Koen toisinaan katkeruutta sinänsä typerästä aiheesta: jokaisen oikeus henkilökohtaiseen perustuloon ei toteudu kohdallani riittävästi. (Typerästä siitä syystä, etten sentään nälkäkuoleman partaalla ole minäkään)
Syynä tähän on siis se, että ensikertalaisena (opinnoistani valmistuttuani) työmarkkinoilla olevana olen "oikeutettu" työmarkkinatukeen, joka puolestaan on AVOpuolisonkin tuloista riippuvainen. Puolisoni ei ole mikään suurituloinen, itseasiassa palkkansa on alle keskitulon (ja ruokakuntamme myös määritellään näin ollen rahallisesti suhteellisen köyhyysrajan tuntumaan). Rahallisesti kuitenkin pärjäämme, kiitos edullisen asumisemme, mutta henkisesti on todella rankkaa ollut itselleni kykenemättömyys maksaa lähes mitään muuta kuin oma puhelinlaskuni.
Sinällään järjetön katkeruuteni kohdistuu ihmisiin, jotka "muitta mutkitta" (okei, byrokratian viidakko on mutkia täynnä kelle tahansa kyllä) saavat _omia_ yhteiskunnan tukiaisia - yrittivätpä työllistyä tai eivät jne. *marinaa* En henkilökohtaisesti ajatellen pidä heitä sen kummempina kuin muitakaan, mutta pientä mieltä syö tämä työmarkkinatuen epätasa-arvoisuus suhteessa muihin yhteiskunnan tukiaisiin, joissa alin maksettava summa puolison tuloista riippumatta liikkuu kuitenkin parinsadan euron tuntumassa (oli avio- tai avopuoliso sitten miten pohatta tahansa).
Tiedän, ettei yhteiskunnan tukiaisten varassa elävilläkään jää kovin suuria summia törsätä, mutta uskonpa että tarpeeseensa hekin esim. vaatteita pystyvät ostamaan. Omalla kohdallani ei kyse ole siitä, ettenkö saisi puolisolta/vanhemmilta tms. rahaa, jos oikein tarpeeseen pyytäisin, mutta näin "aikaisena akkana" tuntuu hieman vaikealta alkaa itkemään kahtakymppiä uuteen kesäpuseroon äidiltä tai siipalta.
Liekö internetin syövereissä muita tähän ko. hyvinvointiyhteiskuntamme epäkohtaan katkeroituneita?
Syynä tähän on siis se, että ensikertalaisena (opinnoistani valmistuttuani) työmarkkinoilla olevana olen "oikeutettu" työmarkkinatukeen, joka puolestaan on AVOpuolisonkin tuloista riippuvainen. Puolisoni ei ole mikään suurituloinen, itseasiassa palkkansa on alle keskitulon (ja ruokakuntamme myös määritellään näin ollen rahallisesti suhteellisen köyhyysrajan tuntumaan). Rahallisesti kuitenkin pärjäämme, kiitos edullisen asumisemme, mutta henkisesti on todella rankkaa ollut itselleni kykenemättömyys maksaa lähes mitään muuta kuin oma puhelinlaskuni.
Sinällään järjetön katkeruuteni kohdistuu ihmisiin, jotka "muitta mutkitta" (okei, byrokratian viidakko on mutkia täynnä kelle tahansa kyllä) saavat _omia_ yhteiskunnan tukiaisia - yrittivätpä työllistyä tai eivät jne. *marinaa* En henkilökohtaisesti ajatellen pidä heitä sen kummempina kuin muitakaan, mutta pientä mieltä syö tämä työmarkkinatuen epätasa-arvoisuus suhteessa muihin yhteiskunnan tukiaisiin, joissa alin maksettava summa puolison tuloista riippumatta liikkuu kuitenkin parinsadan euron tuntumassa (oli avio- tai avopuoliso sitten miten pohatta tahansa).
Tiedän, ettei yhteiskunnan tukiaisten varassa elävilläkään jää kovin suuria summia törsätä, mutta uskonpa että tarpeeseensa hekin esim. vaatteita pystyvät ostamaan. Omalla kohdallani ei kyse ole siitä, ettenkö saisi puolisolta/vanhemmilta tms. rahaa, jos oikein tarpeeseen pyytäisin, mutta näin "aikaisena akkana" tuntuu hieman vaikealta alkaa itkemään kahtakymppiä uuteen kesäpuseroon äidiltä tai siipalta.
Liekö internetin syövereissä muita tähän ko. hyvinvointiyhteiskuntamme epäkohtaan katkeroituneita?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Näin viiden lapsen äitinä voin sanoa että olen törmännyt tuohon outoon "perustuloon" aiemminkin .vanhin lapsistamme lähtee armeijaan ja nuorin on 9 kk eli jään kohta kotihoidontuelle ,kokonaiset 350 e plus lapsilisät 210 e eli puhutaampa nyt toimeentulosta. Miehen tulolla pitäs pärjätä?!Asuntotukee ei saada ku kaks vanhinta lasta on täysikäsiä...Mut työ tilanne pienellä paikkakunnalla on mikä on. Mut päivästä toiseen pärjätään!
tukea että ilmoitapa itsesi työkkäriin
Joo, työmarkkinatuessa otetaan avo/aviopuolison tuet huomioon.
Kun 10 kuukauden työssäolovelvollisuus on täyttynyt on mahdollisuus hakea peruspäivärahaa,
jolloin puolison tulot eivät siihen vaikuta.
Eli kun olet ollut työelämäössä tietyn ajan, voit saada ammattiliiton peruspäivärahaa tai peruspäivärahaa, joihin ei tulot vaikuta.
Muista liittyä liittoon kun menet työelämään, sillä liiton päiväraha on suurempi kuin peruspäiväraha.
Tietysti jotkut onnekkaat löytävät pysyvän ammatinkin, näinä pätkä- ja määräaikais työllistymisen aikoina, jolloin ei tarvitse enää perustoimeentulotukea murejhtia.
Kaikkein kurjin asema on näillä, jotka eivät ole päässet minnekään opiskelemaan ja ammattikoulutus puuttuu. Samoin alkeellisinkaan työhistoria. ja näitä toisaan on aivan älyttömästi työkkärissä. Heille sitten karenssin uhalla tarjotaan josjonkinsorttista kurssitusta tai työllistymistä.
Sinulla opinnot onnellisesti suoritettu. Et todellakaan ole "joutavanpäiväinen"!!!