Ns. paremmassa mediassa esitetään usein lasten omia kertomuksia, miten huostaanotto on pelastanut lapsen elämän. Tämä vaatinee tältä medialta aikamoista työtä löytää nämä poikkeuslapset.Kun tämä media kertoo rikoksista, otetaan kyllä aina esille lastenkotitausta.
Miten talviset tädit voisivat kasvattaa rehellisiä kansalaisia, kun kokemusteni mukaan heillä on itsellään tapana valehdella esimerkiksi lapselle vanhemmasta milloin mitäkin ja leimata heitä heittiöiksi, laiminlyöviksi ja milloin miksikin.
Meille vanhemmille lyödään jokusia leimoja otsaan yhden talvisen tädin toimesta. Niitä leimoja ei saa pois. Kaikki muut talviset tädit uskovat 100%:sesti tämän yhden lyömään leimaan tarkastamatta omaa kantaansa tähän leimaan.
Kun en käy tapaamasta lastani, lapselleni kerrotaan, että siellä se taas ryyppää ympäri kapakoita. Tosiasiallisesti useinkin teen töitä niin intensiivisesti, etten jaksa lastenkotia. Teen töitä, että saan kerättyä lapselleni rahaa tulevaisuutta varten ja myös unohtaakseni tämän helvetin (anteeksi), mitä talviset tädit lapselleni ja vanhemmalleen aiheuttavat.
Kyllähän äidin on kaikki kestettävä, vaikka väliin tuntee itsensä kuolleeksi lastensuojelullisen toimenpiteen jälkeen ja toimii kun robotti. Olen kyllä saanut niskoilleni kaikki mahdolliset syytökset, en keksi enää mitään, mistä minua voisi syyttää. No hulluksi minua ei ole vielä leimattu, se kai tulee seuraavaksi.
Mutta miten kestää lapsi esimerkiksi tämän vanhemmasta valehtelun? Kun korjaan lapselleni, näitä valheita, mitin, pitäisikö jättää korjaamatta, että lapsi ei alkaisi itse valehtelemaan. Tätä hän on jo kiitettävästi oppinut.
Talviset tädit ovat tyytyväisiä, kun saavat katkottua kiintymyssuhdetta vanhemman ja lapsen välillä ns. lapsen edun nimissä. Heillä on kova pätemisen tarve - me olemme parempia kuin vanhemmat. Hallinto-oikeudessa yksi täti kertoi, miten tyytyväinen hän on, kun lapseni osaa sanoa äidilleen vastaan ja ajattelee nyt itsenäisesti. Totesin, että ajatteleeko nyt hoitajan ajatusmaailman mukaisesti?
Tuleeko lapsestani rikollinen, kun kiintymyssuhdetta katkotaan? Ei ole enää ketään, vain alahti vaihtuva, valkoisten tätien kirjo. Lapsen kaikki alkaneet ystävyyssuhteet, jotka hän on solminut kotoaan käsin ovat katkenneet johonkin tapaamisoikeuden rajoitukseen. Lastenkotiin hän ei halua ystäviään viedä, eikä myöskään puhua asiasta heille.
Tuleeko lapsestani paha? Vanhemman on opetettu olevan paha näiden hoitajien toimesta.
Tiedän itse mitä olen, valkoiset tädit eivät. Tällä hetkellä lapseni ei pääse kotiin- perusteena on, että saattaisin mahdollisesti juoda tapaamisen aikana, jota en tee.
Ja jos joisinkin, tällä perusteella voitaisiin huostaanottaa 10% suomalaisista lapsista. (Lähde: Maritta Itäpuisto
Kokemuksia alkoholiongelmaisten vanhempien kanssa eletystä lapsuudesta. Väitöskirja. Kuopion yliopisto 16.9.2005)
Miten pelastan lapseni ja teen hänestä kunnon kansalaisen?
Miten talviset tädit voisivat kasvattaa rehellisiä kansalaisia, kun kokemusteni mukaan heillä on itsellään tapana valehdella esimerkiksi lapselle vanhemmasta milloin mitäkin ja leimata heitä heittiöiksi, laiminlyöviksi ja milloin miksikin.
Meille vanhemmille lyödään jokusia leimoja otsaan yhden talvisen tädin toimesta. Niitä leimoja ei saa pois. Kaikki muut talviset tädit uskovat 100%:sesti tämän yhden lyömään leimaan tarkastamatta omaa kantaansa tähän leimaan.
Kun en käy tapaamasta lastani, lapselleni kerrotaan, että siellä se taas ryyppää ympäri kapakoita. Tosiasiallisesti useinkin teen töitä niin intensiivisesti, etten jaksa lastenkotia. Teen töitä, että saan kerättyä lapselleni rahaa tulevaisuutta varten ja myös unohtaakseni tämän helvetin (anteeksi), mitä talviset tädit lapselleni ja vanhemmalleen aiheuttavat.
Kyllähän äidin on kaikki kestettävä, vaikka väliin tuntee itsensä kuolleeksi lastensuojelullisen toimenpiteen jälkeen ja toimii kun robotti. Olen kyllä saanut niskoilleni kaikki mahdolliset syytökset, en keksi enää mitään, mistä minua voisi syyttää. No hulluksi minua ei ole vielä leimattu, se kai tulee seuraavaksi.
Mutta miten kestää lapsi esimerkiksi tämän vanhemmasta valehtelun? Kun korjaan lapselleni, näitä valheita, mitin, pitäisikö jättää korjaamatta, että lapsi ei alkaisi itse valehtelemaan. Tätä hän on jo kiitettävästi oppinut.
Talviset tädit ovat tyytyväisiä, kun saavat katkottua kiintymyssuhdetta vanhemman ja lapsen välillä ns. lapsen edun nimissä. Heillä on kova pätemisen tarve - me olemme parempia kuin vanhemmat. Hallinto-oikeudessa yksi täti kertoi, miten tyytyväinen hän on, kun lapseni osaa sanoa äidilleen vastaan ja ajattelee nyt itsenäisesti. Totesin, että ajatteleeko nyt hoitajan ajatusmaailman mukaisesti?
Tuleeko lapsestani rikollinen, kun kiintymyssuhdetta katkotaan? Ei ole enää ketään, vain alahti vaihtuva, valkoisten tätien kirjo. Lapsen kaikki alkaneet ystävyyssuhteet, jotka hän on solminut kotoaan käsin ovat katkenneet johonkin tapaamisoikeuden rajoitukseen. Lastenkotiin hän ei halua ystäviään viedä, eikä myöskään puhua asiasta heille.
Tuleeko lapsestani paha? Vanhemman on opetettu olevan paha näiden hoitajien toimesta.
Tiedän itse mitä olen, valkoiset tädit eivät. Tällä hetkellä lapseni ei pääse kotiin- perusteena on, että saattaisin mahdollisesti juoda tapaamisen aikana, jota en tee.
Ja jos joisinkin, tällä perusteella voitaisiin huostaanottaa 10% suomalaisista lapsista. (Lähde: Maritta Itäpuisto
Kokemuksia alkoholiongelmaisten vanhempien kanssa eletystä lapsuudesta. Väitöskirja. Kuopion yliopisto 16.9.2005)
Miten pelastan lapseni ja teen hänestä kunnon kansalaisen?
Vastaukset 12
Vanhimmat
tutkimusaiheiden listaan?
(Miten lapsi vammautetaan, syrjäytyy, lastensuojelussa)
En ole alan ammattilainen, muuten tekisin tästä asiasta väitöskirjan.
Tutkimuksiahan on, mutta ainakin näissä empirisissä tutkimuksissa käsitellään asiaa valkoisten tätien näkökulmasta, ei lasten ja vanhempien.
Mutta, jos avaan tuota kysymystäsi, minua ainakin askarruttavat seuraavat seikat ensinnäkin lapsen näkökulmasta ja toisaalta lapsen parhaiten tuntevan vanhemman näkökulmasta:
1. Miten lapsi kokee huostaanoton - tästä tapahtumasta kertominen lapselle, lapsen reaktiot, tapahtuman vaikutukset
lapsen myöhempään elämään
2. Miten lapsi kokee tapaamisoikeuden rajoitukset - tästä tapahtumasta kertominen lapselle, lapsen reaktiot,
tapahtuman vaikutukset lapsen myöhempään elämään
3. Lapsen häpeä sijoituksesta johtuen
4. Lapsen kaveripiirin muuttuminen/katoaminen esimerkiksi minne kutsua kaverit, kun kotiin ei saa mennä
5. Lapsen kokema negatiivinen/positiivinen laitoksessa olosta.
6. Lastensuojellullisten toimenpiteiden vaikutukset vanhempaan ja tätä kautta lapseen
7. Jälkihuollon apu nuorelle nuoren näkökulmasta
8. Nuoren elämä lastensuojelun jälkeen: vankila, mielisairaala, pärjääminen yhteiskunnassa, kunnon kansalainen, nuoren näkökulmasta
Tee väitöskirjasi ennemmin siitä, miksi luuserivahnemmat hankkii lapsia, joista ne EI ITSE PYSTY HUOLEHTIMAAN, VAAN YHTEISKUNNAN PITÄÄ TEHDÄ SEKIN! JOUTAISIVAT VANKILAAN TUOLLAISET VANHEMMAT, MIKSI MINUN PITÄÄ VEROVAROISTANI KUSTANTAA TÄLLAISIA TYYPPEJÄ?? Siinä sulle väitöskirjan aihetta.
myös terveydenhuollosta sekä koulutoimesta mutta myös nuorisotoimesta vastaaviin päättäjiin (lautakunnat) ja
em. asioista vastaaviin viranomaisiin.
Ensin on tietenkin hyvä selvittää mitä em. hallinnonaloista on lainsäädännössämme päätetty ja säädetty
ja sen jälkeen on hyvä tarkista miten em. hallinnonalojen lainsäädäntöä noudatetaan oman kunnan tai kaupungin hallinnossa.
Mukavaa Juhannusta (Jussihan on oikeasti vasta 24.6) sinullekin!
Luusereita kaikki tyynni. Ihan jokainen, tämän maan päättäjiä ja virkamiehistöä myöten.
(edellä mainitulla tavalla toimimalla
tulee samalla tarkistettua mihin ne sinunkin veroeurosi todellisuudessa menevät; niihin lakisääteisiin palveluihin vai ....... !)
Olen täysissä ruumiin ja sielun voimissa, mutta lastensuojelun työntekijät eivät tätä mielestäni ole, kun eivät tätä tajua. Lapseni kuuluu kotiinsa.
Meistä tehtiin perättömiä lastensuojeluilmoituksia: esim.1 kutsuin talonmiehen keittiön putkirikon takia. Olin juuri muuttanut, enkä ollut vielä ehtinyt koota sohvaani. Sitten minulla oli keittiön roskiskaapissa neljä tyhjää olutpulloa, jotka olin juonut joskus yhden kuukauden aikana.
esim. 2 päiväkodista oli soitettu ja tehty lastensuojeluilmoitus. En ollut koskaan vienyt, enkä hakenut lastani edes yhden ravintola-annoksen verran päihtyneenä päiväkodista. Joku päiväkoti tädeistä oli nähnyt minun ostavan olutta: ostin niitä harvoin 1-2 kappaletta, jotka join saatuani lapsen nukkumaan.
Myös minun maksamia veroja menee tähän lastensuojeluhumpuukiin: lapsen hoito ja kasvatus kotona tulee yhteiskunnalle huomattavasti halvemmaksi ja on lapsen edun mukaista. Pystyisin kyllä kustantamaan omilla tuloillani itseni ja lapseni elämisen, ilman kenenkään verovaroja.
Lastensuojelu vie tuhottomasti aikaani. Tämän ajan haluaisin käyttää mieluummin lapseni kasvattamiseen ja hoitoon sekä työntekemiseen. Luuserista olen kaukana.
En voi tehdä väitöskirjaa sosiaalialasta, koska minulle ei ole tämän alan korkeakoulututkintoa.
otetut saavat kuulla vanhempiensa haukkumista, mikä romuttaa lapsen itsetunnon.
Ja täysin ilman lainmukaisia syitä huostattua odottaa sama kohtalo kodin ja vanhempien haukkumisen osalta. Siis lapsi siirretään huonompiin oloihin kuin mitä oma koti on ollut. Sitten kun hän vapautuu, saa hävetä menneisyydessään olevaa huostaanottoa. Meillä on juuri se vaihe, että lapsi on kovin epätietoinen, mitä ja miten hän siitä ajasta kavereille kertoo, jos keskustelu siihen ohjautuu.
Tapaus liittyy siis hoidollisiin huostaanottoihin ja lapsi on vielä kuitenkin niin nuori, että ei hän oikein ymmärrä itsekään, miksi hänet otettiin kotoa pois. Hän on ihan kuin epätietoinen, onko hänellä jotain hävettävää siinä asiassa vai ei. Onneksi kognitiivinen terapia menossa, jossa on tarkoitus paikkailla huostaanoton kauhukokemuksia.
Saakelin psykiatrien kannattaisi lukea esim. kirja nimeltä Häpeän monet kasvot, mitä tuollaiset kokemukset lapselle aiheuttavat.
Ja miksi, tosiaankin MIKSI lapsille aiheutetaan tuollaista, vaikka oikealla kuntoutuksella heidän olisi ollut mahdollista kasvaa täysin yhteiskuntakelpoisiksi kansalaisiksi, kun vain olisivat säästyneet psykiatrien kynsiin joutumiselta.
Koko suomalainen lastensuojelu on niin täynnä sellaista saastaa, että ei todeksi uskoisi äkkinäinen.
ja tietenkin näillä verorahoilla .....,
jotta ainakin lapsesi saisi lainmukaista kohtelua.
Äidestä ja isistäkin tässä suomalaisen lastensuojelun sirkussopassa siis viis......
sehän olisi jo suorastaan ylellisesti ajateltu yhteiskunnankin taholta
että edes ihmisarvoisesti tai sivistyneesti kohdeltaisiin tämän maan lasten ja nuorten vanhempia, jotka tässä suuressa suomalaisessa lastensuojelusirkuksessa joutuvat pyörimään.
Mutta. Ihan piruuttasi voit tehdä
ns. "vastaisku -asiakirjapaketin" teidän lastensuojeluviranomaisille (siis jos on aikaa, voimia jne).
Eli kaiken sen mitä nämä ammattilaiset ja ammattitaitoiset (sekin pätevyys asia on tietenkin hyvä tarkistaa yhtenä vastaiskupaketin asiana myös)
ovat asiakirjoihinne teidän perhettänne !vastaan! kasanneet (sohvat, kaljapullot, kaupasssa käynnit jne) teet niistä näille sosiaalijunteille selonteon esimerkiksi hakemalla virallisia lausuntoja, dokumentteja tai muuta tutkimustuloksia ...... (tämmöiseksihän tässä maassa on LASTEN SUOJELU MENNYT!)
siitä että tämä teidän elämä on ihan ja todella ihka tavallista ja normaalia perhe-elämää.
Tämä on niiin lähellä entisen DDR:n tapaa urkkia, nuuhkia, seurata, kytätä jne ihmisten, lasten, nuorten ja heideän perheiden elämää
että maamme ns. lööppilehdistökin jää urkkimisessa, nuuhkimisessa ja kaikessa muussakin kyllä suorastaan hopealle.
Ei yhteiskunta kustanna minulle lakimiehiä, kun olen yhteiskunnan mielestä niin hyvätuloinen. Tosin ei tässä rahassa ryvetä, omalla työllä tuloni on hankittu.
Ei siinä hätiä mitiä. Kirjoitin asiakirjan asianmukaisine liitteineen, lähinnä pikkututkimuksen tapaan. Pääsin hallinto-oikeuden suulliseen käsittelyyn, johon kirjoitin vielä toisen asiakirjan.
Menin paikalle ja sanoin esittelyvaiheessa, ettei minulla ole aavistustakaan, tämän istunnon käytöstavoista (=hallintomenettely?).
Hyvinhän se istunto meni. Minua vastassa oli vain kaksi ja yksi niiden todistaja. Todistaja ainakin piti tipahtaa, koska kysyin, miten hyvin hän minut tuntee: ei ole koskaan keskustellut kanssani kahden kesken.
Ne väittivät minun olleen vuosikausia kykenemätön olemaan vanhempi, vastasin,että joka tuollaisen väitteen minusta esittää, on täsmälleen yhtä kauan ollut kykenemätön tekemään työtään.
Jännitystä riittää, miten käy. Uskoisin kuitenkin, että jo kirjoittamani asiakirjat tulevat vaikuttamaan lastensuojelullisiin toimenpiteisiin.
Ja sitten vielä yksi asia, johon ei mikään laki tehoa, olen kysynyt asiaa tämän alan parhaammalta lakinaiselta.
Suku jätti minut yksin lapseni kanssa. Kaikki kieltäytyivät auttamasta.
Nyt kun lapsi ei pääse kotiin, kaikki hyysää hänen ympärillään. Äitini ei antanut meidän olla tekemisissä tiettyjen sukulaisten kanssa, kun olimme lapsia. Nyt oma lapseni on näiden sukulaisten kanssa tekemisissä.
Olen suvun musta lammas: ensimmäinen ylioppilas ja ainut akateemisesti koulutettu. Lapseni tulevaisuuden tavoitteet ovat suvun kanssa tipahtaneet. Hänen ruokailunsa siellä on ala-arvoista. Käytöstapoja ei tunneta. Yksi niistä vaatii lastani sanomaan häntä uudeksi äidikseen.
..
Siitä suvusta, jota lapseni tapaa, harva käy töissä, se on elämässä sivuseikka. Heidän kanssaan ei pysty keskustelemaan kuin arkielämästä ja viihteestä. Ja minua haukutaan.
Kyllä on menossa äidin kasvatus hukkaan, jos asialle ei tehdä mitään. Olen antanut lapselleni hyvin monipuolisesti virikkeitä ja saanut hänet innostumaan monista asioista ja harrastuksista. Nyt harrastukset ovat poissa ja lasta kiinnostaa pokeri, ei taidenäyttelyt.
ETTÄ MINÄ KÄRSIN TÄSTÄKIN.
noiden ei-toivottujen sukulaisten kanssa?
Onko kyse sukulaissijoituksesta?
ja perheenne asiaa käsitellään asiallisesti ja ammattimaisesti edes HaO:ssa.
Siis toivotaan niin että edes jossakin lastensuojelusirkuksen osa-alueilla
lapsilla, nuorilla ja heidän perheillään
olisi edes toivoa
ammattilaisesta, asiallisesta ja oikeudenmukaisesta asioiden käsittelystä.
Valkoiset tädit ovat päättäneet, että lapsen täytyy olla tekemisissä läheistensä kanssa. Ei minusta ne kovin läheisiä ole, kun niitä ei tapaa kun hautajaisissa ja kerran olimme lapsen kanssa siellä päin mökkilomalla. Suku asuu onneksi kaukana, ettei lapsi kovin usein siellä ole, mutta jokainen päivä on liikaa ja lastenkotikin on parempi kuin suku.
Lapsella on läheisiä ihmisiä, jotka ovat auttaneet minua hänen syntymästään saakka, siihen ryhmään ei kuulu sukulaiset: omia ystäviäni, jotka olen tuntenut vuosikymmeniä.
En ole tämänkään asian kanssa yksin. Tunnen yhden naisen, jonka lapsi sijoitettiin tämän naisen äidille. Tämä nainen ei halunnut olla missään tekemisissä äitinsä kanssa. Tämä nainen todella menetti lapsensa ja se näkyy hänen elämässä selviytymisessä ja pahasti.