Kirkon sisäinen patriarkaalinen rakenne on aiemmin hyvin avoimesti rohkaissut miehiä naisen alistamiseen ja naisiin kohdistuvaan väkivaltaisuuteen niin kodeissa kuin koko yhteiskunnassakin.
Uskonnon oikeuttama väkivalta perustuu Raamatun tulkintaan miehen oikeudesta hallita, alistaa ja omistaa naista. Siksi uskonnon varjossa tapahtunut väkivalta on viime vuosiin saakka pysynyt salattuna ja sillä on ollut hiljainen oikeutus. Vielä tänä päivänäkin kirkko ja seurakunnat lähes täysin vaikenevat asiasta.
Hengellinen väkivalta voi olla myös toisen ihmisen uskonnollisuuden ja uskonnollisten tarpeiden halveksimista ja pilkkamista. Se voi olla myös uskonnon harjoittamisen kieltämistä tai pakottamista osallistumaan ja noudattamaan jonkin uskonnon mukaisia sääntöjä ja normeja.
Avioero on monille naisille vaikea myös uskonnollisista syistä. Joissakin uskonnollisissa yhteisöissä avioeroon saatetaan suhtautua erittäin kielteisesti tai yhteisöissä on voimakkaista mielipidevaikuttajia, joiden mukaan avioero on "synti".
Avioero voi langeta naisen vastuulle ja "synniksi" väkivallasta huolimatta. Hierarkinen näkemys parisuhteesta altistaa naiset väkivaltaiselle kohtelulle. Jos mies nähdään perheessä ylimpänä päätöksen tekijänä, on tähän uskova vaimo loukussa. Häntä saatetaan vaatia olemaan alamainen vaikka huonollekin auktoriteetille.
Myös anteeksi antaminen on raamatullinen hyve, jonka noudattaminen antaa usein väkivallan tekijälle mahdollisuuden jatkaa käyttäytymistään. Pelkkä jatkuva ja loputon anteeksi antaminen edesauttaa väkivallan kierteeseen joutumista.
Miehen toistuva "parannuksen" tekeminen ja anteeksi pyytäminen ilman syvempää oman käyttäytymisen ja asenteiden läpikäymistä pitkittää tilannetta. Vilpittömimmätkään miehen toistuvat anteeksipyynnöt eivät lopeta väkivaltaa ja saa yksin miestä muuttumaan. Mieheltä on vaadittava ja hänen on etsittävä itselleen apua väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Naisen puolelta tämä vaatimus ei ole anteeksiantamattomutta.
Lähteet:
Perttu, Sirkka ym: Päänavaus selviytymiseen, väkivaltaa kokeneiden naisten käsikirja.
Lehtonen, Anja & Perttu, Sirkka: Naisiin kohdistuva väkivalta.
Uskonnon oikeuttama väkivalta perustuu Raamatun tulkintaan miehen oikeudesta hallita, alistaa ja omistaa naista. Siksi uskonnon varjossa tapahtunut väkivalta on viime vuosiin saakka pysynyt salattuna ja sillä on ollut hiljainen oikeutus. Vielä tänä päivänäkin kirkko ja seurakunnat lähes täysin vaikenevat asiasta.
Hengellinen väkivalta voi olla myös toisen ihmisen uskonnollisuuden ja uskonnollisten tarpeiden halveksimista ja pilkkamista. Se voi olla myös uskonnon harjoittamisen kieltämistä tai pakottamista osallistumaan ja noudattamaan jonkin uskonnon mukaisia sääntöjä ja normeja.
Avioero on monille naisille vaikea myös uskonnollisista syistä. Joissakin uskonnollisissa yhteisöissä avioeroon saatetaan suhtautua erittäin kielteisesti tai yhteisöissä on voimakkaista mielipidevaikuttajia, joiden mukaan avioero on "synti".
Avioero voi langeta naisen vastuulle ja "synniksi" väkivallasta huolimatta. Hierarkinen näkemys parisuhteesta altistaa naiset väkivaltaiselle kohtelulle. Jos mies nähdään perheessä ylimpänä päätöksen tekijänä, on tähän uskova vaimo loukussa. Häntä saatetaan vaatia olemaan alamainen vaikka huonollekin auktoriteetille.
Myös anteeksi antaminen on raamatullinen hyve, jonka noudattaminen antaa usein väkivallan tekijälle mahdollisuuden jatkaa käyttäytymistään. Pelkkä jatkuva ja loputon anteeksi antaminen edesauttaa väkivallan kierteeseen joutumista.
Miehen toistuva "parannuksen" tekeminen ja anteeksi pyytäminen ilman syvempää oman käyttäytymisen ja asenteiden läpikäymistä pitkittää tilannetta. Vilpittömimmätkään miehen toistuvat anteeksipyynnöt eivät lopeta väkivaltaa ja saa yksin miestä muuttumaan. Mieheltä on vaadittava ja hänen on etsittävä itselleen apua väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Naisen puolelta tämä vaatimus ei ole anteeksiantamattomutta.
Lähteet:
Perttu, Sirkka ym: Päänavaus selviytymiseen, väkivaltaa kokeneiden naisten käsikirja.
Lehtonen, Anja & Perttu, Sirkka: Naisiin kohdistuva väkivalta.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Näinhän se valitettavasti on. Uskon varjolla voidaan myös hallita toisia ihmisiä. Raamattu tosin on silloin käsitetty väärin, eikä niin tekevä vältä vastuutaan Jumalan edessä. Alistetunkin pitäisi olla tarpeeksi rohkea ja älykäs huomaamaan, missä mennään, eikä alistumaan väärän vallan alle.
mites tämä aihe liittyy lestadiolaisuuteen. käsiteltiinkö noissa kirjoissa muuten naisen mieheen kohdistamaa henkistä väkivaltaa, joka on aivan yhtä raadollista kuin miehen naiseen kohdistama fyysinen väkivalta.
tässä vuosien saatossa oon lukenu tukuittain noita väkivalta artikkeleita ja kaikissa niissä on kerrottu, kuinka mies on väkivaltainen ja hakkaa vaimoaan. en ole koskaan lukenut artikkelia, jossa kerrottaisiin syy minkä takia mies käyttäytyy sillä tavalla kuin käyttäytyy.
jos mies käyttäytyy naista kohtaan väkivaltaisesti, niin tällöin on todennäköistä, että nainen käyttäytyy miestä kohtaan tavalla, joka saa miehen käyttäytymään edellä mainitulla tavalla. samaa pätee myös toisinkin päin, eli riidassa on aina kaksi osapuolta. riitapukarin käyttäytyninen vaikuttaa siis myös toisen riitapukarin käyttäytymiseen.
olen sitä mieltä, että miehen fyysinen väkivälta on kuin piste iin päällä, jos tuo ii on parisuhde ongelma. kun tuota parisuhde ongelmaa lähdetään ratkomaan, niin se ei riitä, että poistetaan pelkästää iin päällä oleva piste.
"jos mies käyttäytyy naista kohtaan väkivaltaisesti, niin tällöin on todennäköistä, että nainen käyttäytyy miestä kohtaan tavalla, joka saa miehen käyttäytymään edellä mainitulla tavalla."
Tavallisin ja yleisimmin esiintyvä uskomus on, että nainen provosoi miehen käyttäytymään väkivaltaisesti esimerkiksi "nalkuttamalla", huomauttelemalla, valittamalla ja vaatimalla. Samanlainen harhaluulo on ajatus, että nainen "houkuttelee" miehen raiskaamaan hänet!
Tässä ajattelutavassa nainen nähdään syyllisenä väkivaltaan. Naiselle langetetaan vastuu uhriksi joutumisesta; onhan hän "ansainnut" sen omalla käyttäytymisellään. Kukaan ei kuitenkaan ansaitse väkivaltaa.
Lähde: Sama kuin ensimmäinen
...miehet harrastavat enemmän kuin naiset. Ja fyysinen väkivalta on AINA myös henkistä väkivaltaa. Se että vaimo pihtaa tai nalkuttaa _ei_ anna oikeutta väkivaltaan. Aina voi mies jättää sellaisen naisen yksikseen, niin ei tarvi lyödä.
Perheessä ei ole missään muodossa hyväksyttävää perheissä eikä muuallakaan, mutta useinmiten siihen tarvitaan myöskin toinen osapuoli. Tuskinpa siihen koskaan on vain yksi syyllinen.
Avioliitossa molemmilla on vastuunsa ja henkinen väkivalta on varmasti yhtä vakava kuin fyysinen.
Henkinen väkivalta ei paljastu heti ja sen vaikutukset näkyvät hitaammin ja ne ovat vaikeasti havaittavissa ja kun ne havaitaan se saattaa olla myöhäistä.
...ehdottomasti samaa mieltä, että fyysiselle väkivallalle ei ole perustetta, ei puolin, eikä toisin. samoin on myös henkisen väkivallan kohdalla, mutta ikävintä on kun sitä vain tapahtuu kaikesta huolimatta.
En allekirjoita mitään artikkeleita, koska itse lukemani artikkelit ovat osa puolesta ja osa vastaan, joten summa summarum missä totuus? Taitaa olla aika hukassa kaikesta huolimatta.
Kuka tietää mitä minkäkin parisyhteen sisällä tapahtuu? Yhtä laillaä mies voi olla alistettu kuin nainenkin tai mies voi olla väkivallan uhri samoin kuin nainenkin. Yleensä mies on fyysisesti vahvempi, joten sortuu kaiketi useammin fyysiseen väkivaltaankin heikompaa kohtaan.
"Tavallisin ja yleisimmin esiintyvä uskomus on, että nainen provosoi miehen käyttäytymään väkivaltaisesti esimerkiksi "nalkuttamalla", huomauttelemalla, valittamalla ja vaatimalla."
tuohon listaan voisi vielä lisätä, että huutamalla ja karjumalla jne...
jos tuo edellä kirjoittamasi teksti on vain uskomus, niin onko se oikea vai väärä uskomus?
"Tässä ajattelutavassa nainen nähdään syyllisenä väkivaltaan. Naiselle langetetaan vastuu uhriksi joutumisesta; onhan hän "ansainnut" sen omalla käyttäytymisellään. Kukaan ei kuitenkaan ansaitse väkivaltaa."
jos kerran kerran naista ei nähdä millään tapaa syyllisenä väkivaltaan, niin onko nainen sitten niin pyhä, ettei se tee mitään väärää. tästähän seuraakin sellainen johtopäätös, että miehet ovat syyllisiä parisuhde ongelmiin. tällainen tunne minulle on myös jäänyt, kun on tullut joitain tutkimuksia luettua. mistäkähän tällainen tunne sisälläni voisi johtua. koettakaapas arvata, niin jatketaa keskustelua asian tiimoilta.
Itse en koe että nainen olisi mitenkään pyhä, mutta minulle on aivan sama huutaako hän, nalkuttaako vai mitä, mutta se kertoo miehestä ja hänen pinnansa pituudesta tai kyvystään käsitellä asioita jos tulee turpaan samantien. Huutakoon hän sitten vaikka naiselle takaisin tms mutta ilman että pitää käydä fyysisesti käsiksi.
Uskon että nyrkeiltä vältyttäisiin mikäli pariskunnan välillä vuorovaikutus pelaa, heillä on tarpeeksi kommunikointitaitoja (nyrkki on aika yksipuolinen neuvottelukeino). Fiksu ja itsensä tunteva mies ymmärtää hakea jo siinä vaiheessa apua kun kämmen on vasta puristautumassa nyrkkiin tai kun ajatus että lyömällä tuo hiljenee tulee mieleen.
minulle ei todellakaan ole aivan sama huutaako nainen vai nalkuttaako, sillä se kertoo naisesta ja hänen pinnansa pituudesta ja kyvystään käsitellä erilaisia ongelma tilanteita. lisäksi se kertoo naisen kärsivällisyydesta/itsekkyydestä ja oman miehensä kunnioittamisesta ja halusta pitää suhdetta hyvänä, joka vaatii varmasti kärsivällisyyttä puolin ja toisin. tässä toisen ihmisen kunniottamisessa en hyväksy edes sellaista asiaa, että mies huutaa vaimolle takaisin, jos vaimo nalkuttaa.(sama asia puolin ja toisin)
fiksu ja itsensä tunteva nainen ymmärtää jo siinä vaiheessa hakea apua, kun pinnan alla alkaa kuohumaan rumia sanoja miestä kohtaan.
Tarkoitin nalkuttamisella ym että mitä hän vain tekeekin niin väkivalta ei oli oikea tapa vastata siihen.
..tyytyä vastaamaan henkiseen väkivaltaan henkisellä väkivallalla? Miksi on pakko pahoinpidellä? Ja miksei voi yksinkertaisesti jättää liian hankalaa muijaa? Koska tällaisetkin vaihtoehdot olisi käytettävissä, on miehelle tai naisellekin aivan oikein joutua maksamaan väkivaltaisista teoistaan.
en hyväksy sitä, että mies vastaa henkiseen väkivaltaan henkisellä väkivallalla. se ei ole edes kristin opin mukaista. en myöskään hyväksy sitä, että nainen/mies aloittaa henkisen väkivallan puolisoaan kohtaan. miksei voisi selvittää ongelmiaan muulla tavalla kuin käyttämällä henkistä väkivaltaa. siitähän vain ongelmat pahenevat.sitten ollaan syyttämässä puolisoa fyysisestä väkivallasta, muttei osata katsoa peiliin, sillä sieltä saattaa löytyä myös osaksi syyllinen puolison väkivaltaiseen käytökseen.
Nainen on miehen alamainen, mutta miehen tulee kohdella häntä kin itseään.
Ja tuo avioero, sitä ei Jumala myönnä kuin huoruuden tähden, jotta pahoinpitelyt pitää vetää pahkaansa, tai jos eroaa niin ei saa mennä uudelleen vihille"koskee molempia"
tällä:
"jotta pahoinpitelyt pitää vetää pahkaansa"
? Mitä ihmettä? Väkivaltaa ei kenenkään tule sietää.
Ei Jumala hyväksy kuin huoruuden tähden, hän voi eroat mutta kumpainenkin on vielä sidottu tähän liittoon.
Heillä on vain mahdollisuus saada ero paperilla, muttei Jumalan tykönä.
Jumalan tykönä ero vahvistuu jos toinwen on huorannut, silloin he voivat "molemmat" uudelleen avioitua.
...että sinun mielestäsi väkivaltaisen miehen vaimon täytyy pysyä miehensä mukiloitavana >:(. Herra armahda! Suo viisautta ja valoa kansallesi.
Katsoppa uudelleen mitä siellä lukee.
..kaikki pimeydessä tehdyt teot tuodaan valkeuteen, ja silloin kukin maksaa tekojensa mukaan. (En tällä tarkoita, etteikö pitäisi puuttua väkivaltaisuuteen jo täällä ajassa, halusin vain tuoda esiin tuollaisen parannukseen motivoivan ja väkivallan uhria lohduttavan näkökulman.)