Oletteko miettineet sitä, miten identiteettikin muovautuu sairauden mukaan? Ei osaa enää edes kuvitella itseään terveenä, pystyvänä, kohtalaisen ehjänä jne. Itse olen tätä usein ajatellut. Aina törmään ajattelevani itsestäni tyyliin: Mullahan on näitä ongelmia, olen muita huonompi sen takia, en kykene siihen ja siihen KOSKA olen sairas jne.
Harmittaa ihan, kun on tämän sairaalloisuutensa vanki.
Kuitenkin pitäisi kuntoutua ja selvitä työelämäänkin joskus. Näyttää kuitenkin aika toivottomalta välillä.
Itselläni on epäpätevä terapeutti kaiken lisäksi ja en ole vielä onnistunut sitä vaihtamaan. Ei ole varaa kalliseen psykoterapiaan. Sekin vielä.
Kai sitä lopulta eläköityy ja vanhempana huomaa että siinähän se elämä menikin hulluna ollessa.
Harmittaa ihan, kun on tämän sairaalloisuutensa vanki.
Kuitenkin pitäisi kuntoutua ja selvitä työelämäänkin joskus. Näyttää kuitenkin aika toivottomalta välillä.
Itselläni on epäpätevä terapeutti kaiken lisäksi ja en ole vielä onnistunut sitä vaihtamaan. Ei ole varaa kalliseen psykoterapiaan. Sekin vielä.
Kai sitä lopulta eläköityy ja vanhempana huomaa että siinähän se elämä menikin hulluna ollessa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minä olen miettinyt tuota monesti myös. Jos ei minulla olisi tätä masennusta, niin enhän minä olisi juuri minä.
En voi oikein edes kuvitella millainen olisin terveenä, siis psyykkisesti terveenä.
Minä kai olen jo luovuttanut melkeinpä sen kuntoutumisen suhteen; tuskin minusta tulee koskaan normaalia työkykyistä ihmistä. En ole päivääkään elämässäni tehnyt sairauteni takia normaalia työtä, enkä tule varmaan tekemäänkään. Varmaan jään sairaseläkkeelle ym. mukavaa.
Tuo oli kyllä oikein hyvin sanottu että: "Kai sitä lopulta eläköityy ja vanhempana huomaa että siinähän se elämä menikin hulluna ollessa."
Aluksi se lamautti ja oli pelkkää tyhjyyttä koko elämä. Kun ajatteli/ luuli, mitä toiset MUKA ajattelevat minusta, kun olen saanut diaknoosin toistuva vaikea-aseinen masennus/ läheisriippuvainen? Siihen ei ollut muuta apua kuin pillerit, kun ei pystynyt hyväksymään/ käsittelemään asiaa itse oikealta kantilta.
Käytyäni useamman vuoden VERTAISRYHMÄSSÄ, sai huomata, että muilla on ihan samansuunntaiset itsnsäkäsittely ongelmat? > Ja sen että tämä vääristynyt> itsensä syyttely on väärin nimenomaan itseä kohtaan ja se lamauttaa.
VÄÄRISTYKSET TÄYTYY SAADA oikaistua.
Kekustelujen avulla pikkuhiljaa huomasi, että masentueet/ uupuneet ovat paljon ajattelevampia yksilöitä/ toisia kunnioittavampi, kuin ns. terveet ihmiset, jotka eivät ajattele mitään puhuessaan toisia loukkaavaan sävyyn ja määräillessään, että pitäisi tehdä/ olla samanlaisia kuin he?
Pohdiskelua piisaisi vaikka romaaniksi asti siitä.
Mutta jokainen ihminenhän yksilö. Jokaisen ympäristötekijät/ sosiaalinen ympäristö on eri vaatimusasteinen, Minkälaisia ihmisiä ympärillä on. Mitä vaatii itse itseltään. Onko se sidottu tisten vaatimuksiin.? ?
Monet alkoholisoituvat vain siksi, koska luulevat että se on ihmisen sivistyksen aikuisuude mitta, että pystyy käyttämään huumaavia aineita?! Vaikka ei sitä itse haluaisikkaan(seurustelu juoma) Voi kauhistus!
Kun ihminen oppii hyväksymään itsensä/ vääristyneet ajattelutavat ja opettelee niistä pois. Opettelee ymmärtämään itseä ja omia realistisiä tavoitteita omista lähtökohdistaan, alkaa masennukset, unettomuus ym helpottaa, voi jatkossa vaikka lopettaa lääkityksen? lopetusvaiheessa kuitenkin realisti, pitkään käytettyjen lääkkeitten fyysisestä vaikutuksista ja siitä irroittautumisessa.?
Jokaisella on oikeus hakea apua tässä tilanteessa. Itse täytyy älytä, hyväksyä se asia? Traumatisoitunut ajattelutapa on korjattavissa. HYVÄKSYMISEN ja MOTIIVIN AVULLA hakeutua kuntoutuksen piiriin. Näkemällä, että kun saa tarpeeksi tietoa käsitelläkseen asiat ITSE? Itse on paras itsensä LÄÄKÄRI! Ei kukaan muu pysty/ ymmärrä minun sisäistä UUPUMUSTA/ masennusta/ unettomuutta.
Parannuin näistä traumoista kaksivuotta sitten.Luullen sitä aikaisemmin olevani parantumaton? Olen edellen eläkkeellä. Koska työmahdollisuudet/ yönantajat eivät ymmärrä että pitkäaikaisesta vajaakuntoisuudesta voi selvitä, selville vesille. NO tämähän on sitten hyväksyttävä? On suuntauduttava muuhun sosiaaliseen kanssakäymiseen/ kurssitukseen/ sosiaaliseen toimintaan vaikka samoin käyneiden vertaisten parissa. Siellä saa hyväksymistä ja ymmrrystä ja saa ilmaista tunteitaan ja on yhdessä tekemistä.
EIPÄHÄN TRVITSE JUOSTA TYÖELÄMÄN ORAVANPYÖRÄSSÄ, jossa vauhti ja vaatimukset kasvaa päivä päivältä.
Nyt saa tehdä mitä haluaa, mikä kiinnostaa. > Sosiaaalinen kanssakäymien, kiinnostava yhdessä tekeminen, matkustamien, kurssitukset, itsensä sivistäminen.
Minähän olen viisaampi kuin nuo työn orjat/ kilpaa paremmuudesta juoksevat. Siinähän juoksevat.Antaa palaa vaan.
Olisiko tässä ajattelemisen aihetta?
Toivottavasti saa selkoa? kun tuli kirjoitettua ihan ajatuksenjuoksun pohjalta. HYVIÄ JATKOJA KAIKILLE ITSENSÄ TAVOITTEILLE OPPINEILLE? > Realistisesti/ hyväksyen.
Aivan.. Huomaan itse et en usko pystyväni MIHINKÄÄN ja tässä vähitellen en oikein ole pystynytkään mihinkään. Hirvee syyllisyys omasta huonosta olosta ja saamattomuudesta. Kai tää tästä, joskus.. En tosin jaksa oikein uskoa sitä mutta täytyy pakottaa itsensä uskomaan. Elämä voittaa.
Näin se on. Itsellä monta hnylkyä takana. Jos pää roikkuu jotenkuten mukana ei eläkettä enää saa, pidetään työttömänä vaan, on näin helpompi kyykyttää ihmisiä.
...tällaseen juttuun, en nyt muista missä, mut ittee se hetken potki eteenpäin, aattelin tehä siitä 'huoneentaulun' tai jotain: ALOITA TEKEMÄLLÄ SE MIKÄ ON TARPEELLISTA. SITTEN SE, MIKÄ ON MAHDOLLISTA. -YHT'ÄKKIÄ HUOMAATKIN TEKEVÄSI SITÄ, MINKÄ LUULIT OLEVAN MAHDOTONTA.
tässä on vuosi taas mennyt tekemättä juuri mitään... muutaman kerran olen pari päivää töissä ollut.. nyt en kuitenkaan puoleen vuoteen. masennusta, itsetunto nolla, univaikeuksia... muutamaa lääkettä on jo kokeiltu eikä mikään tunnu auttavan.
aina jatkuu sama masennus, silloin tällöin ehkä parempi hetki. nyt jo kuitenkin tuntuu seitsemän vuoden masennuksen jälkeen, etten edes VOI parantua. tulevaisuuskaan ei kovin valoisalta näytä kun mikään ammatti ei kiinnosta, ja nyt on tullut lisäksi kammo lähteä mihinkään, osaksi siitä, että pelkään masennuksen iskevän juuri kun olen "pääsemässä jaloilleni". näin on käynyt ennenkin.
se, mitä kirjoitit tuntui niin sopivan omiin tuntemuksiini ja ajatuksiin. myös tuo terapia: en tiedä onko vika minussa (todennäköisesti) vai hoitajissa, jotka ovat terapia-istunnoissani, mutta minulla on monesti vaivautunut olo siellä enkä oikein osaa/pysty puhumaan asioista jotka OIKEASTI minua vaivaavat. en myöskään tiedä miten asiasta heille sanoisin.
mutta se näistä minun ongelmistani. toivon että saat vaihdettua kunnolliseen terapeuttiin, ja että joskus vielä saisit elämäsi kuntoon. tsemppiä sinulle!
Ainaki mä oon ottanu masennuksen osaks mun identiteettii, eli mä en välitä tutustuu sellasiin tyyppeihin, jotka ei hyväksy mua sellasena ku mä oon... Ja masennus on osa mua, oon mä tätä niin pitkään sairastanu. En mä osaa ees kuvitella itteeni terveenä.
en tiedä oisko tästä sulle mitään apua...mut mä sain apua eri luontaishoidoista, jotka auttoi masennukseen, ahdistukseen, pelkoihin,pakkoajatuksiin yms, kun en uskaltanut masennuslääkkeitä käyttää, ja luin paljon mitkä luontaistuotteet auttaa mielenterveyden ongelmiin, tässä kaikki jutut mitä käytin (ja nämä ihan oikeasti auttoivat): mäkikuismaa (masennukseen)gotu kolaa, valeriaanaa ja kärsimyskukkaa (ahdistukseen,jännitykseen, pelkotiloihin, rauhoitti ja rentoutti). E-EPA-kalaöljyä (myös pellavansiemenöljy on kuulemma hyvä, siinä samoja omega 3-öljyjä) ja sinkkiä, magnesiumia ja dolomiittia (tutustuin ortomolekulaariseen lääketieteeseen jossa mielenterveyden ongelmia hoidetaan vitamiinein, mineraalein ja rasvahapoin, ja näin tasapainotetaan ja hoidetaan aivoja ja hermojärjestelmää ja näin mieli paranee) ja bachin kukkatipat olivat mulle tosi suuri apu: bachin kukkatippoja on 38 erilaisiin ongelmiin, kuten masennukseen, pelkoihin, päättämättömyyteen, ahdistukseen, vihaan yms ja niiden käyttö on tosi helppoa; 2 tippaa jokaista valittua kukkatippaa (samanaikaisesti voi käyttää 5 eri tippaa) lasiin vettä ja pari kulausta päivän mittaan. esim. mimulus ja aspen auttavan pelkoihin, rock rose kauhuun, cherry plum kun pelkää tulevansa hulluksi ja menettävänsä kontrollin ja tekevänsä jotain mitä ei halua, kun ei vaan kestä enää, white chestnut mieleen tunkeutuviin epämielyttäviin ajatuksiin, joista ei pääse eroon, mustard syvään masennukseen, gentian ja gorse toivottumuuteen jne. näitä tippoja saa luontaistuotekaupoista, noita yrttejä ja E-EPA:aa saa apteekeista. lisäksi jätin kaiken kofeiinin ja suurimmaks osaks sokerit, lisäaineet ja valkoiset vehnäjauhot (ortomolekulaarisessa lääketieteessä vitamiinien yms. ohella suositellaan myös gluteenitonta dieettiä, koska gluteiini aiheuttaa joissakin paitsi fyysisiä, myös psyykkisiä oireita, jos gluteeniallergia on voimakas, esim. autismista kärsiviä gluteeniton dieetti on auttanut paljon, se on suosittu ja hyväksikoettu apu). oon lukenut paljon netistä ja kirjoista mielenterveyden ongelmien luonnonmukaisesta hoidosta, ja toivottomissakin tilanteissa ovat monet apua saaneet. kirja joka auttoi mua tosi paljon oli tommy hellstenin "saat sen mistä luovut" se helpotti oloa ja toi levollisuutta ja rauhaa. toivon sulle joka tapauksessa kaikkea hyvää ja että elämä hymyilisi sulle, joku sanoi joskus että kun on ollut tarpeeksi sadetta, on auringon aika.
se on, masennuksen kanssa eläminen. Masennus se minutkin lopulta tappaa, ei siinä hoidotkaan auta.
Kannattaisi muistaa, että masennus ei ole koko ihminen. Masennus on sairaus, jonka oireita ovat juuri itsetunnon menettäminen, erakoituminen, arkuus ja haluttomuus varsinkin uusiin ihmissuhteisiin ja elämän toivottomuuden tunteet, jaksamattomuus, haluttomuus ym. Ne ovat kuitenkin tavallaan "harhaa" ja kroonistuneessakin masennuksesta kärsivällä on välillä parempia jaksoja tai muistissa paremmat ajat elämässä. Pitäisi jaksaa muistaa, että oma tunne-elämä on sairastanut, eikä se ole ihminen itse. Puhutaan "hullun leimasta otsassa". Se taitaa yleensä olla siellä sisäpuolella, siis omassa mielessä. Sairaan identiteetti on eri asia kuin sairas identiteetti. Sairaan ihmisen identiteetissä on mukana käsitys ja tieto omasta sairaudesta, mutta jos identiteetti on sairastunut, sairaus on koko elämä. ja se ei ole koskaan totta. Se on harha, joka on sairauden oire.
Tsemppiä kaikille.
Erakoituminen, arkuus ja haluttomuus uusiin ihmissuhteisiin ... masennuksen oireita tosiaan. Ne näkyvät kyllä ulospäin vaikka leima ei olisi otsassakaan; mikä sitä oikein vaivaa? Ei pidä lannistua noille puheille. Masennuksesta parantuneena voi jatkaa ennallaan. Eikä siitä tarvitse hävetä puhua, että olin silloin aika masentunut, nyt on paremmin. Tsemppia!