Olo on onneton. En pääse irti opetetuista määreistä, miten tulee ajatella, millä perustein tehdä valintoja. Tarjolla olisi rakkaus, mutta pelkään tekeväni väärin, jos hyväksyn sen, koska toisen arvomaailma (uskonnollisesti) ei ole sama kuin minulle opetettu. Mikä on totuus? Tämä ei tunnu hyvältä, mutta en kykene irtautumaankaan. Pelottaa edes pukea sanoiksi koko asiaa. Kuolemantuomiotako tässä enää voi odotella. Sekoanko, jos luovutan opituista ja pyrin tekemään valintani jonkin muun kuin sen perusteella, miten on annettu ymmärtää olevan oikein? Siltä se tuntuu joka kerran, kun yritän, vaikken toki kuitenkaan elä siten, kuin pitäisi. En jaksa enää!
Pelkään, että jos nyt teen näin, alan kohta jumpitella, että kun se on väärin, eikä pitäisi, eikä saisi... Ettekö te, jotka ette usko- ja jumala-asioita joka paikkaan sotke, ole kuitenkin ihan tavallisia ja onnellisia ihmisiä??? Olen ehkä tyhmä, mutta tarvitsen neuvoja ja tukea ymmärtääkseni, miten on oikein ajateltava.
Pelkään, että jos nyt teen näin, alan kohta jumpitella, että kun se on väärin, eikä pitäisi, eikä saisi... Ettekö te, jotka ette usko- ja jumala-asioita joka paikkaan sotke, ole kuitenkin ihan tavallisia ja onnellisia ihmisiä??? Olen ehkä tyhmä, mutta tarvitsen neuvoja ja tukea ymmärtääkseni, miten on oikein ajateltava.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sinun kannattaisi hakeutua terapiaan, vaikuttaa siltä, että olet rakkautta vastaan. Ei täällä kyetä auttamaan.
etsiä oman uskonnon joukosta, niin ei tarvi miettiä. Ristiriitoja on luvassa muuten.