En tiedä onko monilla samaa ongelmaa kun minulla. Nimittäin, olen ylipainoinen 86-89kg, bmi 31-32, mutta vaikka tiedän asian, en saa iskostettua päähäni kunnolla, että olen aivan liian lihava!
Yleisesti ottaen syön todella terveellisesti, mutta en ns. hyötyliikunnan lisäksi harrasta muuta kun sitten herkuttelua. Valokuvista toki näen todellisen tilanteen ja silloin saattaa alkaa joku viikon kuntokuuri, mutta sitten taas koen oloni hyväksi, "näytän peilistä ihan kivalta", eli voin rauhassa vetää sipsiä-dippiä-irttareita-limua-pizzaa. (erityisesti sipseihin olen ollut varmaan jo 15vuotta täysin koukussa, ison pussin voi vetää muutamassa tunnissa-> rasva-addikti?)
Olen selkeästi ns. tunnesyöjä, eli vedän mättöö kun on kivaa/paskaa/yksinäistä jne. Joskus todella ahmin: sen jälkeen ei saa nukuttua ja hengityskin välillä vaikeaa kun on maha niin täynnä.
Painoa on tasaisesti kertynyt noin viimesen 10vuoden aikana se about 30kiloo ja pelkään, että sama tahti jatkuu koko loppuelämän. Olisihan tälle tehtävä jotain!! Mutta mikä helvetti vaivaa kun ei vaan pysty?? Aivan naurettavaa.
Yleensä siis kuitenkin pidän itseäni ok-näköisenä, enkä jaksa ajatella laihdutusta niin kauan ku löytyy sopivia vaatteita, niitä tulee osteltua paljon uusia, joten aina voi vaihtaa isompaan kokoon ku läski lisääntyy. Kohta vaan on housuissa siirryttävä kokoon 46 ja se kyllä ällöttää! (olen "päärynävartalo" mallia eli läski kertyy reisiin ja pyllyyn..nykyään tosin myös vatsaan)
Uutta liikuntaharrastusta jaksaa aina sen muutaman viikon ja sitten se lopahtaa jos on tenttejä tms.
Ois kiva kuulla jos jollakin on samanlaisia "ongelmia", ja että mistä sain sen lopullisen potkun perseeseensä??
Yleisesti ottaen syön todella terveellisesti, mutta en ns. hyötyliikunnan lisäksi harrasta muuta kun sitten herkuttelua. Valokuvista toki näen todellisen tilanteen ja silloin saattaa alkaa joku viikon kuntokuuri, mutta sitten taas koen oloni hyväksi, "näytän peilistä ihan kivalta", eli voin rauhassa vetää sipsiä-dippiä-irttareita-limua-pizzaa. (erityisesti sipseihin olen ollut varmaan jo 15vuotta täysin koukussa, ison pussin voi vetää muutamassa tunnissa-> rasva-addikti?)
Olen selkeästi ns. tunnesyöjä, eli vedän mättöö kun on kivaa/paskaa/yksinäistä jne. Joskus todella ahmin: sen jälkeen ei saa nukuttua ja hengityskin välillä vaikeaa kun on maha niin täynnä.
Painoa on tasaisesti kertynyt noin viimesen 10vuoden aikana se about 30kiloo ja pelkään, että sama tahti jatkuu koko loppuelämän. Olisihan tälle tehtävä jotain!! Mutta mikä helvetti vaivaa kun ei vaan pysty?? Aivan naurettavaa.
Yleensä siis kuitenkin pidän itseäni ok-näköisenä, enkä jaksa ajatella laihdutusta niin kauan ku löytyy sopivia vaatteita, niitä tulee osteltua paljon uusia, joten aina voi vaihtaa isompaan kokoon ku läski lisääntyy. Kohta vaan on housuissa siirryttävä kokoon 46 ja se kyllä ällöttää! (olen "päärynävartalo" mallia eli läski kertyy reisiin ja pyllyyn..nykyään tosin myös vatsaan)
Uutta liikuntaharrastusta jaksaa aina sen muutaman viikon ja sitten se lopahtaa jos on tenttejä tms.
Ois kiva kuulla jos jollakin on samanlaisia "ongelmia", ja että mistä sain sen lopullisen potkun perseeseensä??
Vastaukset 19
Vanhimmat
Moi! Mä en viitti stressaa noista asioista. Oon ite semmonen kapee hartioista ja sitte ala kroppa on tosi iso. Mulla on kans reidet,perse ja alavatsa melkosen kokoset.Aiemmin mua häiritsi ku mun maha roikkuu mut ei enää!Ihme ja kumma mulla on nyt kundikaveri ollut vuoden verran eikä se oo siitä mun läskisyydestä sanonu mitään vaik oon lihonu 20kiloo entie miks mut näin vaan on.Painoo nyt kai joku 120kiloo. Tsemii sulle! T:Katri
Ittellä kanssa poikakaveri, joka ei läskeistä välitä vaan tykkää et on muotoja. En mihinkään mallimittoihin halajakaan, mutta viimeaikoina on alkanut tuntua, että jotain ois tehtävä. Sellaset 10kg olis mukava pudottaa, jonka jälkeen olisin kyllä vielä lievästi ylipainoinen.. Lähinnä toi housukoko huolettaa, en haluais mihinkään "isojen tyttöjen" liikeisiin mennä. Mistä oot ite löytäny hyvännäkösiä housuja?
Laihduta ja vaihda poikaveria. Peräkammarin poijaat tietty tykkää kaikista naisista läskeistä riippumatta. Niillä ei ole varaa valita, eikä sinullakaan jos et laihduta.
Kyllä kyllä, kiitos tästäkin rakentavasta palautteesta. Stereotypiahan sekin varmaan on, että lihavammat naiset seurustelee vaan toisten lihavien ja peräkammarin poikien kanssa. Poikaystäväni (kuten minäkin) on hyvinkin ulospäinsuuntautunut ja menevä ihminen, ja myös pitää huolta itsestään ja kunnostaan. Hänellä vain sattuu olemaan kauneuskäsitys hieman "normista poikkeava?" eli tykkää kun on enemmän perää ja muutenkin muodokas.
Siinä mielessä olet kyllä oikeassa, että kannustaisi varmaan enemmän hoikentumaan, jos ei olisi poikaystävää, eikä kukaan huolisi..
Pidän kuitenkin muuten itsestäni hyvää huolta, olen terve, enkä tunne itseäni "rumaksi" tai "vastenmieliseksi", niinkuin lihavien ihmisten ilmeisesti kuuluisi tuntea. Kysymykseni olikin, että mistä sitten motivaatiota pitää parempaa huolta kunnostaan tässä tilanteessa?
Ymmärrän oikein hyvin mitä tarkoitat. Keskustelimme tuosta kerran ystävänikin kanssa. Molemmat selkeästi ylipainoisia mutta kun peiliin katsoon "niin eihän sitä nyt niin pahalta näytä".
Nyt olen laihtunut juuri sen 10 kiloa ja voin kertoa että nyt tajuan kuinka paksu olen ollut. Eli katsele vaan niitä valokuvia vaikka päivittäin, jos se auttaa ymmärtämään asian.
Minusta on ihan sama miltä ihmiset näyttävät, ei sinun siksi tarvi laihduttaa. Mutta tuollainen painoindeksi on terveysriski, eikä se mihinkään pienene vanhetessa. Joten tartupa nyt asiaan vaikka poikaystävä kuinka tykkäisi muodoistasi ;o)
nyt onkin taas innostus päällä ja alotin (taas kerran) sen Elämänmuutoksen, katsotaan kuinka pitkälle rahkeet riittää!
Itse olin vielä vuosi sitten ylipainoinen. Vaikka tavallaan ymmärsin sen ja tunsin oloni ulkopuoliseksi kun katsoin muita ikäisiäni, joilla tiukka kroppa (olen nuori ihminen). Itse en silti periaatteessa koskaan nähnyt itseäni mitenkään ylipainoisena vaikka olihan se maha siinä ja jalat lihavat myös. Naamastakin näkyi sellainen "lihavaryöppy". En tiedä, mistä johtui sitten. Joku anoreksian vastakohta?
Mitä oot sitten tässä vuoden aikana tehnyt? Elämäntapamuutoksen? Saitko ittes "tajuamaan" ylipainosuutesi? Mikä ois hyvä tapa saada painoa pois nimenomaan sieltä alavartalosta? Niinkun tossa aikasemmassa viestissä sanoin edes kaipaa "normaalimittoihin" vaan sellanen 10kiloo/pari housukokoo pienenpi ois riittävä.
Tänhän toki tietää kaikki, eli syö vähemmän kuin kuluttaa. Nälän tunteen hallintaan toki vaikuttaa sitten moni asia, mitä syö, kuinka usein, paljonko nauttii nesteitä etc. Mihinkään ihmedietteihin ei kannata napsahtaa, niistä ei saa kuin hetkellisen parannuksen, joka sitten palautuu jonkin ajan kuluttua. Netistä löytyy fiksujakin vinkkejä, tsekkaa sieltä, tai sitten kysy lääkäriltä tai apteekista. Tsemppiä.
Tein elämäntapamuutoksen. Olen lukenut, että on vaikeaa muuttaa elämäntapojaan ja laihduttaa, jos tavat on opittu jo lapsuudessa. Syön hirveästi enkä harrastanut yhtään liikuntaa. Liikuntaa ei kyllä vieläkään tule harrastettua, mutta laihduin lähes 20 kiloa pelkästään sillä että hieman muutin ruokailutottumuksiani! Esimerkiksi yritin olla syömättä juuri ennen nukkumaanmenoa. Minua tietysti auttoi painon pudotuksessa jo se, että minulla on nopea ruoansulatus, mikä on sinänsä hassua.
Tällä hetkellä pyrin kiinteyttämään itseäni (liikuntaa pitäisi harrastaa ja se on aikomus jossain vaiheessa aloittaa, mutta lähinnä kaikkea jumppausta/vatsalihaksia sun muita teen). Alavartalo on vielä aika tanakka kylläkin, mutta toivottavasti se lähtee parempaan suuntaan jossain vaiheessa. Joten en kyllä yhtään osaa sinänsä sanoa, että miten juuri alavartalosta ne läskit saisi pois. Yleensä ne lähtee sieltä, mistä ei olisi niinkään tarvis.
Mutta onnea, aioitpa laihduttaa hieman tai olla se mitä nyt olet. Tärkeintä on, että itsensä hyväksyy :)
Kiitoksia vastauksesta, ja tsemppiä sullekin omaan urakkaasi!! :)
Voi näitä meidän pullamössötyttöjä jotka on aivopesty luulemaan, että muodot = läskiä. Lihavan naisen vartalo ei ole yleensä muodokas, vaan moukurainen, selkeästi muodoton pökkelövartalo. Muodokas voi olla vaikkapa sorja nainen, jolla rinnat ja peppu hyvässä suhteessa vartaloon. Että koittakaas nyt pikku hiljaa ymmärtää; te olette LIHAVIA, ette muodokkaita.
ymmärrän mitä tarkotat, mutta kyllä MYÖS lihavampi nainen voi olla muodokas, jos ne läskit kertyy oikeisiin paikkoihin! Eli sopusuhtanen tiimalasi malli voi olla lihavallakin naisella, jos on oikeenlaiset geenit, eikä ole taipuvainen siihen keskivartalo lihavuuteen.
Juuri noin. Ja mikään ei ole viehättävämpää kuin erittäin muodokas nainen, nam.
Ja tosiaan, sitä "ylimääräistä" saa olla, jos vaan muodot on kohdallaan.
Toisin sanoen et halua nähdä itseäsi lihavana .. Todennäköisesti olisit kuitenkin paljon onnellisempi pienemmässä kropassa =)
Olenkohan mä jotenkin outo ihminen kun olen teini-iästä lähtien viimeistä muutamaa vuotta lukuunottamatta painanut 65-70 kiloa (pituus 163cm /ikä 26) ja nykyisin painan 54 kiloa enkä voi sanoa, että olisin onnellisempi tai elämänlaatu olisi parantunut. Ylipaino kun ei ole koskaan ollut este minulle mitenkään. Ainoa asia joka on positiivista laihtumisessani ollut itselleni niin se, että voin pukeutua enemmin sellaisiin vaatteisiin kuin haluan... mutta ei se onnelliseksi tee, pieni helpotus vain. Luonteellisesti muutos on tapahtunut enemminkin negatiiviseen suuntaan, mutta eiköhän se ole pääasia, että on yksi ylipainoinen vähemmin taas liikkeellä.
Että miten sitä ei kaikki tulekaan onnelliseksi ja niin autuaiksi kuin aina toitotetaan painon pudottamisen yhteydessä tulevan?
Olenko vain aina ollut liian sinut itseni kanssa sellaisena kuin olen ollut? Noh, sehän taas on ihmisten mielestä perin raivostuttavaa jos joku ylipainoinen tykkää itsestään.
Olen siis suurinpiirtein saman pituinen ja ikäinen kun sinäkin (165 / 25), en ole koskaan aikuisiässä/pituuskasvun loputtua painanut alle 60kiloa. Nyt siis sitä painoa on 87kiloo ja tarkotus ois yrittää pudottaa ensin noin 15 kiloa. En usko että ihannepaino on kaikilla täsmälleen saman kaavan mukainen, vaan, että kaikilla on joku oma luonnollinen lukema (terveellisen painon rajoissa) jossa on hyvä olla. Olisin itseeni täysin tyytyväinen kun pääsisin sinne alle 70 kiloon jossain vaiheessa. Tosin olen kyllä nytkin tyytyväinen itseeni. Eihän painonpudotus minua varsinaisesti muuta, vaan lähinnä teke minusta fyysisesti terveemmän (toivottavasti). Eli olet siis varmasti aivan oikeassa päätelmiesi kanssa!
Sul on hyvä itsetunto, tunnut hyväksyvän itses sellaisena kun olet. Sama juttu mulla, mutta verenpaine noussut ja lääkitys siihen. Potkaisin itseäni persuuksiin ja painuin lääkäriin. Kerroin mässäilystäni ym. Sitoudun laihduttamaan 25kg vuodessa, tuekseni sain laihdutuslääkkeen. On alkanut uusi ja pirteämpi elämä, kun paino laskee.
yli vuosi sitten, kun olin ylipainoinen, että en mielestäni edes ollut lihavan näköinen. Valokuvista sen tosin huomasi kun kaksoisleuka ja mahamakkara näkyivät selkeästi.
Päätin laihduttaa tai oikeastaan siirtyä vain terveellisiin ruokiin ja pienentää annoskokoja. Nyt on lähtenyt 15kg ja olen hoikka, ihannemitoissani.
Nyt sen vasta huomaa, kuinka posket ovat kaventuneet ja jenkkakahvat häipyneet... Jokus vieläkin peilin edessä säpsähdän ja ajattelen etten tuo ole minä...
Alavatsa on vieläkin löysä ja paisuu niin herkästi. Sen kun vielä saisi kuriin.
Mutta laihdutus onnistuu jos sen tekee järkevästi.