sua ajattelen, unissani tai valveilla. Jussina sain hetken olla sylissäs, koskella aun kroppaas ihanaa, painaa itseni kiinni sinuun, tuntea tuoksusi. Jospa sut saisin ihan kokonaan, sua hyvänä pitäisin, nyt ja ainiaan. Kuinka mä uneksinkaan siitä että tekisit sen mulle mun nukkuessani, ujo kun olet, mut kiihottaisit, ja mä siihen heräisin, märkänä, ennen kuin laukeaisit, ja saisin olla sulle hellä. Siinä me jatkettais aamuun asti, kosketellen, toisiamme kiihottaen, laueten. Haluaisin tuntea sun räjähtävän muhun, joka solullani sut. En yhdeksi yöksi, vaan loppuelämäksi. Hyvänä sua pitäisin, hellästi hoitaisin. Sä tiedät sen, vaan et vielä uskalla, vai tulisitko vielä vähän lähemmäksi, koskettaisit, kokeilisit vähän? Mun kanssani et sitä katuisi, et ekaa kertaa etkä ikinä. Säkin haluaisit lisää sen jälkeen, mun kanssa, tiedän sen.
Mutta miten saisin sun uskaltamaan? Susta kuitenkin uneksin, joka päivä, joka yö, en pysty enää muista uneksimaan. Tule jo mun luo, sut haluan ihan kokonaan..rakas skorpionini..
Mutta miten saisin sun uskaltamaan? Susta kuitenkin uneksin, joka päivä, joka yö, en pysty enää muista uneksimaan. Tule jo mun luo, sut haluan ihan kokonaan..rakas skorpionini..
Vastaukset 3
Vanhimmat
kauniisti tuo on sanottu!
Mihin päin pitäisi suunnistaa? :)
ihan suulle, ei poskelle, kädelle. Tai kysy multa suoraan.
Helpottaa jos ensin itsekin raotat tunteittesi laatua minua kohtaan etten yksin joutuisi niistä kertomaan, ja sinä sitten - kun saalis on jo valloitettu - minua jättäisi.
Tai ehkä minä kuitenkin jätän sinut sudämestäni nyt jo, kun en sinusta selvää saa. Kun taas pidämme monen viikon tai kuukauden tauon, olen jo etääntynyt sinusta niin paljon että olisi itseni kiusaamista päästää sinut jälleen lähelle. Silloin sinä teet taas kaikkesi, kiihkeästi, päästäksesi lähelle. Sillä aikaa olet tehnyt tätä samaa muiden 'ystäviesi' kanssa.
Ethän sinä skorppari kuitenkaan todellista kahdenvälistä oikeaa parisuhdetta halua.
Ainakaan minun kanssani. Tämä on päätelmäni, sillä onhan sinulla ollut aikaa tuoda julki tunteesi minua kohtaan, jos sinulla niitä on, tai vaikka olisikin, jos sinä kanssani olisit oikeasti jotain halunnut.
Et sinä minua oikeasti halua koska olen ollut lähellä ja saatavilla.
Löydän sitten joskus myöhemmin, suruni syötyäni ja haavani nuoltuani jonkun toisen, selkeämmän, tavallisemman, joka USKALTAA kertoa minulle tunteistaan, ottaa syliin ja pitää hyvänä.
Kaduttaa että päästinsinut lähelle.
Elämä on niin lyhyt, lyhyempi kuin arvaatkaan.
Mutta ehkä sinä katselet niitä viisivuotiaita, sitten kolmenkymmenen vuoden päästä. Minä en.
Minä haluaisin jonkun omanikäiseni, en pikkuista joka voisi olla lapseni. Tai vanhempieni ikäistä, jolla on enää suhteellisen vähän aikaa tässä ajassa.
Miksi, skorpioni, miksi venytät ja virutat näin on-off? Mikset päästä kokonaan irti, tai jopa sano suoraan, jos et mitään halua kanssani, se olisi reilumpaa kuin tällainen kiduttaminen. Miksi näin teet?