halit:)
Ei ole edes autoa eikä korttia, kerrostalo asunto vaan sisätiloissa.
Ite koetan välttää näitä tapahtumia minkä kerkeen.. nytkin meni nämä pari päivää on menny auton värkäämiseksi. jotkut kyllä soittaa kyytiä mutta en siihen alennu..
mistä teitä ihmisiä voi tavata? voiko teille tulla noin vaan jutteleen kaupassa tai terassilla.
En kyl itsekkään tiedä missä ihmisiä voi tavata... no kaupassa on parempi olla häiriköimättä. Terassillakin voi olla parempi ettei liikaa tule häiriköimään... (tosin noista vähemmän kokemusta).
Netissä on tietysti luonnollista tutustua... mutta yleensä harvemin haluaa netissäkään tutustua ja sitten välimatkakin on yleensä mitä on ja vähän tapauksestakin riippuu kenen kanssa halutaan olla yhteydessä ja kenen ei... En osaa kait vedota siinäkään sitten naissukupuoleen tarpeeksi hyvin...
Mahdollisuudet nolla. Nykyisin ei tiedä oikein että yrittäisikö suosiolla jättää tutustumisjutut pois, koska ei tunnu saavan minkäänlaista vastakaikua.
Ihan ok on eri vapaa-ajan tilanteissa (terassit, erilaiset tapahtumat yms.) mennä ihmisille juttelemaan. Asiallisesti kun esittelee itsensä ja kysyy voiko liittyä hetkeksi seuraan niin siitä se lähtee. Jos ei mahdu seuraan tai tuntuu itsestä, ettei se olekaan oikeanlaista niin sitten voi suunnata muualle. Eikä kaiken sosialisoimisen suhteessa vastakkaiseen sukupuoleenkaan tarvitse heti olla jotain iskemistä ja kaiken laittamista peliin. Kaikki on aina myös siitä toisesta osapuolesta kiinni, ei koko juttu ole omilla harteilla. Joko jotain yhteistä löytyy tai sitten ei. Turha olla liikaa huolissaan. Ei luovuteta.
Menin ulos ja tutustuin ihmisiin. Helposti niin voi käydä, kun avaa suunsa, vaikka minullekin sosiaalisuus on vaikeaa. Enpä kuitenkaan uusia ystäviä tainnut saada. Krapulan sain.