Eräs neurologi totesi minulle suullisesti, että minulla on Aspergerin syndrooma, Touretten syndrooma ja eräs psyykkinen sairaus.
Tarvitaanko wiralliseen kirjalliseen assidiagnoosiin läheisten kuten esim. vielä elävän vanhempani suostumus? Eli se, että läheiseni suostuvat jonkun neurologin tai (neuro)psykologin haastattelussa vastaamaan niin, että saan assin paperit?
Elossa olevan vanhempani sekä puolisoni mielestä minulla on vain rajua lääkitystä vaativa sairaus ja etenkin kosolti luonteenvirheitä, joista pääsen eroon, jos vain haluan. Puolisoni lyö ja nimittelee minua, mutta olen niin huonovointinen, etten yksinäni asumaan pystyisi.
Saisin asiallisempaa kohtelua psykiatreilta, jos olisin wirallisestikin assi. Lisäksi saattaisin hyötyä diagnoosista oikeustaistelussani koskien työeläkkeeni suuruutta.
Tarvitaanko wiralliseen kirjalliseen assidiagnoosiin läheisten kuten esim. vielä elävän vanhempani suostumus? Eli se, että läheiseni suostuvat jonkun neurologin tai (neuro)psykologin haastattelussa vastaamaan niin, että saan assin paperit?
Elossa olevan vanhempani sekä puolisoni mielestä minulla on vain rajua lääkitystä vaativa sairaus ja etenkin kosolti luonteenvirheitä, joista pääsen eroon, jos vain haluan. Puolisoni lyö ja nimittelee minua, mutta olen niin huonovointinen, etten yksinäni asumaan pystyisi.
Saisin asiallisempaa kohtelua psykiatreilta, jos olisin wirallisestikin assi. Lisäksi saattaisin hyötyä diagnoosista oikeustaistelussani koskien työeläkkeeni suuruutta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
1) Kaikki psykiatrit eivät edelleenkään aspergeria tunnusta eivätkä siksi myöskään tunnista.
2) Lasten asperger diagnoosiin tarvitaan vanhempien kertomus lapsen historiasta. Ohessa myös vanhempi saattaai tulla diagnosoitua.
3) Aikuisen diagnoosiin tavallisesti tarvitaan myös läheisen kertomus diagnosoitavasta henkilöstä, sillä aspergegissa tyypilliset vuorovaikutusongelmat tulevat usein parhaiten esiin, kun mukana on ihminen joka tuntee henkilön hyvin (Läheisillä tosin saattaa olla myös väärinkäsityksiä, mutta ne on aspergerissa enemmän sääntö kuin poikkeus ja tavallisesti auttavat diagnoosin teossa. Diagnoosin tekee lääkäri ei läheinen).
4) Diagnoosin voi saada myös ilman läheisen haastattelua. Tällöin diagnosoitavan pitää kirjoittaa itsestään perusteellinen elämänkerta, jossa pystyy tuomaan esiin vuorovaikutusongelmat myös läheisten näkökulmasta.
5) Ennen diagnoosia kannattaa toimittaa elämänkerta diagnoosin tekijälle, jotta hän voi tutustua siihen huolella. Näin diagnoosin on voinut saada yhdellä diagnoosi-istunnolla.
6) Diagnoosiin ei tarvita kenenkään muun suostumusta kuin oma aloitteesi ja lääkärisi lähete.
7) Jos sinulla on asperger, läheisesikään ei pysty sitä estämään.
8) Väärinkksitykset aspergerista ovat edelleen hämmästyttävän yleisiä. Hae diagnoosiin asiantuntija, joka todella tuntee aspergerin.
tietysti hyvä, jos omaisesi olisivat yhteistyöhaluisia.