Minulla on taipumus ajatella vanhoja asioita. Mielessäni saa kohtuuttomat mittasuhteet vanhat "pieleen menneet"asiat. Useimmat asioista on muiden mielestä ihan normaaleja asioita, eikä mitenkään pieleen menneitä. Olen huomannut, että ihmiset eivät ymmärrä, että miksi miettiä vanhoja. He jopa ärsyyntyy, ja sellaisessa tilanteessa minulle tulee paha mieli.
pieleen menneet asiat
äiti kolmelle
61231
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
mielestäni pakko-oire.
Näitä ihmisiä varmaan löytyy,jotka eivät pääse millään menneestä "pahasta" eroon.
Kannattaisi ihan reilusti mennä juttelemaan mttn toimistoon tai etsiä mukava terapeutti.
Ehkä tuo on negatiivisen ajatuksen palautumista mieleen eikä niitä ole käynyt läpi.
Pakko-oire ei ole samanlainen ongelma.
En ärsyyny enkä halua pahaa mieltä,mutta koeta hakea keskusteluapua.Hyvää kesää!
Käyn säännöllisesti mielenterveyskeskuksessa terapiassa. Psykiatri on antanut tämän diagnoosin minulle: Eli kärsin pakkoajatuksista. Hän on myös määrännyt mielialalääkkeitä sairauteeni. Kyllähän mistä asiasta vaan voi tulla pakkoajatus. Ehkä rajana voisi pitää jotain sellaista, että vaikeuttaako ajatukset normaalia elämää.
korjaan...ajattelin vain itseäni...sorry;(
Siis pakko-oire on ollut itselläni vahvana.Onhan se lähellä pakko-ajatusta.
Tuli kaiken lisäksi mieleen omia juttujani jolloin ne ehkä lähentelivät tai olivatkin just pakkoajatuksia.
Kuvittelin ,olin siis varma,että minun on esim.palautettava jonkun ystävän jokin tavara takaisin,jonka olin "muinoin" unohtanut itselleni millä ei ollut käytännöllisesti mitään merkitystä.
En päässyt rauhaan AJATUKSESTA kunnes tein sen ja palautin...sitten tuli toinen tilalle..eli loppua ei tuntunut missään olevan....
Olin ikäänkuin aina syyllinen.Myös tarkistamispakot olivat samaa sössöä ja SYYLLISYYTTÄ tai siis syyllisyyden tuntemista.
Just,tajuan,mitä tarkoitat,jos puhuin niistä,sanottiin minulle,että "nuo on höpötystä"jne.
Jotenkin kuittasin kirjoituksesi liian kevyesti.Anna anteeksi,tiedän miten kiusallista se on.
Enää en niinkään kärsi "pakoista",ja olen oppinut elä
mään lähes "kivutta"niiden kanssa.
Jossain kriisissä saattavat taas laueta kuten ennenkin.Elämä ei ole helppoa ,ei kellään,valitettavasti.
tsemppiä sinulle ja voimaa.
Kirjoituksesi tuntui niin tutulta. Minulla ei ole ollut juuri sellaista ajatusta, että minun pitäisi palauttaa jokin merkityksetön asia, mutta minulla on ollut samantyylisiä juttuja. Toisten mielestä ne tuntuvat ihan olemattomilta, mutta kun joku pakkoajatus on päällä, niin se tuntuu itsestä maailman tärkeimmältä asialta.
Sanoit, että sitten, kun pääset pakkoajatuksesta eroon tilalle tulee uusi. Se on juuri näin. Se tuntuu välillä tosi inhottavalta, kun ei voi ikinä vaan nauttia elämästä ja elää ilman murheita. Välillä, kun tuntee, että jokin asia on hellittämässä, niin oikein pelkää, että mikähän ajatus mahtaa tulle tilalle.
Puhutko sinä pakkoajatuksistasi muille? Onko ketään ikinä sanonut sinulle mitään sellaista, että sinulle on tullut paha mieli tai onko jopa jokin ystävyyssuhde mennyt katki tämän ongelman takia? Minulle on käynyt niin. Joskus ihmiset tuntuvat niin itsekkäiltä, kun he haluavat jutella vain niistä asioista, joita heitä itseä kiinnostaa. Onneksi minulla on ihana aviomies, joka jaksaa kuunnella minua melkein aina.
Nyt kun minulla on lääkitys (Sertralin), niin meillä menee perheenä hyvin. Silloin, kun minulla ei ollut lääkitystä käytössä, niin silloin lapsillani ja miehelläni oli varmasti raskasta. Entä onko sinulla perhettä? Onko sinulla lääkitystä? Mikä lääke on sinulle auttanut? Kirjoitit, että nyt sinulla menee paremmin. Hyvä niin! Toivottavasti ilmat lämpenevät ja myös me pakko-oireiset pystymme nauttimaan kesästä!
Hyvä että olet löytänyt itsellesi apua mm. lääkkeestä. Tämä kysymys kuullostaa pahalta, mutta aiotko käyttää lääkkeitä lopun elämääsi? Itse olen pakko-oireinen mm. siisteyden osalta. Mä luulen että vaikka kuinka rankalta tuntuisi käydä läpi näitä asioita ystävien kanssa, niin se kannattaisi pidemmän päälle. Ne jotka ymmärtäisivät ja jäisivät rinnallesi, olisivat oikeita ystäviä.
Ja muista olla armelias itsellesi! =))))
No omalla tavallasi teet "itsenäistä traumaterapiaa" jahkaamalla vanhoja...sitä eivät vain kaikki lähimmäiset kovinkaan jaksa kuunnella...