Sai loppua kilvoitukseni mun osalta. Uskominen oli liian rankkaa. Aivan liian rankkaa, ainakin mulla. Enemmän mulla oli entisiä vl:iä kavereina. Ja nekin vl-kaverit, joita mulla on, kulkevat oikeasti toinen jalka maailmassa.
Houkutukset "syntielämään" oli melkoiset. Sit ku ei ollut ainoitakaan ns. saattoystäviä, kun kaveritkin osaltaan hyväksyivät minulta sen, että saatan ottaa joskus pikku snapsuja, tai käydä tanssimassa. He ku tekivät sitä itsekin.
Pystyin sopimaan vain äitini kans näitä asioita, mutta lopulta hän ei enää antanutkaan syntejä anteeksi. Hän kun sanoi, että teen tätä ihan tarkoituksella. Äitini sanoi, ettei uskominen ole sitä, että käydään rellestämässä ja sitten tullaan sopimaan asiat. Että jos sille tielle lähtee, on sama, kun ei uskoisi lainkaan.
Äitille yritin kyllä selittää, että houkutukset menoihin ovat kovat, koska kaveritkin ovat mitä on. Äiti antoi mulle vaihtoehdon. Minun täytyisi jättää nämä kaverit ja jäädä yksin. Mutta mulle menevänä naisena tämä ei käy. Tulisin hulluksi. Uskominen muuttui niin vaikeeksi, että päädyin sitten kieltämään sen. Ja kehoitin myös niitä ystäviäni, jotka kulkevat toinen jalka maailmassa, että jättäisivät rehellisesti koko uskon, niin on helpompaa. Minulla ainakin olo helpottui huomattavasti, kun pääsin uskosta eroon!
Houkutukset "syntielämään" oli melkoiset. Sit ku ei ollut ainoitakaan ns. saattoystäviä, kun kaveritkin osaltaan hyväksyivät minulta sen, että saatan ottaa joskus pikku snapsuja, tai käydä tanssimassa. He ku tekivät sitä itsekin.
Pystyin sopimaan vain äitini kans näitä asioita, mutta lopulta hän ei enää antanutkaan syntejä anteeksi. Hän kun sanoi, että teen tätä ihan tarkoituksella. Äitini sanoi, ettei uskominen ole sitä, että käydään rellestämässä ja sitten tullaan sopimaan asiat. Että jos sille tielle lähtee, on sama, kun ei uskoisi lainkaan.
Äitille yritin kyllä selittää, että houkutukset menoihin ovat kovat, koska kaveritkin ovat mitä on. Äiti antoi mulle vaihtoehdon. Minun täytyisi jättää nämä kaverit ja jäädä yksin. Mutta mulle menevänä naisena tämä ei käy. Tulisin hulluksi. Uskominen muuttui niin vaikeeksi, että päädyin sitten kieltämään sen. Ja kehoitin myös niitä ystäviäni, jotka kulkevat toinen jalka maailmassa, että jättäisivät rehellisesti koko uskon, niin on helpompaa. Minulla ainakin olo helpottui huomattavasti, kun pääsin uskosta eroon!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Onneksi olkoon, irtauduttu on. Tervetuloa "maailmaan"!!
Mitä tekisitkään uskonnollisella yhteisöllä?
Nyt voit rauhassa rakentaa itseäsi ja omia ajatuksia. Se jos mikä on vapauttavaa kun pääsee tiukasta uskonnollisesta yhteisöstä eroon. Enää ei tarvitse miettiä olenko kuin muut, vaan saat olla täysin sinä!
Muista kuitenkin ottaa rauhassa. Mieti mieluummin tarkkaan ennenkuin teet jotain päätöksiä, sillä saatat alussa uhoamisen vuoksi tehdä kaikenlaista ja kadut niitä sitten myöhemmin.
Sinulla on koko elämä edessä ja aikaa riittää.
Muista että sinulla on oikeus olla sinä ja saat vapaasti uskoa mihin haluat.
Sinun ei tarvitse kuunnella entisen uskonyhteisön jäsenien saarnamista sinulle, sillä niitä varmasti tulee. Sinulla on oikeus puolustaa itseäsi ja sanoa ettei ole kiinnostusta puhua uskonasioista sinun kanssasi.
Jos he eivät kunnioita sitä, ei sinun tarvitse kunnioittaa heitäkään. Lähde tuosta tilanteesta pois. Sillä heillä ei ole muuta mielessä kuin saada sinut kaikinkeinoin takaisin porukkaansa.
Viimeinen neuvo, ole äärimmäisen tiukka heille rajoissa joita asetat!
-uskovana eli valheessa kulkea ihmisten mieliksi. Jumalahan näkee sydämeen joka tapauksessa. Kaikkien ja ennen kaikkea oman hyvinvointinsa vuoksi on hyvä tehdä päätös ja sitten ojentautua sen mukaan.
Itselläni vl.uskosysteemi toimi niin kauan kuin asuin pienellä paikkakunnalla ja kuljin pienessä tiiviissä ihmisporukassa, jolla oli pieni ja kapea maailmankuva. Enkä todellakaan tuomitse niitä, jotka tällaisessa ovat elämäänsä tyytyväisiä.
Mutta kun elinpiiri alkoi laajentua, ja -oikeasti Jumala kutsui eteenpäin ja syvempään uskoon, silloin en sitä tiennyt - alkoi aikuisuus, muutto isommalle paikkakunnalle jne., aloin kyllästyä suorittavaan uskoon, sitähän se vl.usko oli. Samat saarnat, sama synnintunnossa kieriskeleminen, huonon ja surkean mielen etsiminen, vaikkei edes tehnyt syntiä jne., jotta kokisi olevansa Jumalan edessä oikealla paikalla.
Sain rohkeuden olla itselleni rehellinen ja irtautua siitä uskonpiiristä, kun usko ei minun kohdallani toiminut. Minulla ei ollut mitään viinan tai tanssien tarvetta. Tuttavatkin olivat monista piireistä uudella paikkakunnalla. Kyse oli täysin sisäisestä asiasta. Tottakai meni aikansa totutella ns. vapaampaan elämään, mutta Jumalaa en missään vaiheessa kieltänyt.
Aloin lukea Raamattua, vl.asenteella tosin, ei siitä järjestelmästä pääse eroon moneen vuoteen. Mutta vähitellen löysin sitten elävän uskon, rakkauden ja armon Jumalan ja Jeesuksen niin, että ajan kanssa olen saanut vapautua kapeasta Raamatun tulkinnasta. Rohkeus kannattaa!
Toivottavasti sinä, satunnainen lukija ja asian kanssa kipuilija, löydät myös ajan kanssa ratkaisuja ja vastauksia, jotka sopivat sinulle.
Niin ota yhteyttä Uskontojen uhrit ry siellä on paljon kaltaisiasi,jotka ovat älynneet käyttää omia aivojaan.Jaksavat sinua auttaa ja kuunnella,ovat kohtalon tovereita.
Kaikkea hyvää sinulle elämän myrskyissä,mutta varmaan on tällä elämällä enemmän annettavaa,kun vaan muistat perusasiat uskosta,onnea sinulle.
kesänä UUry:hyn ja kysyin keskustelupiiriä. Koskaan eivät edes vastanneet. Kyllä tällaiset ja muut nettipalstatkin toimii terapiana, kunhan muistaa, että tänne saavat kirjoittaa myös ne, jotka lyövät tai pilkkaavat. Ja ajan kans voi löytyä tuttavia, joiden kans voi myös jakaa.
Sama stoori taas miljoonannen kerran. Uskosta puhutaan, mutta Jeesuksesta tai Jumalasta ei mainita sanallakaan. Ja kun usko jätetään, jätetään käytännössä vain elämäntapa. Kyllähän minä tietysti sen tiesinkin, että nyky-vl:n jumala on seurakunta ja tietynlainen elämäntapa ja ukosta lähteminen merkitsee elämäntavasta luopumista. Mutta silti ärsyttää että tätä ihan tosissaan jotkut nimittävät uskosta luopumiseksi kun koko uskoa ei ole edes koskaan päästy miettimään!!!!!!!!
tarkka sanavalinnoissaan. Terveellisintä, kun sanoo lähtiessään, että jättää tämän vl.uskontyylin tai miksi sitä kutsuukaan. Jos lähtee ovet paukkuen ja uskoa kiroten, innostaa vain ryläisiä tuomitsemaan ja puhuttelemaan, kun on lähtenyt "perkeleen tielle". Parasta on, kun on mahdollisimman lyhytsanainen ja sitten pitää pitkään tiukkaa rajaa, etteivät toiset pääse lyömään sanoilla. Tottahan se on, mitä monet täällä kirjoittavat, ettei välttämättä jätä uskoa, vaan juuri se ry.uskonnollisen elämäntavan. Jotkut kyllä ovat saaneet niin tarpeekseen, että jättävät koko kristinuskon, mikä on tietysti sääli, koska tavallaan silloin ryläisten uhkaukset käyvät toteen, ja itsetyytyväisenä saavat kauhistella.
En ole itsekään ollut vl yli kymmeneen vuoteen, joten ymmärrän toki vapautumisen tunteesi, mutta muuten en kyllä asennettasi ymmärrä.
Kirjoitit:
""Minulla ainakin olo helpottui huomattavasti, kun pääsin uskosta eroon!""
Koet siis uskovasi vl:ien opetukseen, mutta kiellät uskosi, koska bilettäminen houkuttelee.
Olet siis "synnissä" elävä vl edelleen. En usko, että olosi on kovinkaan paljon helpottunut.
Itse en kieltänyt mitään, kun erosin vl-liikkeestä. En katsonut mitään "uskonsa kieltämistä" tarpeelliseksi, koska usko minulla on edelleen, on ollut aina. Se on vain erilainen, kuin vl:illä.
Toivotan sinulle kuitenkin Jumalan siunausta, että löytäisit omakohtaisen uskon, joka antaa sinulle rauhan, löytyypä se sitten vl-liikkeestä, tai mistä tahansa. Pääasia on, että olemme onnellisia, niin Jumala tahtoo meidän olevan.
Toivotan myös voimia, mikäli tahdot irti vl-liikkeestä. Tiedän ettei se ole helppoa, ja moni ajattelee kanssasi samalla tavalla muutaman vuoden erottuaan. Aivopesu on niin tiukassa, että vl-liikkeestä lähtamisen luullaan tarkoittavan uskosta luopumista. Vaikka oikeasti se tarkoittaa vain yhdentyyppisen elämäntavan jättämistä.
VL-liike luo tietoisesti nuorille tuon vastakkainasettelun mielikuvan: Kaikki on mustavalkoista, ja luullaan että ellei ole vl, niin sitten ryypätään baareissa joka ilta, tehdään huorin ja muutenkin mennään ihan rappiolle, eikä enää uskota Jumalaan.
Kuulostaa uskomattomalta, mutta näin moni aikuinenkin vl ihan oikeasti luulee. Sen huomaa monista tämän palstan kirjoituksistakin.
Ymmärrän kuitenkin juuri vl:stä lähteneitä. Useat heistä eivät ole koskaan edes vl:ssäkään ollessaan miettineet uskoa. Vl on myös ollut heille vain elämän tapa, he vain siis vaihtavat toiseen elämän tapaan kutsuen sitä niin että kieltävät uskon. Muuta toista tapaa he eivät osaa, ei edes ajatella toista vaihtoehtoa. Ihmiset kun ovat sellaisia. Kaikki eivät tajua ajatella niin pitkälle heti alkuun, sekin on ymmärrettävää. Kaikenlisäksi heiltähän on aina kielletty oma ajattelu, miksi siis moni ajattelisi sittenkään...
puhuminen auttaa ymmärtämään itseä ja on ajan kanssa terapeuttista. Missä vl kipuilisi, jos ei täällä. Täällä sentään on tilaa monenlaisille mielipiteille. Ja täällä on kohtalontovereita. Ja luulen, että monet epäilijät lukevat näitä juttuja, vaikkeivat kommentoi.
"Jätin valheellisen lahkon eli vanhoillislestadiolainen herätysliikkeen."
Jookos.
miten maailman ihmiset ottavat sinut onnitellen vastaan.Se Uskosi kieltäminen on sielunviholliselle ja hänen palvelijoilleen iloinen asia.
Äitisi on menetellyt aivan oikein , kun on antanut sinulle vaihdoehdon.Sinä valitsit maailman ja sen tarjoaman hetkellisen hekuman uskon sijaan.Kuinkas sinulla voisi ollakaan uskovaisia , oikealla tiellä kulkevia ystäviä, kun olet aikasi kuluttanut maailman poluilla sen syntielämässä.
Usko on todellakin kilvoittelua , ei ikävää vaan onnellista . Se on valinta asia mihin uskoo, Herran Jeesuksen päälle joka on kestävä kuolemassakin , vai tämän maailman turhuuteen joka on pettävä iankaikiseen eroon Jumalasta vievä tie. Murhe sinun sielusi puolesta, nuori ihminen.
toivottavasti valitsee äkkiä linjansa jota seuraa. Mutta jos oikeasti haluaa etsiä ja löytää parempaa uskoa, tuossa on tosi hyviä neuvoja. Rukoilemme toki uskonsuunnasta riippumatta hänen parastaan. Se vaan tahtoo olla niin, että varsinkin vl.perheen lapsen irtiotto on aina raju,johtuneeko liian tukahduttavista säännöistä ja tietämättömyydestä, että "maailma" on täynnä siveellisiä kristittyjä. Vain sekoilijoihinhan me jokainen huomion kiinnitämme.
"Pystyin sopimaan vain äitini kans näitä asioita, mutta lopulta hän ei enää antanutkaan syntejä anteeksi."
Sun äitisi tehtävä ei ole antaa kenenkään syntejä anteeksi. Aika hälyyttävää, jos hän on moista joskus itsestään kuvitellut.
Lisäksi: Puhut ihan siihen malliin, että uskosta luopuminen olisi välttämätöntä, jos haluaa joskus käydä baarissa tai tanssia. Ei se ole. Ne ovat sinun omia valintojasi, sanoi perhe tai muu yhteisö mitä tahansa. Sen ymmärrän, että vl-yhteisöstä irrottautuminen voi olla tarpeen, jos haluaa elää itsenäistä elämää, mutta ei se ole sama asia kuin uskosta luopuminen.