Heitätkö tylysti roskiin, annatko sukulaisille,menetkö kirppikselle vai mitä teet?
Vanhoille hyville verhoille, vanhoille matoille ja tarpeettomille astioille?
Mulla muhii joutilaisuus nyt, ja ajattelin rakentaa "eukkojen " kanssa tempauksen, johon saisi tuoda hyvää, vanhaa tavaraa...mutta...jaksaako ihmiset enää näitä tempauksia...mitä mieltä olet?
Pitääpä miettiä jos joku kysyisi minulta itseltä samaa asiaa...veisinkö, jaksaisinko nähdä sen vaivan.
Pitääpä tuumailla.
Vanhoille hyville verhoille, vanhoille matoille ja tarpeettomille astioille?
Mulla muhii joutilaisuus nyt, ja ajattelin rakentaa "eukkojen " kanssa tempauksen, johon saisi tuoda hyvää, vanhaa tavaraa...mutta...jaksaako ihmiset enää näitä tempauksia...mitä mieltä olet?
Pitääpä miettiä jos joku kysyisi minulta itseltä samaa asiaa...veisinkö, jaksaisinko nähdä sen vaivan.
Pitääpä tuumailla.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Minä heitän raskaalla kädellä tavaraa roskiin. Joskus alan etsimään jotain jonka olen vasta heittänyt menemään ja kovastikin harmittaa joskus kun sitä kuitenkin olisin tarvinnut. Olen siis tosi hyvä hävittämään tavaraa, roskiin lentää kuin leppäkeihäs ja äkkiä kun sille päälle satun.
Mieskin pelkää kun senkin tärkeää tavaraa on lentänyt roskikseen.
Ajattelen, että jos itse kyllästyn johonkin luulen että muutkaan ei sitä haluaisi.
Rakastan kauniita esineitä ja kiertelen silloin tällöin kirppiksiä, mutta mitään en myy tai lahjoita mihinkään itse.
Aatteleppa, että joku oikeesti köyhä näkisi sen sun rumaksi, huonoksi, muuten vaan ällöksi tuomitsemasi tavaran, ja saisi sen omakseen...hän ilahtuisi ja olisi onnellinen...ja maailma ilahtuisi kun se sun tuomitsema tavara olisi saanut uuden kodin.
Ennen en voinut sietää kirppareita, olen niitä, jotka piti serkun ja muun kylän vanahoja rytkyjä, mutta nyt kun maapallon tila on mikä on, olen ajatellut osaltani auttaa maapalloa edes näin...eio roskiin vaan uudelleensijoittamalla!
Kun kävin huvikseni kuljeskelemassa kierrätyskeskuksessa, se myyjä sanoi, että on oikeasti köyhiä jotka sieltä ostaa tavaraa...mie siellä huvikseen kävelin...vähän kyllä hävetti!
Olet oikeassa, täytyy yrittää. Joskus kyllä hämmästelen, että miten ne niin huonoa tavaraa viitsivät yrittää myydä kirppareilla. Joskus tunnistan jonkun vaatteen jonka olen itse heittänyt roskiin jo kaksikymmentä vuotta sitte. Ajattelen usein myös, että missä ne on niitä säilytelleet.
Itse olen vapaaehtoisena lajitellut vaatteita Pelastusarmeijalla.
...mieheni tavaroita hänen tietämättään roskiin heittäisi.
Kuten en kenenkään muunkaan.
Omistani luonnollisesti päätän itse, mihin ne laitan
On se noloa. Pe olin siivonnut kun mies tuli kotiin, avasi oven ja sanoi ensimmäisenä hyvin huolissaan, " nyt ei näytä hyvältä..."
...heittäisi minun tavaroitani tietämättäni roskikseen.....
Itseasiassa en tiedä mitä tekisin....
Ehkäpä avaisin oven ja lähtisin......
Ainakin hyvin pitkälle lenkille
Ja takaisin tultuani keskusteltaisiin hyvin,hyvin vakavasti...
En minä nyt niin tärkeitä tavaroita heitä vaan esim. viimeksi lensi mauton lippalakki missä luki karhu. Hän oli sen saanut arpajaisista ja minä en sellaisia hyväksy kämpässäni enkä kenenkään päässä. Ja ihan turha olisi yrittää neuvotella sellaisesta lippiksestä kanssani, arvelin että vähimmällä pääsen kun vippaan heti roskikseen. Kyllä sain saarnan ja kiellon ettei saa kajota hänen tavaroihin. Hän olisi sen lakin antanut kuulema työkaverilleen...
Varmaan ihan sanontatapa tuo...
Mutta...
"kämpässäni" -sana osui jotenkin silmään
Se on vitsi ironiaa.
**** :D ****
Päätin että muuttopakkauksessa hylkään tai säilytän momentilla: Ne jotka on pakko säilyttää, ne joihin on tunnearvoa ja ne joita haluan nähdä kausittain säilytän. Loput menee roskiin. Kirppparit ovat saaneet osuutensa.
Mitä nyt ja tulevaisuudessa ostan, on tavaraa jonka kanssa haluan viettää loput vuoteni ja niiden tulee olla siten esteettisiä, käytännöllisiä ja laadukkaita. Lyhyen kierron tavarat saavat olla sitten niin ihania ja söpöjä, että kulutan ne itse vauhdilla loppuun enkä liiemmin säilyttele odottamassa oikeaa hetkeä.
...kesken "sopimus" että esim. vaatteita kierrätetään....
Toinen toisillemme sen mukaan mistä kukakin haluaa luopua ja joista joku toinen tykkää...
Olen näin saanut aika paljon "uusia" vaatteita
on melkoinen vaikeus ajatella edes pitäväni toisen yllä olleita vaatteita. Ainut poikkeus ovat miesten "jätti"kokoiset puuvillapaidat. Niiden sisään on kiva käpertyä suihkunjälkeen, kunhan saa hihat käärittyä :)
antaa ne teidän tempaukseenne.
Milloin tulet hakemaan?
kasattua ja etsittyä paikan kelle kelepaa.
Kirpputori taitaa olla jo aikansa elänyt, mutta kai me joku kolo löydetään...vaikkapa...no en tiedä josko ihan Afrikkaan...kuka sinne vie.joku...paikka...
vaatteita eivät käytä ja maanviljelystöitä eivät pahemmin tee, no ainakin voi Plataanipuun alle viedä seurapelejä ja kunnon Suomalaispaahtoista kahvia, sen ikuisen Teen sijasta..
Niillähän on omat mutta jospa kiinnostuisivat jostain uudesta.
Kuokan voisi viedä kokeeksi.
Ja vanhat nuolet, hyvänlaatuinen kärki ei satuta Lehmää niin paljon kun verta lasketaan. Ja paranee se haava paremmin.
Tosin on meillä Suomessakin niitä jotka innolla käyttäisivät jos saisivat.
lapset aloittiva itsenäistä elämää, ei ollut ongelmia vanhojen verhojen, astoiden, eikä muittenkaan taloustavaroiden kanssa, - hyvä kun sai omansa pitää, mutta nyt eivät enää kelpaa heillekään.
Nyt ovat jo rikkampia, ei kelpaa enää..
Ikuinen ongelma ne vanhat vaatteet, ja muutkin roinat, kukaan ei taijja enää leikata esim. matonkuteiksikaan..ja kirppis on vaivalloinen hoitaa, täältä asti..
enää, ostaa kuitenkin omat. Siksi pistän menemään, ottakoon ken tarviaa.
Aikoinaan sain itte vanhemmilta kaikkea, mutta nää nykynuoret on rikkaampia kuin me jo syntyessään!
kaikki hillot jos jaksat tehdä.
Vähäsokerinen Puolukka ja Karpalo on lihan kanssa taivaallista.
Ja pieni purkki Omenaa, pari kertaa vuodessa syön voi-paistettuja lettuja, ja vain Omenahillolla.
Katajanmarja-vadelma on Hirven ystävä ja sopii Kanille myös.
Torresin Tanniininen, vahva Punaviini-paleltunut ruusunmarja Koiralle.
olla, hienommat talotkin kuin mitä me ollaan koko tän vaivasen elämän ainaka saatu, on se niin vää..eikun ihan hyvä kun pärjäävät. :)