En tiedä mitä pitäis tehdä ?? Oon erittäin kiinnostunut, voisin sanoa et rakastunut vanhempaan jätkään .. Meillä on ikäeroo noin 8 vuotta.. oon 16 ja jätkä 24, en pidä itteäni oman ikästeni tasosena, mut onko ero kuitenkin liian iso ?? Meillä on jonkun näköstä peliä keskenämme.. ja toinen ongelma on et se on vartijana mun työpaikalla, enkä voi välttää näkemistä :) En vaan pysty ajattelemaan muuta kuin sitä.. enkä tiedä pitäiskö edes yrittää ??
Ikäero onko väliä ??
pää sekaisin.. :)
141361
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kaikki on niin tapauskohtaista. Yleisesti ajatellen alle 20-vuotiaana noin iso ikäero tuntuu erittäin isolta. Mutta poikkeuksiakin aina löytyy.
Itse olen 23-vuotias miehenalku, ja olen tapaillut itseäni 12 vuotta vanhempaa naista. Kyllähän tässäkin on aika isosta ikäerosta kyse, mutta ei tähän mennessä ole menoa haitannut puolin eikä toisin. Eikä sekään että hänellä on jo lapsia.
Jos olet henkisesti kypsempi kuin muut ikäisesi ja tuo mies pitää sinusta oikeasti ja sinä hänestä niin mikäs siinä, kokeilkaa mitä tapahtuu. Kaikki on mahdollista.
Mutta pidä jalat maassa, yleensä noissa todellanuorityttö-vanhempimies suhteissa miehillä on aika kyseenalaiset motiivit.
Kiitos teille neuvoista ja rohkaisusta.. sitä kyllä tarvitsenkin :) Hyvä tietää että ei se ikäero kuitenkaan monia häiritse !! Jotenkin vaan itse olen niin epävarma .. vaikka kaverit onkin kehottanut tekemään aloitteen :) En uskonut rehellisesti sanottuna että saisin järkevää palautetta mutta suuri kiitos teille !!
En usko, että ongelma on niinkään tuossa alkuvaiheessa, mutta jos teille kehittyy oikeasti suhde, niin pahimmassa tapauksessa saat varautua aikamoiseen helvettiin, josta kyllä hengissä selviää. En toki väitä, etteivätkö asiat voisi toimia hyvinkin. Riippuu puoliksi sinusta ja puoliksi tuosta vastapuolesta.
Missään nimessä en kiellä, vaan kehotan tekemään sydämen mukaan, koska sitähän rakkaus on, eikä elämä muutenkaan ole aina helppoa.
Sinänsä erikoista että sitä pidetään aina omituisena jos nuorena on tuollaisessa suhteessa missä toinen osapuoli on paljonkin vanhempi, mutta myöhemmällä iällä sitä pidetään jopa aivan normaalina. Ehkä sen sitten ajatellan vaurioittavan nuoren kasvua tai jotain.
Joka tapauksessa en pidä tuollaista ikäeroa mitenkään häiritsevänä tekijänä. Itselläni on mieheni kanssa ikäeroa 9 vuotta eikä se ole koskaan ollut mikään ongelma meillä (tosin olemme molemmat sinua vanhempia =). Pääasia kuitenkin on että homma toimii niiden kahden ihmisen välillä ketkä suhteeseen lähtevät, viis muista.
Eli yritä ihmeessä tavoittaa tuo "unelmiesi mies", jos sinusta itsestäsi tuntuu siltä.
Mies 43 ja nainen (minä) 24
Paljon meistä varmaan puhuttiin ja ihmeteltiin meidän suhdetta. Olaan kuitenkin oltu jo 5 vuotta yhdessä ja ihanaa on ollut. Ei voi sanoa etteikö silti olisi ollut myös arjen tuomia vaikeuksia, mutta eikö niitä ole varmasti kaikissa suhteissa.
Voin vain vakuuttaa,että hyppää mukaan ja tee niin kuin sydän sanoo.
Liinu-Elena
Itse tapasin poikaystäväni kun olin 16v ja hän 24v. Tuskin ikäeroa edes huomas ja edelleenkin yhdessä!:) Mutta kaikki on niin erillaisia.. Joillakin se haittaa toisilla ei..
mun mielestä sillä iällä ei ole niin hirveesti väliä....
jos muuten synkkaa hyvin yhteen niin mitä sitä tommosia ajattelemaan..
Itselläni on samanlainen ongelma: Itse olen 16v. ja mies jota tapailen on 24v. Alussa ikäraja ei niinkään minua arveluttanut, mutta nyt olemme muutaman kuukauden aikana tavanneet todella usein ja olen alkanut yhä enemmän ja enemmän miettimään noita ikä-asioita... Vanhempani jaksavat toitottaa siitä, kuinka itse olen vasta lapsi (jota mielestäni en ole...) ja miesystäväni jo aikuinen... Saan kuulla lähes päivittäin, että mitäs jos se vaan hyväkskäyttää sua, ärsyttävää=/ Olen alkanut jo itsekin miettiä sitä, vaikka kyseinen mies on todella ihana ja huomaavainen eikä ole juurikaan vihjaillut mitään sopimatonta. Minua hävettää myöntää, että muiden mielipiteet ovat alkaneet vaikuttaa minuun... Ehkä se ikäraja ei tuntuisi niin "suurelta" jos olisimme molemmaat muutaman vuoden vanhempia, mutta kun emme ole. Minulla ei ole mitään hajua, mitä tekisin tämän asian kanssa. Alkaa jo ärsyttää koko juttu! Tämä mies haluaisi aloittaa kanssani vielä jotain vakavampaakin ja minä en vain tiedä, pitäisikö antaa vaan palaa vai lyödä jarrut pohjaan... Tiedän, ettei muita pitäisi kuunnella vaan vain ja ainoastaan omaa sydäntä (mitä kehotankin sinua tekemään), mutta minä en ainakaan pysty elämään ns. kuurona vaan haluaisin tukea muilta ihmisiltä, varsinkin vanhemmiltani...
Toivottavasti Sinä saat asiasi järjestykseen ja pääset koittamaan yhdessäoloa "unelmiesi miehen" kanssa=) Kaikkea hyvää!
-Tanjuska-
Kaunis kiitos sulle .. vastaneuvona voisin sanoa että seuraa sydäntäs.. kyllä ne muut siihen ikäeroon tottuu ajan myötä (niin mä ainakin toivon)!! Ja kyllä mun mielestä kannattaa ottaa riski, ei sitä voi ikinä onnistua jos ei riskeeraa.. vaik itekin oon vähän epävarma mitä tekisin, mut palutteen avulla tiedän mitä haluan :) tai kenet !! Tsemppiä sullekin, ja yritä olla välittämättä vanhemmistas tai muista tyypeistä.. sun ja sen jätkän tunteethan siinä merkkaa eniten :) Kyllä ne muut tottuu ajatukseen kun oppii tuntemaan sen jätkän !!
On sillä väliä. Mutta en tarkoita, että ikäero olisi seurustelun este, en tosiaan.
Sivulliset voivat lausahdella ikäerosta kitkeriä kommentteja. Ne tietenkin kannattaa jättää omaan arvoonsa, mutta kyllähän rumat puheet satuttavat, jos niitä liikaa joutuu kuulemaan.
On myös käytännönasioita, jotka voivat vaikuttaa seurustelun kulkuun. Ainakin joillakin 16-vuotiailla on (onneksi) kotiintuloaikoja ja muita rajoja, joista on syytä pitää kiinni, vaikka seurusteleekin.
Toisaalta, ikäerosta on myös iloa. Siitä vain ei juuri puhuta. Vanhempi osapuoli pystyy esimerkiksi auttamaan nuorempaa. Nuorempi taas... niin. On ehkä moraalisesti kyseenalaista pitää nuoruutta sellaisena tavoiteltavana arvona seurustelukumppanille, sehän katoaa vuosien myötä. Mutta minä ainakin nautin itseäni nuorempien seurasta, olkoon 15- tai 25-vuotiaita. Taidan olla lapsellinen. Mutta jotain iloista ja luottavaista näen itseäni nuoremmissa ihmisissä.
miehethän tulee aina muutaman vuoden perässä eli tasoittaa ikäeroa....vitsi vitsi. ehkä 24 on jo juoksunsa juossut, ei sitä tiedä mutta mieti itse haluatko vakavan suhteen jo tuossa iässä.jos pidät jalat maassa niin kokeile ihmeessä itse olen 10 vuotta vanhemman miehen kanssa ja toimii. on tarpeeksi elämää nähnyt ja rauhoittunut.ollaan kyllä sua vanhempia.muista vaan miksi mies sinua kiinnostaa, onko tosi juttu vai onko juuri se vanhempi ikä houkutus. mieti tarkkaan äläkä leiki tulella.
Minulla on monta tuttua, joiden mies on paljon vanhempi, esim. 24-vuotias ja 40-vuotias (tapasivat, kun nainen oli vasta 17-vuotias...vieläkin onnellisia.) Toinen pari, nainen 20-vuotias ja mies 50-vuotias.
Se riippuu myös siitä, hyväksyykö isä ja äiti vanhemman miehen lapselleen. Itsekin olin ihastunut 16-vuotiaana 34-vuotiaaseen mieheen, mutta yhdessä ei koskaan voitu olla, kun vanhempani eivät hyväksyneet meidän suhdetta.
mullakin ja mun entisellä oli ikäeroo 8 vuotta ja oltiin yhen melkeinpä 4 vuotta..et ei väliä =)
Haluan nyt ihan yleisesti kiittää kaikkia teitä jotka olette neuvoneet ja tai rohkaisseet mua "ongelmassani" teistä on ollut ihana apu, nyt sain sitä rohkaisua jota kai kaipasinkin :) Ihana huomata että ihmisiä jotka kertovat mielipiteensä avoimesti, ilman turhaa "paskan jauhamista" tai vittuilua löytyy ja monia !! Eli vielä kerran KIITOS