Tapahtui?? En kestä ilman sua!! En näe sinua enää koskaan :(
Mä en kestä
Miksi näin
72566
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ihmisen elämä on kuin silmänräpäys iäisyyteen verrattuna. Tosin kannattaa miettiä missä iänkaikkisuuden viettää, taivaassa vai helvetin ikuisessa tulessa. Jokaisen on hyvä muistaa että synnin palkka on kuolema!
Ei muuta :(
Ai että oikeen synnin palkka on kuolema... xD hah, salli mun nauraa tekopyhä enkeli...
Kyllä pitäs mokomien syntisten saada täällä maan päällä kunnon rangaistus, kaikkihan me kuollaan, niin hyvät, että pahat. Ja ikävä kyllä usein hyvät viedään ensin. Pahat ja tekopyhät ne täällä maan päällä tollasia kuuluttelee.
netissä louskuttaa. sinusta ei ole siihen kuitenkaan, joten kandee pitää kielenkannat kurissa.
ja olen nähnyt vietävän pahojakin ensin ja ihan olen ollut hautaansaattelemassa ainakin yhden esimerkinkin; sanontojahan riittää, mutta elää kyllä kannattaisi ainakin niin, ettei syyttömiä syyttellis matkansa varrella. Kannattaisi ottaa ensin asioista selvää, ja perinpohjin.
Anteeksipyytäminenkin olisi monen kohdalla paikallaan, ja etenkin se anteeksiantaminen, itsekkin olen joutunut anteeksiantamaan, vaikkakin "pitkinhampain", mutta kuitenkin.
Sua oli niin helppo rakastaa. Sua ilman on niin vaikea elää. Rakkaus ei kuole koskaan.
Otan osaa suruusi, vaikka en tiedä ketä suret. Menetyksen kohtaaminen on vaikeaa. Ja sanat lyö tyhjää. Ei suruun totu, menetettyä suree aina. Menetyksistä tulee osa elämää. Ja niin se kuuluu olla. Elämän kiertokulku on julma se ei meitä vapauta otteestaan. Se on meidän jokaisen osa.
Menetyksen kanssa oppii elämään ja oppii selviämään. Aluksi päivä kerrallaan, myöhemmin pystyy jo katsomaan pidemmälle ja kyllä se ilo sieltä sitten hiljalleen taas elämään tulee. Surulle pitää antaa aikansa.
Joku päivä sitä vain huomaa sitten hymyilevänsä päivänpaisteelle.
Oma suruni on edelleen työstämisvaiheessa, mutta nyt tiedän jo, että se ei vie minua kokonaan.
Jaksamisia.