Muistuu mieleeni näin juhannuksena vanhat hyvät ajat.Olin silloin elämäntapaintiaani.Olin suuren heimokunnan jäsen.
Asustelimme Oulun läänissä aivan luonnon armoilla.
Meidän johtajamme,eräs ranskalainen oli saanut mission opettaa saamelaisille luontaistaloudessa elämistä arktisilla leveysasteilla.
Pystytimme leirimme ja aloimme keräämään juuria talvivarastoon.
Heimostamme oli lähtenyt huhu liikkeelle ja kohta saimmekin median edustajat vieraaksi leiriimme.
Johtajamme vakuutti medialle,että juuri meillä olisi paljon annettavaa saamelaiselle kultuurille.Tosin saamelaiset itse epäilivät meidän lähetysmissiota.Ei ole tosiaan helppo olla ensimmäinen ihmiskunnassa.
Kaikki menikin aivan hyvin kesällä.Tosin jouduimme käymään vielä ostamassa elintarpeita kaupoista,sillä juurivarastomme ja muu luonnosta keräämämme ruoka oli vielä niukanpuoleista.
Median ansiosta asiastamme kiinnostui myös vihreiden kansanedustaja "susi"Pullinen.Mistähän muuten hän on saanut tuon korkonimen.Kunhan ei vaan olisi mies ollut susi jo syntyessään.No mutta asiaan.Pullinen oli kyllä myötämielinen hankkeellemme.
Leirissämme kesä meni kohti syksyä heimon kerätessä petäjän juuria ja marjoja ruokavarastoon.Välillä tosin annoimme juhlallekkin aikaa ja poltimme rauhanpiipulliset.
Marraskuussa sitten saapuivat ensimmäiset yöpakkaset ja heimo asettui talvehtimaan.
Ensimmäiset yöt menettelivät jotenkuten,mutta mieltämme alkoi kaivaa pelko,että emme onnistuisikaan saamelaisten käännyttämisessä luomuihmisiksi.
Samoihin aikoihin ranskalainen johtajamme alkoi asioimaan tiiviisti kuntakeskuksessa.Hänen kertoman mukaan hän hoiti juoksevia virastoasiota.Sitten kerran lähdin hänen peäänsä kuntakeskukseen.Sillon kon elämäni suurimman järkytyksen.Tapasin meidän suuresti kunniotamamme johtajan Nesteen huoltoaseman baarista nauttimassa porsaankyljyksiä ranskaperunoiden kera ja hänellä oli vielä edessään iso tuopillinen olutta.
Kysyessäni syytä hänen käytöksellen päälikkö vastasi,että mikä sopii keisarille niin se ei sovi keisarin aaseille ja toisekseen hänhän koko idean isä oli.Hän jatkoi vielä,että hänen ajattelutyönsä vaatii niin paljon ravintorasvoja, että hän ei niitä saa petäjänjuurista.
Minusta hänen selvityksensä oli aivan loistavan looginen ja siksipä emme puhuneet asiasta sen enempää.
Kaikkihan me tiedämme miten meidän loistava kokeilumme loppui.Joudumme joulukuussa jo turvautumaan kunnan sosiaalitoimiston ystävälliseen apuun.Kunta majoitti heimon vanhaan hylättyyn kansakouluun ja saimme myös ruoka-apua sosiaalitoimistosta.
Johtajamme lähti pikapäin käymään ranskassa.Hän lupasi palata tuota pikaa.En ole häntä nähnyt sen jälkeen.
Syy miksi me epäonnistuimme on pelkästään kovan talven ja saamelaisten itsepäisyyden syy.
Itse liityin -90 luvulla vihreään puolueeseen ja olen nyt vihreän liiton luomuasijantuntia.
Sen pituinen se.
Asustelimme Oulun läänissä aivan luonnon armoilla.
Meidän johtajamme,eräs ranskalainen oli saanut mission opettaa saamelaisille luontaistaloudessa elämistä arktisilla leveysasteilla.
Pystytimme leirimme ja aloimme keräämään juuria talvivarastoon.
Heimostamme oli lähtenyt huhu liikkeelle ja kohta saimmekin median edustajat vieraaksi leiriimme.
Johtajamme vakuutti medialle,että juuri meillä olisi paljon annettavaa saamelaiselle kultuurille.Tosin saamelaiset itse epäilivät meidän lähetysmissiota.Ei ole tosiaan helppo olla ensimmäinen ihmiskunnassa.
Kaikki menikin aivan hyvin kesällä.Tosin jouduimme käymään vielä ostamassa elintarpeita kaupoista,sillä juurivarastomme ja muu luonnosta keräämämme ruoka oli vielä niukanpuoleista.
Median ansiosta asiastamme kiinnostui myös vihreiden kansanedustaja "susi"Pullinen.Mistähän muuten hän on saanut tuon korkonimen.Kunhan ei vaan olisi mies ollut susi jo syntyessään.No mutta asiaan.Pullinen oli kyllä myötämielinen hankkeellemme.
Leirissämme kesä meni kohti syksyä heimon kerätessä petäjän juuria ja marjoja ruokavarastoon.Välillä tosin annoimme juhlallekkin aikaa ja poltimme rauhanpiipulliset.
Marraskuussa sitten saapuivat ensimmäiset yöpakkaset ja heimo asettui talvehtimaan.
Ensimmäiset yöt menettelivät jotenkuten,mutta mieltämme alkoi kaivaa pelko,että emme onnistuisikaan saamelaisten käännyttämisessä luomuihmisiksi.
Samoihin aikoihin ranskalainen johtajamme alkoi asioimaan tiiviisti kuntakeskuksessa.Hänen kertoman mukaan hän hoiti juoksevia virastoasiota.Sitten kerran lähdin hänen peäänsä kuntakeskukseen.Sillon kon elämäni suurimman järkytyksen.Tapasin meidän suuresti kunniotamamme johtajan Nesteen huoltoaseman baarista nauttimassa porsaankyljyksiä ranskaperunoiden kera ja hänellä oli vielä edessään iso tuopillinen olutta.
Kysyessäni syytä hänen käytöksellen päälikkö vastasi,että mikä sopii keisarille niin se ei sovi keisarin aaseille ja toisekseen hänhän koko idean isä oli.Hän jatkoi vielä,että hänen ajattelutyönsä vaatii niin paljon ravintorasvoja, että hän ei niitä saa petäjänjuurista.
Minusta hänen selvityksensä oli aivan loistavan looginen ja siksipä emme puhuneet asiasta sen enempää.
Kaikkihan me tiedämme miten meidän loistava kokeilumme loppui.Joudumme joulukuussa jo turvautumaan kunnan sosiaalitoimiston ystävälliseen apuun.Kunta majoitti heimon vanhaan hylättyyn kansakouluun ja saimme myös ruoka-apua sosiaalitoimistosta.
Johtajamme lähti pikapäin käymään ranskassa.Hän lupasi palata tuota pikaa.En ole häntä nähnyt sen jälkeen.
Syy miksi me epäonnistuimme on pelkästään kovan talven ja saamelaisten itsepäisyyden syy.
Itse liityin -90 luvulla vihreään puolueeseen ja olen nyt vihreän liiton luomuasijantuntia.
Sen pituinen se.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ei sulla sattuisi oleen jotain juttulinkkiä näihin "inkkareihin", nehän oli silloin joka lehdessä ja adressiakin kerättiin.. :)
Ikävä kyllä ei ole.Tosin meitä vanhoja intiaaneja on tämä vihreä liitto täynnänsä.
http://takku.net/article.php/20070110173745154
http://fi.wikipedia.org/wiki/Iriadamant
muistanut noiden nimeä, että olisi alkanut hakeen.. :)
http://www.kantrikinkerit.fi/foorumi/viewtopic.php?t=272&sid=5c81077824332698eb4d63b52debc5db