Kertokaahan

juokse ja kovaa!
Sinun pitää osata oikea määrä sitoa, oikea määrä antaa vapautta.
Oikealla tavalla kysellä, mutta älä vaan kysele väärällä tavalla, silloin on lopun alku näkyvissä.
Mutta vastapainoksi saat todella uskollisen, sinusta aidosti välittävän kumppanin. No, ehkä kuulet sanan, että sinusta tykätään, et ehkä kuule sanaa "rakas". Mutta sekin voi onnistua, jos et ahdista.

..on luottamuspula..
vaikeaa, ainakin alussa, luottaa, että on toiselle se paras vaihtoehto, ja että toisen mielenkiinto säilyy yllä, eikä tilalleni ilmaannu jotain toista parempaa.
Ajan kanssa ongelma hälvenee.
Toisin kuin jotkut väittävät, vesimies ei ole viileä ja tunteeton. Ulkokuori voi olla sellainen, on itsellänikin, mutta pinnan alla on paljon tunteita. Jos jokin menee pieleen, vesimies yleensä syyttää itseään, niinkuin minä teen, ja analysoi itseään jatkuvasti. Aluksi hän voi herkeämättä tutkia sinua, oletko vielä kiinnostunut, mitä tarkoitat milläkin, ja jos hän kokee, että suhde on jotenkin viilentynyt, hän syyttää siitä itseään.

Mutta kun alkukankeudet ovat ohitse, saat vesimiesnaisesta (erityisesti jos ette ole ihan lapsia enää) hyvän, sympaattisen, huumorintajuisen ja tasapainoisen kumppanin, joka arvostaa samalla omaa ja toisen vapautta.
Älä anna viileän kuoren hämätä. Itsellänikin on viileä kuori, mutta hyvin paljon tunteita, ja veskarin perusluonnekuvauksen mukaisesti voin sanoa, että vesimies ajattelee yleensä aina ensin toista, ja sitten vasta itseä = hyväntahtoinen. Ja tästäkin saatetaan väittää jotain muuta.

Oinas-ukko on kokemukseni mukaan HYVÄ vesimies-muijalle. Sopiva erilaisuus vallitsee, mutta myös käsittämätön yhteisymmärrys, joka on käsinkosketeltavissa melkein heti. Itse olen viettänyt elämäni onnellisimmat hetket Oinaitten seurassa.
Niitä on naispuolisina myös ystävissänikin, ja ovat mielestäni parhaita. JA arvostavat minua veskarina, yhteinen sävel on vaan löytynyt.

Oinas-ukkona osoitat jo viisautta, kun kyselet tällaista ennakkoon. Anna vesimiesnaisellesi vähän aikaa. Uskon, että kaikki luonnistuu oikein hyvin.

Luottamus. Välillä alkaa epäillä että ukko pettää mutta pääasiassa tuntuu että ei.
Aiemmassa suhteessa äijä ei mua pettänyt mutta jaksoin siltikin epäillä, ehkä liiankin useesti. Tosin se oli kaukosuhde, joten sekin vielä hierti varmasti, ei semmoinen siis minulle sopinut. Nykyään siis opettelen eroon tästä luulosta, vaikka eihän mitään kannata pitää itsestään selvyytenä.

Ehkä tähän satunnaiseen luottamus pulaani on vaikuttanut se kun koulu vuosina ei nuo pojat olleet niin kovin mukavia niin jo ylipäätään luottamus kärsi miespuolisia kohtaan.

-Asioilla on tapana järjestyä-