Niin se vain kävi, jota en osannut odottaa. Mulla ei ole juurikaan uskovaisia kavereita. On vain epäuskoisia kavereita. Näiden menoihin olen osallistunut jo useita kertoja. Alkuun kieltäydyin kaikesta alkoholipitoisista juomista. Joskus toimin myös kuskina. Kaverit maksoivat pääsylippuni ja narikkani. Tunsin baareissa ja diskoissa oloni yleensä hyvin vieraaksi.
Kaverit bilettivät, mutta minä istuin turhautuneena jossain tuolilla.
Kerran sitten kävi niin, että minut pyydettiin kuskiksi, mutta olivat pyytäneet toisenkin kuskin, eli minä olinkin tällä kertaa kuskattavien joukossa. He maksoivat silti minunkin narikkamaksut. Sanoin, että tahdon pois, koska en viihdy diskossa. He sanoivat, että voivat tarjota mulle pienen paukun, niin rupeaa meno viihdyttämään. Jostain syystä minä sitten suostuin siihen. Yhden voimakkaan paukun jälkeen rupesi olo tuntumaan siistimmältä. Huomasin yhtäkkiä hakevan itse lisää tiskiltä juomaa. Nimittäin olo tuntui siltä, että halusin jatkaa sitä.
Bailasimme täysillä ja olin onnensa hekumoilla.
Uskottelin aina kavereilleni, että mulla tulee pysymään juominen hanskassa. Etten koskaan rupea örveltää kyseisen aineen kans. En halua juoda krapulaan, koska ensimmäisessä krapulassa oli jo liikaa kestämistä. Eikä se ollut edes paha, nimittäin mulla oli vain pääkipua ja pientä heikotusta.
Halusin olla myös uskovainen. Kävin edelleen seuroissa (käyn edelleenkin).
Minulla vain ei ole ainuttakaan vl-kaveria, joten paikkaan kyseistä aukkoa epäuskoisilla kavereilla.
Ja sitten se kävi. Juominen riistäytyikin käsistä. Nyt se on ruvennut horjuttaa vakavasti myös uskoani. Välillä epäilen raamattua kovastikkin. Lähinnä silloin, kun olen kännissä. Tällöin annan itselleni ihmeellisiä oikeuksia luistaa tietyistä asioista. Jälkeen päin kadun näitä sitten valtavasti.
Juomaa menee kokoajan enemmän ja enemmän.
Juon enään vain Silver Dry Giniä jossa prosentteja on 40. Näitä siksi, koska näistä saa voimakkaamman humalan, mutta harmi kyllä, myös pahemman krapulan. Gini menee ihan kirkkaana. Enää ei tule lantrattua.
Mutta tämä meno ei voi jatkua. Haluan saada elämäni kontrolliin. Kynnys A-klinikalle on suuri, koska olen vanhoillislestadiolainen. Onkohan heillä edes ainuttakaan vl-potilasta.
Tarviiko A-klinikalla edes puhua uskostaan mitään. Nimittäin uskon takia minä haluaisinkin jättää juomisen. En halua, että uskoni menee kyseisen litkun takia.
Ikävöin entisiä aikoja. Niitä aikoja, jolloin hauskaa pystyi pitämään ilman viinaa.
Miksi ihmisten pitää edes leikkiä kyseisillä litkuilla. Kaikilla juominen vain ei pysy hanskassa, kuten mulla ja kavereillani. Kaverit tosin aikoo jatkaa entiseen malliin. Heillä kun ei tavallaan ole mitään menetettävää, kun eivät ole uskovaisia. Minä en halua litkujen takia uskoani menettää. Olenkin rukoillut kovasti, että saisin niitä uskovaisia kavereita.
Kaverit bilettivät, mutta minä istuin turhautuneena jossain tuolilla.
Kerran sitten kävi niin, että minut pyydettiin kuskiksi, mutta olivat pyytäneet toisenkin kuskin, eli minä olinkin tällä kertaa kuskattavien joukossa. He maksoivat silti minunkin narikkamaksut. Sanoin, että tahdon pois, koska en viihdy diskossa. He sanoivat, että voivat tarjota mulle pienen paukun, niin rupeaa meno viihdyttämään. Jostain syystä minä sitten suostuin siihen. Yhden voimakkaan paukun jälkeen rupesi olo tuntumaan siistimmältä. Huomasin yhtäkkiä hakevan itse lisää tiskiltä juomaa. Nimittäin olo tuntui siltä, että halusin jatkaa sitä.
Bailasimme täysillä ja olin onnensa hekumoilla.
Uskottelin aina kavereilleni, että mulla tulee pysymään juominen hanskassa. Etten koskaan rupea örveltää kyseisen aineen kans. En halua juoda krapulaan, koska ensimmäisessä krapulassa oli jo liikaa kestämistä. Eikä se ollut edes paha, nimittäin mulla oli vain pääkipua ja pientä heikotusta.
Halusin olla myös uskovainen. Kävin edelleen seuroissa (käyn edelleenkin).
Minulla vain ei ole ainuttakaan vl-kaveria, joten paikkaan kyseistä aukkoa epäuskoisilla kavereilla.
Ja sitten se kävi. Juominen riistäytyikin käsistä. Nyt se on ruvennut horjuttaa vakavasti myös uskoani. Välillä epäilen raamattua kovastikkin. Lähinnä silloin, kun olen kännissä. Tällöin annan itselleni ihmeellisiä oikeuksia luistaa tietyistä asioista. Jälkeen päin kadun näitä sitten valtavasti.
Juomaa menee kokoajan enemmän ja enemmän.
Juon enään vain Silver Dry Giniä jossa prosentteja on 40. Näitä siksi, koska näistä saa voimakkaamman humalan, mutta harmi kyllä, myös pahemman krapulan. Gini menee ihan kirkkaana. Enää ei tule lantrattua.
Mutta tämä meno ei voi jatkua. Haluan saada elämäni kontrolliin. Kynnys A-klinikalle on suuri, koska olen vanhoillislestadiolainen. Onkohan heillä edes ainuttakaan vl-potilasta.
Tarviiko A-klinikalla edes puhua uskostaan mitään. Nimittäin uskon takia minä haluaisinkin jättää juomisen. En halua, että uskoni menee kyseisen litkun takia.
Ikävöin entisiä aikoja. Niitä aikoja, jolloin hauskaa pystyi pitämään ilman viinaa.
Miksi ihmisten pitää edes leikkiä kyseisillä litkuilla. Kaikilla juominen vain ei pysy hanskassa, kuten mulla ja kavereillani. Kaverit tosin aikoo jatkaa entiseen malliin. Heillä kun ei tavallaan ole mitään menetettävää, kun eivät ole uskovaisia. Minä en halua litkujen takia uskoani menettää. Olenkin rukoillut kovasti, että saisin niitä uskovaisia kavereita.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tarinasi on täynnä samanlaisia kliseitä kuin vl-saarnoissa, joten epäilyttää kovasti että kertoisit rehellisesti omakohtaisistasi kokemuksista.
Jos kuitenkin kuuluu niihin n.10% joilla ei pysy alkoholinkäyttö hallinnassa, niin kannattaa lopettaa juominen. Itse olen huomannut että raittiutta yleensä arvostetaan, vaikka kaveripiiri joisikin.
AA:han voi tutustua ja saada tietoa myös netissä:
http://www.aa.fi/index.html
Juomisongelmista voi myös keskustella sitä varten olevalla palstalla:
http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=4000000000000036&subcat=681
Puran sitten hieman tarinasi kliseitä:
1.) Kukaan alkoholia käyttävä diskoporukka ei taatusti lupaa että yhden pienen paukun jälkeen meno rupeaisi viihdyttämään. Yksi paukku kun ei nimittäin vaikuta juuri sinne eikä tänne. Yhden ravintolapaukun jälkeen ollaan vielä ajokunnossa. Tosin alkoholisteille yksikin paukku voi laukaista juomiskierteen.
Kysymys: Oletko koskaan loiventanut krapulaa juomalla lisää? Entäpä onko sinulla usean päivän ryyppyputkia?
2.) Hyvin harvat alkoholistitkaan juovat 40% viinaa raakana. Ainakaan disko tai baarikulttuuriin sellainen ei kyllä kuulu.
3.) >> Kaverit tosin aikoo jatkaa entiseen malliin. Heillä kun ei tavallaan ole mitään menetettävää, kun eivät ole uskovaisia.
maailmassa enkä muiste asiaa kerskaten enkä mielellään, mutta heti parannuksen saatuani pullo jäi pois kokonaan. armossa on voimaa. kyllä se oli mielestäni jo väärin lähteä käyttämään niitä kavereita siellä ja siinä on jo synti turmellut ihmisen jos niin on tehnyt. ja joku jos kysyy mitä pahaa siinä on jos on kuskina jollakin, siinä on se että tukee niitten juopottelua ja kokeilee rajamaita ja todellinen ystävä ja uskovainen ei halua kenellekään pahaa
Aika varhaisessa vaiheessa opetetaan, että virke aloitetaan isolla alkukirjaimella.