Ikää on vasta rapiat 30 ja työskentelin sairaanhoitajana vielä jokin aika sitten.
Nyt elämää ohjaa vain viina.
Apua olen hakenut mutta heti kohta olen jo pullossa kiinni. Entiset työkaverit alkujaan tuki, auttoi raittiuden saamiseksi, nyt katsotaan ensiavussa kuin vierasta ja kohtelukin on mitä on.Sain meinaan ensimmäisen ns. juoppohulluuskohtauksen. Sanompa vaan, että hirveä se oli kun se omalle kohdalle sattui.
En tiedä mitä tekisi. Hoitolaitoksissa olen ollut muutaman kerran,mutta lähtenyt kesken pois. Siis ei ihme, että tässä tilanteessa vielä olen. On jotenkin ollut vaikea asettua hoidettavan/autettavan asemaan. Se ei ole ollut tietoista mutta jälkeenpäin näinhän se on. Nyt olen "sillat" polttanut auttaviin tahoihin, koska kukaan ei ota vakavasti enään haluani raitistua. Että näinkin voi käydä kun ylpeys oli aikanaan liian suuri. Nyt ei voi ylpeydestä tosiaankaan enään puhua.
Miesystäväni juo hänkin viikonloppuisin ja varsin rankasti, mutta käy töissä eikä koskaan "omilla lomilla". Hienoa se. Itse juon joka päivä. En kaatokännejä vaan niin et jotenkin pystyy suoriutumaan päivän askareista. Kuitenkin olen lopussa täysin. Miesystäväni ei hyväksy tietenkään tätä ja siksi asummekin omissa asunnoissa. Hän myöntää, että alkoholi on hänelläkin ongelma. Mutta viis minä hänen myöntämisistään. Hän ei ymmärrä, että kun olen kyläilemässä ja hän urhoollisesti krapuloissaan töissä, ei ole järkeä jättää kuin kiusaksi kaljamääriä kaapiin. Riitahan siitä tulee kun huomaa muutaman oluen puuttuvan. Olen vaan niin saakelin heikko, että kaikki tyssää pyhiin ajatuksiin. Miehen haukkumiseen "juoppo,ruma lehmä"..ei ole itsetunnosta tietoakaan, siitäkään siis enään.
Haluaisin kuulla muiden alkoholisti naisten tarinoita. Selviämistarinoita etenkin.
Se, että kuuluu johonkin ammattikuntaan ei takaa raittiutta tai hyviä elämäntapoja, näinhän se on. Mutta en jaksa uskoa, että ainut alkoholismiin näin alas vajonnut hoitaja olen tai vastaava. Näistä vaan ei jotenkin "uskalleta" puhua. Mutta jään odottamaan jospa joku avun hippunen tippuisi.
Nyt elämää ohjaa vain viina.
Apua olen hakenut mutta heti kohta olen jo pullossa kiinni. Entiset työkaverit alkujaan tuki, auttoi raittiuden saamiseksi, nyt katsotaan ensiavussa kuin vierasta ja kohtelukin on mitä on.Sain meinaan ensimmäisen ns. juoppohulluuskohtauksen. Sanompa vaan, että hirveä se oli kun se omalle kohdalle sattui.
En tiedä mitä tekisi. Hoitolaitoksissa olen ollut muutaman kerran,mutta lähtenyt kesken pois. Siis ei ihme, että tässä tilanteessa vielä olen. On jotenkin ollut vaikea asettua hoidettavan/autettavan asemaan. Se ei ole ollut tietoista mutta jälkeenpäin näinhän se on. Nyt olen "sillat" polttanut auttaviin tahoihin, koska kukaan ei ota vakavasti enään haluani raitistua. Että näinkin voi käydä kun ylpeys oli aikanaan liian suuri. Nyt ei voi ylpeydestä tosiaankaan enään puhua.
Miesystäväni juo hänkin viikonloppuisin ja varsin rankasti, mutta käy töissä eikä koskaan "omilla lomilla". Hienoa se. Itse juon joka päivä. En kaatokännejä vaan niin et jotenkin pystyy suoriutumaan päivän askareista. Kuitenkin olen lopussa täysin. Miesystäväni ei hyväksy tietenkään tätä ja siksi asummekin omissa asunnoissa. Hän myöntää, että alkoholi on hänelläkin ongelma. Mutta viis minä hänen myöntämisistään. Hän ei ymmärrä, että kun olen kyläilemässä ja hän urhoollisesti krapuloissaan töissä, ei ole järkeä jättää kuin kiusaksi kaljamääriä kaapiin. Riitahan siitä tulee kun huomaa muutaman oluen puuttuvan. Olen vaan niin saakelin heikko, että kaikki tyssää pyhiin ajatuksiin. Miehen haukkumiseen "juoppo,ruma lehmä"..ei ole itsetunnosta tietoakaan, siitäkään siis enään.
Haluaisin kuulla muiden alkoholisti naisten tarinoita. Selviämistarinoita etenkin.
Se, että kuuluu johonkin ammattikuntaan ei takaa raittiutta tai hyviä elämäntapoja, näinhän se on. Mutta en jaksa uskoa, että ainut alkoholismiin näin alas vajonnut hoitaja olen tai vastaava. Näistä vaan ei jotenkin "uskalleta" puhua. Mutta jään odottamaan jospa joku avun hippunen tippuisi.
Vastaukset 16
Vanhimmat
toivon että saat kirjoituksestani rohkaisua ja tukea,muuten en voi sinua autaaa.
Tietenkin kertomalla että on olemassa aa kerhot ja aklinikat josta apua voit hakea,sen varmaan tiedätkin.
Minä en itseäni alkoholistiksi voi luokitella,mutta ongelmia on minullakin.
Lähinnä ns tuurijuoppoutta joka on kevään aikana pahentunut,täkkä hetkellä menee hyvin,mutta tulevasta ei voi tietää.
Kävib kolmisen viikkoa sitten todella pohjalla,otin muutaman päivän putken ja hain sairaslomaa.
Vatsatautiin vedoten,oli elämäni morkkis kun menin töihin.
Olivat olleet todella hätää kärsimässä,kun ei meitä iso porukka ole muutenkaan.
Minä makaan krapulassa ja korjasin oloa,kun toiset juoksee hiki hatussa.
Kävin juttelemassa asioistani parhaan ystäväni kanssa,ja hän todella suosittelu avun hakemista.
Mutta eipä ole tullut mentyä,mitään en ole sen jälkeen ottanut.
Mutta perjantaina alkaa loma ja nyt jo hirvittää miten käy.
Olen sitä mieltä että aina voi aloittaa alusta,myös sinä kunhan löydät sen oikean avun sinulle ja myönnät sen.
Viina vie yllättävän nopeasti mukanaan,ja minä en ikinä osaa ottaa sitä yhtä lasia viiniä tai yhtä olutta.
Se on vaan saatava alitajuntaan ettei tälläinen peli vetele ja muutokseen on oltava valmis.
Sinäkin olet vielä nuori ihminen joten älä pilaa elämääsi juomalla,sinulla on ammatti jota varmasti vielä pystyt harjoittamaan.
Kirjoita kuulumiasi jään odottamaan ja sadetta katselemaan.
Voima halit sinulle.
hyvin paljon, kuin omaa elämääni olisin lukenut.
Minäkin olen "sivistynyt", hyvässä ammatissa oleva nainen, sinua vanhempi kyllä reilusti.
Oma alkoholinkäyttöni alkoi siitä, kun olut tuli maitokauppoihin. Olitkohan vielä syntynytkään?
Se oli ekaksi ihan semmoista 3 pulloa n. 2-3 kertaa viikossa. Sitten se 3 pulloa joka "keljutukseen", olin hyvin nuori kotiäiti tuolloin.
Vähitellen ostimme 10 pulloa "illan piristeeksi" jne.
Siis "vaan" kolmosolutta...mieheni otti sitä myös, mutta kumpikaan emme humaltuneet.
Omatunto ei vielä tuolloin soimannut yhtään!
Muutimme eri kaupunkiin - olin alkuun yksinäinen ja siihen löytyi lohtu Alkosta! Omenaviiniä alkoi mennä pullokaupalla.
Vähitellen alkoivat myyjät jo tuntea minut - mutta "häpeän" tunnetta en halunnut! Ajattelin, että jotkut hakevat apteekista mielialalääkettä - mitä pahaa tässä muka on? Ja kannoin 4-5:kin pulloa kerralla kaupasta viiniä.
Sitten alkoi tulla riitoja kotona...lapset (kaksi) varmaan kärsivät, vaikka yritin olla "hyvä ja huolehtiva äiti". Hoisin myös työni hyvin - ei krapuloita.
Omakotitalo valmistui - sitten alkoi tulla rutiiniperjantait. Joka perjantain Carillopullo ja riidat päälle! Noihin aikoihin aloin myös juoda viikolla, liki päivittäin.
Mutta ÄLYSIN tuntea vielä omantunnontuskia ja syyllisyyttä! Jopa niin, että kaadoin joskus puoli pulloa viiniä viemäriin - ja päätin: NYT SE ON LOPPU!
2-3 selvää päivää - ja taas johti askeleet alkoon. Joskus olin autolla matkalla ja käännyin viime hetkessä pois! Hävetti niin.
Sitten tapahtui "herätys": jouduin onnettomuuteen ja havahduin. Olimme kumpikin vuoden täysraittiita. Laihduin 15 kg ja kävin joka päivä lenkillä. Mutta...pikku-hiljaa, riivatun kavalasti se alkoi taas...jompikumpi sitä ehdotti.
Yhdessä päätettiin usein: se on loppu. Ja aina lupaus petti.
Tätä SAMAA on siis jatkunut jo n. 35 vuotta! On ollut kuukauden, parin viikon katkoja. Minä olen "tissuttelija" jatkan viiniä joskus vedellä, en tarvitse humalaa, vain sen mielialan kohotuksen.
Nyt - eilen juuri - päätin tehdä JOTAIN. Kysyin tietoja Myllyhoidosta. Mutta en jaksa ajatellakaan olevani jossain monta kuukautta.
Tämä on helvetillinen addiktio! Tiedän, miten kärsit - niin kärsin minäkin. Ja häpeän.
Juuri sitä, että pelkään juovani terveyteni ja saavani huonoa ja välinpitämätöntä hoitoa, koska "itse aiheutettu" sairaus...
Itseinho on välillä hirveä - mutta se auvontunne muutaman viinilasin jälkeen taas saa kaiken unohtumaan.
Mitä tehtäisiin? Yritetäänkö yhdessä näin netin välityksellä tukea toisiamme ja kertoa päivittäin, miten menee...? Olisiko siinä järkeä? Kun tietää, että toinen kärsii - on helpompi kärsiä samalla. Mutta silloin on myös helppo valehdella!
Vastaapa kuitenkin: yritetään jotakin! Ollaan toistemme "personal trainereita". Minun nimimerkkini voisi olla vaikka "Ei pisaraakaan..."
Kerro, mitä mieltä olet!
Saisinko manäkin lähteä porukkaan kirjoiteltais miten menee,minä voisin olla vaikka muumi akka.
Tuli kiva mieli pitkästä aikaa.
"raaitistumispiiriin"! Kirjoitellaan päivittäin kuulumisia näillä nimimerkeillä . Odotan aloittajan vastausta...
Jos me tänään selvittiin ilman alkoa - selviämme huomenakin! Vai mitä?
"Ei pisaraakaan..."
Kiitos viestistäsi!
Monenmoisia ajatuksia liikkui kuin luin nämä pari viestiä. Yksi varmaan meille naisille tyypillinen on varmaan kamalan syyllisyyden ja huonommuuden kanssa jatkuva painiminen. Naisjuoppo on taatusti säälittävämpi tapaus kun vastaavanlainen mies. Uskallan niin väittää.
Muistan muutamia tapauksia työelämästä, miten paljon puhuvia katseita me hoitajat vaihdoimme kun juopunut nainen tuli ensiapuun. Itse tosiaan olen joutunut sitä osaa nyt maistamaan ja se arvottomuuden tunne mikä tuli, ei löydy sanoja.
Olen tutustunut Minnesota-malliin ja miettinyt lähteäkkö vai ei. Samoja funtsinut kuin sinäkin.
Jotenkin tulee vaan mieleen ne kerrat kun hoito on epäonnistunut. Että miten nyt sitten kävisi?
Eräässä hoitoyksikössä hoitaja tokasi jo tulo haastattelussa " että miltä nyt tuntuu olla päydän sillä puolen" viitaten siis ammattiini. Vastasin jaloillani ja lähdin. Nyt tajuan että en ollut valmis mihinkään. Juominenhan oli muka niin "hauskaa" ja pystyin omasta mielestä lopettamaan milloin vain. Jo on ääni kellossa muuttunut!
Ja sama juttu täällä siinäkin suhteessa, että pahojen riitojen jälkeen mitä yleensä kännissä tulee, niin olemme miesystäväni kanssa päättäneet ja taas kerran päättäneet lopettaa koko juomisen..no ei ole tähän mennessä onnistunut.
Mielelläni jatkan keskustelua tästä riivatun riippuvuudesta, mutta jätetään se ns. kuiva nappailu pois viesteistä. Eiköhän me vanhat juokaleet tiedetä miten tuo juomiskuivio yleensä menee:/:/(siis ei viinamerkkejä jne..)
Mutta todella mukava saada tukijoita, ajatusten vaihtajia. Nekö tuntuu olevan ainakin itselläni aika vähissä.Tuskin kukaan haluaa, että se pullo on ainut ystävä. Itselläni tilanne on se, että ellen lopeta ja pian niin hauta kutsuu.Joten ei ole tullut valittua "hyvää ystävää". Voimia kaikille jotka tän ongelman kanssa kärsii! Kirjoitellaan ja kuljetaan pätkä matkaa yhdessä ja selvinpäin:)
ja tietämätön tällä palstalla, etten tiedä noista merkeistä.
Yhdestä asiasta olen eri mieltä kanssasi: en pidä itseäni "juoppona". En, vaikka muut pitäisivätkin ja vaikka tunnen häpeää ja syyllisyyttä, nimenomaan terveyteni tuhoamisen (ja myös rahanmenon) suhteen.
Minulla on voimakas addiktio alkoholiin - haluaisin toisten tuella päästä sen herraksi - nyt olen renki.
On KIVA, kun tuli kolmaskin joukkoon - voisimme verrata kokemuksia ja vaikka kertoa pahaa oloamme!
Ja saada vinkkejä: jotainhan pitäisi keksiä juomisen tilalle!
Oikeesti, melkein haluaisin, että otsassani olisi tatuointi: MINULLE EI SAA MYYDÄ ALKOHOLIA! No - melkein...Mutta niin heikko olen, että hävettää.
Jospa nyt huominen kuitenkin oltaisiin vissylinjalla...päivä kerrallaan. Ei ajatella sen pidemmälle! Mikä on nimimerkkisi? Tästälähin olen "Ei pisaraakaan".
suun......
Siis "kuiva nappailu" tarkottaa seikkaperäistä "selostusta" viinan otosta. Kuten nyt vaikka ESIM. "Menin viinakauppaan ja ostin sen ja sen merkkistä viinaa ja menin kotiin ja aukaisin pullon otin pari hömpsyä ja ai et ku maistu hyvältä.." Se voi jollakulla herättää himon ja sen seurauksena marssin tuohon ko. kauppaan. Aa:ssa pyritään välttämään tuota sanamuotoa Varsinkin kun mitä meitä tässä linkissä on mukana, kukaan ei ole kovin pitkällä tässä raittiudessaan. Itse en pysynyt tätäkään päivää täysin raittiina olemaan. Mutta hyvä, että jollakulla on ollut selvä päivä!! Kumpa pystys itsekki.
Joo ja ei toki kaikkien tarvitse itseään juopoksi nimittää. Itse kuulen sitä milloin missäkin ja hyväksynyt sen jotenkin vaikka loukkaava sana se on vaikka itse käytettynä. Mutta jos minä en hallitse viinaa vaan se hallitsee päivästä toiseen minua, mikä silloin muuta olen kuin juoppo. Puhun nyt täysin itsestäni. Se, että vaikka ns. sivistyneesti joisinkin (tosin on niissä kunnon kööreissäkin liikuttu, ikävä kyllä) niin tosiasia on nyt se mikä se on.
Mies palajaa kohta töistä asunnolleen missä minun olisi pitänyt siivota yms.Mutta pirulauta noi juomat. Pian saan kuulla kunniani. Mitään en ole saanut tehtyä. Olen täysin kelvoton nainen. Hän on uhannut jättää, koska ei kestä ajatusta, että juon omallakaan asunnolla. Lapsenkin kuulemma haluaisi, mutta siinä olen sanonut että ei koskaan, ei ainakaan jos molempien tilanne on tämä.Eiköhän näitä holistiperheiden lapsia ole jo valitettavan paljon.
Joten meistä ei ole toistemme tukijaksi. Siksi te rinkiläiset, kertoilkaa vaikka mitä teette päivisin, harrastatte, iloja, suruja takapakkeja tänkin ongelman tiimoilta.
olette tehneet. Hankkikaa avuksenne jotain aan kirjoja ja tutkikaa yhdessä ja erikseen niitä. On ihme, jos silmänne eivät avaudu ja sydämenne murru vastaanottamaan sitä apua, mitä on saatavilla.
minullakin aikoinaan keskikaljaan totuttelu. Sen jälkeen olenkin uutterasti kokeillut muutakin. Viimeksi ennen lopettamista suurensin ahkerasti kuohuviinin myyntilukuja.
Myllyhoidossa ei vietetä kuukausia laitoksessa. Minnesota-tyyppinen hoito on ollut pelastukseni ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille, jotka tuntevat, että heillä ei juomatonta viinaa enää ole.
Aina kannattaa yrittää, tsemppiä!
Ruutu tarjoaa minulle nimetöntä, joten laitan nimimerkkini otsikoksi.
Ei se kuule noin mene! Että "kaksistaan tutkitaan jotain AA:n tietoa, ja sit murrutaan, ettei koskaan enää." Sinulla ei ilmeisesti ole ongelmia alkoholin kansssa? Joko olet täysin raitis tai sitten juot "joskus" lasillisen.
Alkoholismi on niin voimakas addiktio, ettei siinä AA:n läpyskät ja hyvät päätöksetkään auta!
Jotkut raitistuu - se on vuosien projekti. Kunhan pääsisi kohtuuteen - siihen suositusannostukseen - edes. Mutta kun toisille ei sekään onnistu...
Lapualla ollaan useita kuukausia. Kysyin eilen - ja hinta on melkoinen! Mutta meneeehän sitä rahaa alkoholiinkin, n. 20 euroa/ pv - jos oikein kurja viikko sattuu.
Myllyhoidosta en ole ottanut selkoa. On tämä USKOMATONTA, että ihmisen oma TAHTO on niin heikko...On se!
kokemuksesta kertoa, että aan läpyskät ovat auttaneet minua raitistumaan, eniten kirja Nimettömät Alkoholistit.
Minulla ei ole ongelmaa alkoholin kanssa, kunhan muistan olla ottamatta. Siitä asti olen muistanut, kun murruin ja lakkasin taistelemasta juomishimoani ja alkoholia vastaan.
Kohtuukäyttö on taitolaji, johon alkoholistina en pysty ja siksi olen mieluummin täysin raitis.
Olet jo oikealla tiellä, kun olet määritellyt ongelmasi ja tiedät että kohtuus ei kaikille onnistu. Itse joudut päättämään, onnistuuko se sinulle.
Meillä ukkeleilla oli yritystä kanssa koota oma nettiryhmä, ihan kuin teillä nyt. tarkoituksemme oli käyttää tätä foorumia, kun kerran aa-llakin oma jokapäiväinen ketjunsa täällä.
No se kaatui nettikiusaamiseen ja jatkuviin bannauksiin.
Muutamien ryhmän jäsenten olen nähnyt satunnaisesti kirjoittelevan päihdelinkissä.
Hankkikaa noille nimimerkeillenne rekisteröidyt nimimerkit. Kiroittakaa rekisteröityneenä vaikka tänne tai jollekin muulle foorumille. Meilatkaa toisillenne ja sopikaa jatkosta. Voitte ehkä perustaa jonnekin oman keskustelu foorumin jos sopivaa ei löydy.
Oikeat identiteettine pysyvät salassa, eikä kukaan voi teitä kiusata tai bannailla.
Chatti on myös hyvä vaihtoehto jos chattii omassa privassa. Ongelmana se että ajat pitäisi sopia niin, että ne sopivat toisillenna.
Toisekseen on vaikea saada lisää keskustelijoita ryhmäänne kun kukaan ei oikein tiedä teistä.
Saimme pari vuotta sitten suurella riitelyllä tänne tuon Yleistä päihteistä" palstan. Se alkoi ihan hin .Sitten mystisesti kirjoittajamäärät vain hiipuivat. Oli yritystä keskustellamuusyakin kuin absolutismista, ssiis alkoholi kulttuurista, huumaus aineista erilaisista elon varrella tapahtuneita päihteisiin liittyvistä asioista jne.
Minne lienevät menneet, täälläpäin heitä ei nykyisin enää näe.
Ajatuksenne on hyvä ja kannatettava. Onnea ajatuksellenne.
jota napsitte palan-pari päivässä! Se estää tutkitusti DEMENTIAA! Olen lähdössä ulos syömään ja juomaan puoli kannullista jäävettä. Illaksi haemme pari videoleffaa - ja iltajuomana joko jääteetä tai vihreää teetä.
Sateista on ja tuulista...mutta luvassa hellettä ensi viikolla!
Siis selvin päin - tänäänkin!
No niin.Ei se kyllä ammattia katso,onko sairaanhoitaja vai ei jos on alkoholiongelma.
Tässä yksi samaa ammattikuntaa.
Kovasti tuttua oli tekstisi.
Yritys hyvä kymmenen,voi sanoa kohdallani.
Taistellessani JOKA PÄIVÄ alkoholia vastaan...
Nyt raittiina kuitenkin jonkinaikaa olleena.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja neuvoja en osaa antaa mutta toivottavasti lohduttaa se että meitä on muitakin,et ole se ainoa.JAKSAMISTA sinulle.