Porvarihallituksen suosio on pudonnut kovasti, pääministeri Vanhasen suosio vielä rajummin. Porvarihallituksen suosio on nyt selvästi vähäisempi kuin mitä edellisen punamultahallituksen suosio oli alhaisimmillaankin. Tämän kertoo kiistatta Helsingin Sanomien Suomen Gallupilla teettämä tutkimus, joka lehdessä on perusteellisesti esitetty.
Vanhasen suosion alamäki ei ole ollenkaan ihmeellistä hänen henkilökohtaisten tohellustensakaan vuoksi, eikä ihmetytä hallituksenkaan vähäinen suosio, kun sen ministerien teot ovat osoittautuneet paljon pienemmiksi kuin mitä niitä edeltävät puheet olivat. Ruoan ja bensiinin hintojen korotukset, inflaation kiihtyminen yleensäkin ja myös Kemijärven kaltaiset tapaukset, jopa pörssikurssien alamäki menee kansalaisten mielissä paljolti hallituksen piikkiin.
Mutta yksi seikka kuitenkin ihmetyttää: kokoomuksen suosio on pysynyt korkealla ja pääoppositiopuolueen demarien suosio yhä alamaissa. Ristiriitaa on myös siinä, että kansan enemmistön mielestä hallitus tekee enemmän kokoomuslaista kuin keskustalaista politiikkaa, kokoomus koetaan johtavaksi hallituspuolueeksi, mutta hallituksen epäsuosio menee ilmeisesti keskustan syyksi.
Ovatko keskustan alenevan ja kokoomuksen kasvavan suosion selittäjänä vaikuttavimmat nuo vaalirahoitusepäselvyydet, joissa erityisesti valoon ovat joutuneet kepupoliitikot, joiden muisti on palaillut kiusallisesti pätkittäin? Muiden hallituspuolueiden poliitikot ovat ryvettyneet vähemmän, ja onko se koitunut erityisesti niistä suurimman eli kokoomuksen hyväksi?
Mutta suositusta kokoomuksesta huolimatta tämä hallitus on siis epäsuositumpi kuin punamultahallitus oli. Miksi? Jos edellisen hallituksen nykyistä hallitusta suurempi suosio koettaisiin demarien ansioksi, luulisi demarien suosion nyt nousseen. Niin ei kuitenkaan ole tapahtunut, vaan pikemmin päinvastoin. Suuri ristiriita on siinäkin.
Kuka pystyisi selittämään edellä toteamani ristiriidat? Tuskin kukaan, Lienee vain todettava, että kansalaisten poliittisten sympatioiden ja antipatioiden, puolueiden kannatuksen muodostumiseen puolue sinänsä tekoineen on varsin vähäinen vaikuttaja. Kansalaisten mielipiteisiin vaikuttavat tekijät löytynevät politiikan ulkopuolelta, ”henkimaailmasta”. Poliitikkojen henkilökohtaiset tekemiset selittänevät jotain, mutta ei kaikkea, sillä eiväthän Kanervan sotkut syöneet kokoomuksen suosiota samoin kuin Vanhasen vastaavat kepun suosiota.
Vanhasen ja hallituksen suosion alhaisuus on selvä tosiasia, ja suunta näyttää yhä alaspäin. Kysymys vain kuuluu: miksi? Ja miksi kepu kärsii eniten siitä, että hallitus noudattaa kokoomuspolitiikkaa? Ja miksi demarien suosio ei nouse? Onko pohjimmiltaan kyse politiikan uskottavuuden ja suosion romahtamisesta? Miksi niin on tapahtunut?
Niille, jotka varmaan yrittävät leimata kyseisen tutkimuksen Erkon median tarkoitushakuiseksi vääristelyksi kokoomuksen hyväksi – tutkimuksen tulokset eivät antane kenellekään mahdollisuutta väittää niitä vääristelyiksi demarien hyväksi – pitänee vielä erityisesti korostaa, että tutkimuksen on tehnyt Suomen Gallup, poliittisista puolueista täysin riippumaton tutkimuslaitos, joka ei varmasti pilaa mainettaan tarkoitushakuisilla tutkimustuloksilla.
Vanhasen suosion alamäki ei ole ollenkaan ihmeellistä hänen henkilökohtaisten tohellustensakaan vuoksi, eikä ihmetytä hallituksenkaan vähäinen suosio, kun sen ministerien teot ovat osoittautuneet paljon pienemmiksi kuin mitä niitä edeltävät puheet olivat. Ruoan ja bensiinin hintojen korotukset, inflaation kiihtyminen yleensäkin ja myös Kemijärven kaltaiset tapaukset, jopa pörssikurssien alamäki menee kansalaisten mielissä paljolti hallituksen piikkiin.
Mutta yksi seikka kuitenkin ihmetyttää: kokoomuksen suosio on pysynyt korkealla ja pääoppositiopuolueen demarien suosio yhä alamaissa. Ristiriitaa on myös siinä, että kansan enemmistön mielestä hallitus tekee enemmän kokoomuslaista kuin keskustalaista politiikkaa, kokoomus koetaan johtavaksi hallituspuolueeksi, mutta hallituksen epäsuosio menee ilmeisesti keskustan syyksi.
Ovatko keskustan alenevan ja kokoomuksen kasvavan suosion selittäjänä vaikuttavimmat nuo vaalirahoitusepäselvyydet, joissa erityisesti valoon ovat joutuneet kepupoliitikot, joiden muisti on palaillut kiusallisesti pätkittäin? Muiden hallituspuolueiden poliitikot ovat ryvettyneet vähemmän, ja onko se koitunut erityisesti niistä suurimman eli kokoomuksen hyväksi?
Mutta suositusta kokoomuksesta huolimatta tämä hallitus on siis epäsuositumpi kuin punamultahallitus oli. Miksi? Jos edellisen hallituksen nykyistä hallitusta suurempi suosio koettaisiin demarien ansioksi, luulisi demarien suosion nyt nousseen. Niin ei kuitenkaan ole tapahtunut, vaan pikemmin päinvastoin. Suuri ristiriita on siinäkin.
Kuka pystyisi selittämään edellä toteamani ristiriidat? Tuskin kukaan, Lienee vain todettava, että kansalaisten poliittisten sympatioiden ja antipatioiden, puolueiden kannatuksen muodostumiseen puolue sinänsä tekoineen on varsin vähäinen vaikuttaja. Kansalaisten mielipiteisiin vaikuttavat tekijät löytynevät politiikan ulkopuolelta, ”henkimaailmasta”. Poliitikkojen henkilökohtaiset tekemiset selittänevät jotain, mutta ei kaikkea, sillä eiväthän Kanervan sotkut syöneet kokoomuksen suosiota samoin kuin Vanhasen vastaavat kepun suosiota.
Vanhasen ja hallituksen suosion alhaisuus on selvä tosiasia, ja suunta näyttää yhä alaspäin. Kysymys vain kuuluu: miksi? Ja miksi kepu kärsii eniten siitä, että hallitus noudattaa kokoomuspolitiikkaa? Ja miksi demarien suosio ei nouse? Onko pohjimmiltaan kyse politiikan uskottavuuden ja suosion romahtamisesta? Miksi niin on tapahtunut?
Niille, jotka varmaan yrittävät leimata kyseisen tutkimuksen Erkon median tarkoitushakuiseksi vääristelyksi kokoomuksen hyväksi – tutkimuksen tulokset eivät antane kenellekään mahdollisuutta väittää niitä vääristelyiksi demarien hyväksi – pitänee vielä erityisesti korostaa, että tutkimuksen on tehnyt Suomen Gallup, poliittisista puolueista täysin riippumaton tutkimuslaitos, joka ei varmasti pilaa mainettaan tarkoitushakuisilla tutkimustuloksilla.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Erkko on Vanhasen ystävä.
Vanhasen hallitus poisti vuonna 2005 varallisuusveron rikkailta. Esimerkiksi Sanoma Oy:n omistaja Aatos Erkko hyötyy veron poistosta useita miljoonia euroja vuosittain.
tällä keinoin sympatiaa kansalta. Vanhasen asema selitetään surkeaakin surkeammaksi. Lopputulos on se, että kansa rupeaa häntä säälimään kovasti (kuten tapaus "ilkeä Ruusunen" osoitti) ja kansa suuressa sympatiseeramistarpeessaan antaa Matin puolueelle sitten ääniä.
Sääliä, sääliä... sitä tässä kerjätään. Hyvin ehtii kääriä ääniä puolueelle siilä, että näyttää uitetulta koiranpennulta.
Suomen kansalla on sisäsyntyinen tarve tukea näitä uitettuja koiranpentuja, jotka itse ovat oman soppansa keittäneet ja muiden niskoille sopan kaataneet.
Puolentoista kuukauden vaalirahoitusuutisointi on laskenut hieman sekä keskustan että sosialidemokraattien kannatusta siksi, että kohu on keskittynyt noihin kahteen puolueeseen: Keskustaan arvostelun kohteena ja sosialidemokraatteihin pääurputtajana.
Kokoomus on saanut seurata kohua sivusta - siksi sen kannatus onkin säilynyt entisellä tasolla.
Samoin perussuomalaiset ovat säilyttäneet kannatuksensa kohtalaisen hyvin, koska Soini on ymmärtänyt, ettei kohu kosketa tavallista kansaa ja onkin piileskellyt koko ajan demareiden ja kristillisten selän takana.
Vaalirahoituskohu vei SDP:ltä sen vähänkin ajan ja energian oppositiopolitiikkaan, minkä keskinäinen puheenjohtajataisto puolueelle jätti. Puolue ei tarttunut tuon puolentoista kuukauden aikana kertaakaan kansaa lähellä oleviin oppositiopolitiikan aineksiin, kuten bensiinin ja dieselin hinnannousuun.
Vaalirahoitusarvostelu ei ole mitään oppositiopolitiikkaa, koska se on niin kaukana tavallisen ihmisen elämänpiiristä. Toiseksi ei siksikään, että suomalaiset tietävät myös oppositiopuolueiden saavan rahoitusta vaalikampanjoihinsa, ennen kaikkea ay-liikkeeltä.
Samasta syystä keskusta selvisi gallupeissa tilanteessa kohun voimakkuuteen nähden yllättävän hyvin. Moni varmaan odotti puolueen kannatuksen laskevan selvästi alle 20 prosentin, mutta se säilyikin normaalin vaihteluvälin puitteissa.
Nyt kun eduskunta vetäytyy neljän kuukauden työputken jälkeen ansaitulle kahden ja puolen viikon kesälomalleen, tilanne puolueiden ympärillä rauhoittuu. Seuraava gallup-mittaus tullee syyskuun alkupäivinä.