1 Kor. 3:1 Minä en voinut puhua teille, veljet, niin kuin hengellisille ihmisille puhutaan, vaan niin kuin puhutaan vanhan luontonsa vallassa oleville, niille jotka ovat Kristuksen tuntemisessa vielä pikkulapsia. 2. Annoin teille ravinnoksi maitoa, en vahvaa ruokaa, sillä sitä te ette olisi vielä kestäneet. Ette kestä sitä vielä nytkään, 3. sillä olette yhä vanhan luontonne vallassa. Kun teillä kerran on keskinäistä kateutta ja riitaa, silloinhan vanha luontonne vallitsee teitä ja te elätte niin kuin ihmiset elävät.
Vanhan luontonsa vallassa oleville puhutaan eri tavalla kuin hengellisille uskoville. Siksi myös raamatussa on erämaa kertomuksia ja myös luvatun maan kertomuksia. Näitä kahta täysin erinlaista kuvausta erottaa Jordanin virta.
Jumalan kansa kulkee virran molemmilla puolilla, toiset erämaassa ja toiset luvatun maan puolella. Saamme valita kummalla puolella Jordanin virtaa haluamme kulkea. Jumala laittaa eteemme siunauksen ja kirouksen, elämän ja kuoleman, ja meidän tehtävämme on valita niistä jompi kumpi.
Korintton seurakunta oli valinnut erämaassa vaeltamisen, käyttäytymällä vanhan luontonsa mukaan. Siksi Paavalin oli puhuttava heille, niin kuin vanhan luontonsa vallassa oleville puhuttiin.
Toisten uskovien haukkuminen halventaminen ja pilkkaaminen, on vanhan luontonsa vallassa vaeltamista ja valitettavasti myös täällä keskustelusivulla se esittää valtaosaa.
Vaikka raamatussa on paljon kurjuusteologiaa, niin sieltä löytyy yhtä paljon menestys teologiaa. Jumala lupaa, että ne jotka vaeltavat Hänen sanansa mukaan, niin ne menestyvät kaikessa. Lupauksissa on ehto, jos näin teette...
"Usko ilman töitä on kuollut".
Jordanin virta kuvaa uskoa, ja jos haluamme kulkea kulkea luvatussa maassa, niin on ylitettävä tämä virta. Voimme kiertää ympyrää erämaassa, niin kauan kunnes ruumiimme haudataan, mutta voimme myös vaeltaa luvatussa maassa, ja valloittaa sitä itsellemme niin paljon kuin haluamme. "Jos jotain puuttuu, niin se uskosta puuttuu."
Vanhan luontonsa vallassa oleville puhutaan eri tavalla kuin hengellisille uskoville. Siksi myös raamatussa on erämaa kertomuksia ja myös luvatun maan kertomuksia. Näitä kahta täysin erinlaista kuvausta erottaa Jordanin virta.
Jumalan kansa kulkee virran molemmilla puolilla, toiset erämaassa ja toiset luvatun maan puolella. Saamme valita kummalla puolella Jordanin virtaa haluamme kulkea. Jumala laittaa eteemme siunauksen ja kirouksen, elämän ja kuoleman, ja meidän tehtävämme on valita niistä jompi kumpi.
Korintton seurakunta oli valinnut erämaassa vaeltamisen, käyttäytymällä vanhan luontonsa mukaan. Siksi Paavalin oli puhuttava heille, niin kuin vanhan luontonsa vallassa oleville puhuttiin.
Toisten uskovien haukkuminen halventaminen ja pilkkaaminen, on vanhan luontonsa vallassa vaeltamista ja valitettavasti myös täällä keskustelusivulla se esittää valtaosaa.
Vaikka raamatussa on paljon kurjuusteologiaa, niin sieltä löytyy yhtä paljon menestys teologiaa. Jumala lupaa, että ne jotka vaeltavat Hänen sanansa mukaan, niin ne menestyvät kaikessa. Lupauksissa on ehto, jos näin teette...
"Usko ilman töitä on kuollut".
Jordanin virta kuvaa uskoa, ja jos haluamme kulkea kulkea luvatussa maassa, niin on ylitettävä tämä virta. Voimme kiertää ympyrää erämaassa, niin kauan kunnes ruumiimme haudataan, mutta voimme myös vaeltaa luvatussa maassa, ja valloittaa sitä itsellemme niin paljon kuin haluamme. "Jos jotain puuttuu, niin se uskosta puuttuu."
Vastaukset 26
Vanhimmat
mielelläni kirjoituksiasi!
Kiitos, minäkin luen.
Näen, miten Jumala rakastaa minua!
Kiitän sen jälkeen Jumalaa, että Hän on meille syntisille armollinen.
Esa T:n jumalan edessä en kestäisi hetkeäkään.
Niin pyhäksi en pystyisi tulemaan milloinkaan.
Joudun olemaan Paavalin tavoin syntinen kuolemaani saakka.
Terv Syntinen ja vanhurskas
Kiitos myös sinulle, kannustavasta palautteesta.
Paavali ei kiellä Kristuksen sovitustyötä itselleen, vaikka välillä kuvaakin vanhan luonnon mahdottomuutta elää Jumalan mielen mukaan.
Paavali nimen omaan opettaa että emme elä enää lihamme mukaan, vaan hengen mukaan. Hän itse kysyy, "kuka päästää minut kuoleman ruumiista", ja sen jälkeen alkaa ylistämään Herraa.
Paavali tunsi kyllä vanhan luonnon sotivan Kristuksen luontoa vastaan, mutta ei missään kohdassa sano että sen voima olisi vahvempi kuin Jumalan voima. "Jeesus joka asuu meissä, on suurempi kuin se joka on maailmassa".
"Tehkää kutsumisenne ja valintanne vahvaksi, niin ette koskaan lankea". Joka hetki itse valitsemme hyvän tai pahan, ja sillä valinnalla myös valitsemme kuljemmeko erämaassa vai luvatussa maassa.
Vaikka luvatussa maassa on sotaa, ja jokainen kaupunki on sodittava takaisin viholliselta, niin on silti eroa kulkea erämaassa. Erämaasta ei löydy kuin skorppiooneja, käärmeitä, polttavaa hiekkaa ja paahtavaa auringon poltetta. Erämaassa kierretään ympyrää kunnes kuollaan, ja luvatussa maassa soditaan kunnes koko maa on valloitettu ja viholliset on karkoitettu pois. "Vastustakaa paholaista niin se jättää teidät rauhaan".
Jumalan kiitos, me uskomme Paavalia enemmän kuin sinua.
Me saamme pukea yllemme Kristuksen vanhurskauden vaipan, emme pyri sinun mukanasi luulotellun synnittömyyden paskarääsyissä taivaaseen.
Kun olemme syntiset, olemme myös pyhät ja vanhurskaat!
Se näkyy kirjoituksestasi että olet syntinen. Pilkkaamista haukkumista ja vääriä todistuksia. Täynnä vanhan luontonsa mukaan kirjoittamista.
Pyhää ja vanhurskasta en kuitenkaan vastauksistasi löydä, mutta Jumalan nimen pilkkaamista senkin edestä.
>emme pyri sinun mukanasi luulotellun synnittömyyden paskarääsyissä taivaaseen<
Tällainen puhe Jumalan nimissä on Jumalan nimen turhaan lausumista, eikä Herra jätä rankaisemasta sitä joka Hänen nimensä turhaan lausuu.
Aivan, Nikodemus yrittäköön taivaaseen omissa rääsyissään, koska Kristuksen vanhurskauden hame ei kelpaa. Sen saavat vain syntiset.
En paremmaks' voi tulla.
en hyväks' ollenkaan.
Mutt' kuitenkin, Oi Herra!
Sun käsiis jäädä saan!
>En paremmaks' voi tulla.
en hyväks' ollenkaan.<
Virren kirjoittajalta on jäänyt jotain ymmärtämättä, tai sitten hän puhuu omasta voimasta ilman Kristusta.
Jeesus itse sanoo,"olkaa täydelliset, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen".
Hyvyys on myös yksi hengen hedelmistä, ja jos se kokonaan puuttuu, niin se kertoo siitä ettei ole henkeäkään.
Omalla vanhurskaudella, emme voi paremmaksi tulla emmekä hyväks ollenkaan. Emme myöskään voi Kristuksen vanhurskaudella tulla vajaiksi ja huonoiksi.
Miten pystyy sokealle selittämään, miltä
ruusu näyttää?!
Virrenkirjoittaja on samoilla linjoilla kun apostolit ja kaikki vanhurskaat.
Uudestisyntymätön ei tietenkään ymmärrä,
että täydellisyys on Kristuksen täydellisyyttä.
Ihmisen täydellisyys on vajavaisuutta, joka annetaan anteeksi VAIN syntiselle.
Täydellinenhän ei mitään anteeksiantoa tarvitse, koska elää omista eväistään.
Hyvää matkaa ahtaalle portille.
Kun syntinen saa synnit anteeksi, niin syntisestä tulee synnitön.
Mihin vertaisin Jeesuksen sovitustyötä?
Jos köyhä saa lottovoiton, niin köyhästä tulee rikas. Silloin köyhyys on otettu pois, samoin synti on otettu pois, ja syntisestä tulee synnitön.
Antikristus, joka on Kristusta vastaan, sanoo että olemme syntisiä silti vaikka Kristus ottikin syntimme pois. Sen tehtävänä on kieltää Kristus.
Uskolla joka on ojentautumista Sanan mukaan, ojentaudumme uskomaan että Jeesus kantoi syntimme, emmekä ojentaudu kieltämään sitä sanomalla että olemme silti syntisiä.
joka alentaa se ylennetään...
>Miten pystyy sokealle selittämään, miltä
ruusu näyttää?! <
Tätä samaa voisin kysyä sinulta. Miten voi selittää sanan ottaa pois, jos kerran sokea kuulee sen ettei sitä otettukkaan pois.
Jeesus otti synnin pois, mutta voit sen vain uskolla omistaa. Uskolla joka tarkoittaa ojentautumista Sanan mukaan.
Oppi-isänne Luterkin sanoo pirulle,"syntinen Luther ei ole täällä, vaan se roikkuu golgatan keskimmäisellä ristillä".
Syntinen uskova kieltää oman uskonsa, sen uskonsa joka on kaikkein tärkein.
Anteeksi saamisen kieltäminen on pahinta mahdollista ylpeyttä ja itsensä ylentämistä.
Sellainen uskova alentaa itsensä, joka uskoo sen että Jeesus on kantanut syntimme.
En paremmaks voi tulla .
On oma vanhurskaan sanastoa,
Kun ihminen kieltää oman syntisyytensä ja leuhkii kukistaneensa vanhan ihmisensä, on
ihminen joko pelle tai sairas - mutta aivan varmasti hengellisesti täyskuollut.
Sinä olet itse se sama saarnaaja, jonka jätöksiä olet tänne seinille sivellyt.
Olen samaa mieltä.
Surullista tuo teutateksen typeryys.
Niin monet ihmiset rakentavat tuosta työn ja näin myös teoillaan yrittävät rakentaa itselleen taivaspaikkaa.
Jumalalle eivät tekomme kuitenkaan kelpaa vaan sydämen tila.
Teot seuraavat uskoa automaattisesti.
Tuo kirjoituksesi ei ole vastaan tätä, mutta tarkennustakin on hyvä olla, sillä tekojentiellä on vallalla kaikkea muuta kun vanhurskaus ( Jumalalle kelpaava).
Teoilla ei ole määrää tai rajaa. Ne voivat olla pienenpieniä tai suurensuuria.
Myös kaikkea siltä väliltä.
Ihmiset mittaisivat tekoja mielellään ja niiden suuruutta.
Se ei kuitenkaan ole ihmisen asia se teko, eikä ihmisen mitta, sillä kuka tietää, että vaikka ystävällinen hymy ( teko hengessä) , tuottaisi kokonaisia sukukuntia oikeaan uskoon ja kristillisyyteen.
Me emme tiedä, mikä on teko Jumalan työkaluna.
Kun luotamme Jumalaan, kaikki tapahtuu itsestään, eikä tekoja tarvita.
Internettiin voi tuntemattomana kirjoitella nimimerkillä ihan millaisia menestystarinoita hyvänsä, ja kuka hyvänsä. En ole lukenut hänestä mitään sellaista jonka tietäisimme olevan totta hänestä henkilönä. Hän ei kerro itsestään, ei mahdollisesta perheestään ei parisuhteestaan ei läheisistään ja suhteestaan heihin. Hän ei kerro seurakuntayhteydestään eikä toiminnasta siellä. Hänen puheensa ihmisen hyvyydestä ovat vailla pohjaa.
Nämä edellä mainitsemani seikat osoittavat Esan T.:n olevan huuhaa miehiä. Saman arvoista ääntä lähtee siitä, jos koira pyllistää veden ääreen ja alkaa ulostamaan veteen. Esan puheet ovat arvotonta soopaa, ja tekee uskovaiset ihmiset naurunalaiseksi. Elämän realiteetit eivät muutu olipa ihminen uskova taikka ei. Sydämestään uskova pyrkii kuitenkin olemaan rehellisesti se kuin hän todellisuudessa on. Esasta ei ole tähän.
Kerran hänen tekstin, jossa hänkertoi antaneensa, poikansa mennä ostamaan jonkun kojeen, jota hän oli kauan kärttänyt, ja se ei vain ollut ihan halpa. Siinä hän myös kirjoitti, siitä kuinka me teemme samoin taivaallisen Isämme kanssa, kun me pyydämme jotain tarpeeksi kauan, ja jos saamme sitten sen, niin muistammeko kiittää Jumalaa lahjasta.
Osta sinäkin joku koje, ettet munaa itseäsi.
Et ole yhtään arvokkaampi kuin loiskahtava esinekään, maan tomusta sinutkin on tehty ja maaksi jälleen tulet se on varma. Mikä olet Jumalan työtä ja luomusta arvostelemaan. Sekaisin sinunkin oppisi on pelkkää hapuilua ja toisten lahjoilla riimittelyä.
>Teoilla ei ole määrää tai rajaa. Ne voivat olla pienenpieniä tai suurensuuria.
Myös kaikkea siltä väliltä.<
Ihmisinä usein määrittelemme mitkä teot ovat suurempia ja mitkä pienempiä, ja se saa meidät toimimaan usein vääristä motivaatioista ja pyrkimään väärille paikoille.
Fariseukset osasivat raamattua ulkoa ja olivat lain opettajina toisille, mutta eivät itse eläneet niin kuin opettivat toisia. Pienet arkipäivän teot puuttuivat, joissa he olisivat ottaneet lähimmäisensä huomioon.
On suurempaa puhua kauniisti ja rakastaa sitäkin jonka kanssa on eri mieltä, kuin hankkia tämän maailman arvonimiä, tai olla ylimmäinen raamatun selittäjä.
Oma perhe ja lähimmät ystävämme, on yleensä paras mittari todellisista teoista jolla uskomme punnitaan.
Kannattaa aina muistaa, että on vain kaksi tietä. Kaikki itsevanhurskaus on asettumista Kristusta vastaan.
Jeesus neuvoo yllättävästi opetuslapsia kuuntelemaan fariseuksia ja pitämään kaikki, mitä nämä käskevät.
Onneksi oma vanhurskaus on helppo tunnistaa vajaudesta heikkoudesta ja kykenemättömyydestä.
Kristuksen vanhurskaus on myös helppo tunnistaa täydellisyydestä. Näillä kahdella vanurskaudella on suurempi ero kuin yöllä ja päivällä.
On myös totta että Jeeesus sanoi fariseuksista myös hyvää, mutta se ei riittänyt mitä he opettivat, tarvittiin jotain enemmän.