Ahdistaa kuulla naapurista äidin huutoa ja raivoamista lapsille sekä lapsen itkua. Olen miettinyt monta kertaa pitäisikö antaa jokin nimetön vihje sosiaalihuollolle? Onko se edes mahdollista? Asia on nimittäin seuraavanlainan:
Naapurista kuuluu päivittäin usein äidin huutoa lapsille ja sen jälkeen hysteeristä itkua ja kirkunan tapaista. Epäilen että lapsia voidaan jopa pahoinpidellä. Perhe on ulkomaalainen joten en ymmärrä mitä siellä huudetaan. Ikinä en kuule lapsen huutavan mitään vain itkua sen äidin huudon jälkeen. Lulen että äiti on jotenkin henkisesti vinoutunut. Hän nimittäin joskus tuntuu raivoavan ja puhuvan melko pitkäänkin yksikseen. Se äidin huuto yltyy joskus ihan kirkunaksi asti. Perheessä on myös isä mutta hänen huutoa tai ääntä en oikeastaan ole kuullut koskaan. On päivisin ja iltamyöhään asti todennäköisesti töissä. En edes tiedä monta lasta perheessä on. Voi olla vain 1 tai enemmän. Veikkaan 2.
Pelkästään tuon huudon ja itkun takia en ole huolissani vaan asiaan liittyy muutakin.
Ihmettelen syvästi että lapset eivät ole ikinä ulkona. Kerran ehkä noin pari vuotta sitten näin äidin tytön kanssa ulkona joka oli silloin ehkä n. 2 vuotta. Siis lapset eivät ole ikinä pihalla ei edes vanhempien kanssa. Lapset eivät myöskään ikinä käy parvekkeella. Ehkä heitä on kiellettykin mutta eivät ikinä edes käväise. Muutenkin vanhemmat ovat oudon sulkeutuneita eli eivät halua katsekontaktia tervehtimisestä puhumattakaan jos sattuvat olemaan samaan aikaan parvekkeella. (meidän parveke on aivan heidän vieressä ja suora näköyhteys, myös asunnostamme näen heidän parvekkeelle) Hyvin harvoin näen äitiä tai isää parvekkeella ehkä kerran kuussa jos edes näinkään usein.
Koska en tiedä minkäikäisiä lapset ovat (todennäköisesti alle kouluiän) en tiedä ovatko koulussa tai päiväkodissa. Olen erittäin huolestunut jos eivät ole sillä silloinhan heidän "kuntoaan" ei voi kukaan huomata. Ainakin nyt kesän ovat kotona kun sieltä pitkin päivää kuuluu huutoa ja itkua silloin tällöin.
Iltaisin en yleensä kuule mitään erikoista mutta silloinhan omassakin asunnossani on meno päällä joten äänet voivat hukkua eikä niin helposti kuule kun nyt kun olen yksin kotona ja on aivan hiljaista.
Yleensä noi raivarit ovat ajoittuneet aamuun eli ajattelin että siellä raivotaan aina ennen päiväkotiin menoa mutta sekin on outoa että melkein ihan joka aamu. (siihen yleensä heräsin)
Ja huom! itsellänikin on lapsia joten tiedän aivan hyvin että lapset osaavat olla raivostuttavia jolloin äiti voi saada raivarin (etten muka itse koskaan saisi) ja lapset voivat itkeä hysteerisesti vain sen takia että heitä esim. torutaan.
Mietin onko lapset tehneet taas jotain tosi tuhmaa josta äiti huutaa ja kirkuu vai mikä on? Eniten huolestuttaa se vaihtoehto että lapset eivät ole edes tehneet mitään pahaa vaan äiti raivoaa oman henkisen pahoinvoinnin takia tai jopa pahoinpitelee lapsia?
Meilläkin huudetaan paljon ja joskus kun pienempi on saanut ravarin niin huutaa ja itkee niin vietävästä vain sen takia kun ei ole saanut jotain tahtoaan läpi joten tiedän että eihän se lapsen hysteerinen itku mitenkään välttämättä pahoinpitelystä johdu mutta joskus vaan mietin että mitenköhän ne asiat tuolla naapurissa on kun ovat niin sulkeutuneitakaan eikä lapsia näy ikinä missään. Käyvätkö lapset koskaan ulkona?
Joskus tuntuu että haluaisin ainakin että sosiaaliviranomaiset tutkisivat perheen ja lasten tilanteeen. Voihan se aivan normaalikin olla. Tai tutkisivat ainakin että ovatko lapset edes päiväkodissa päivisin ja jos eivät ole niin ehkä tarkempi kartoitus olisi paikallaan että mikä lasten vointi on etteivät nyt ihan sisällä piilossa joudu elämään. Jotenkin oudolta vaan tuntuu.
Ja lopuksi vielä että minulla ei ole mitään vastaan kyseistä perhettä vaan olen vain aidosti huolissani lapsista. Minulla ei ole mitään ennakkoluuloja ulkomaalaisia kohtaan vaan päinvastoin lapseni parhaat kaverit ovat ulkomaalaisia ja tunnen monia perheitä. Kyseinen sulkeutuneisuus ei ole edes ominaista tämänmaalaisille (en viitsi tähän mitään kansalaisuutta laittaa mutta somaleista ei ole kyse)ja nainen ei ole mikään huivipää eli jyrkästä islamilaisuudesta ei ole kyse vaikka vähän sieltä päin ovat kotoisinkin.
Niin eli pitäisikö ilmoittaa? Tavallaan tuntuu hassulta vain sen takia että äiti raivoaa ja lapsi itkee joskus hysteeriseti ja lapsia ei ikinä näy missään mutta pahalta tuntuu myös se että entä jos siellä ei ole kaikki kohdallaan?
En tietenkään missään nimessä halua että he tietäisivät että itse olen antanut ilmi sosiaaliviranomaisille enkä tietenkään halua tulla syytetyksi jostain perättömästä ilmiannaosta mutta jotenkin tuntuu että näissäkin tapauksissa lasten etu on se että tutkitaan tilanne vaikka sitten ei olisikaan mitään erikoista koska se vaihtoehto että lapsilla on huonot oltavat ja mitään ei kukaan tee on hirveä. En tiedä onko edes mahdollista antaa vihje että tarkistakaa tämän perheen lasten tilanne nimettömästi ja pitäisikö sitä edes tehdä? Voinko hyvällä omallatunnolla antaa asian olla?
Naapurista kuuluu päivittäin usein äidin huutoa lapsille ja sen jälkeen hysteeristä itkua ja kirkunan tapaista. Epäilen että lapsia voidaan jopa pahoinpidellä. Perhe on ulkomaalainen joten en ymmärrä mitä siellä huudetaan. Ikinä en kuule lapsen huutavan mitään vain itkua sen äidin huudon jälkeen. Lulen että äiti on jotenkin henkisesti vinoutunut. Hän nimittäin joskus tuntuu raivoavan ja puhuvan melko pitkäänkin yksikseen. Se äidin huuto yltyy joskus ihan kirkunaksi asti. Perheessä on myös isä mutta hänen huutoa tai ääntä en oikeastaan ole kuullut koskaan. On päivisin ja iltamyöhään asti todennäköisesti töissä. En edes tiedä monta lasta perheessä on. Voi olla vain 1 tai enemmän. Veikkaan 2.
Pelkästään tuon huudon ja itkun takia en ole huolissani vaan asiaan liittyy muutakin.
Ihmettelen syvästi että lapset eivät ole ikinä ulkona. Kerran ehkä noin pari vuotta sitten näin äidin tytön kanssa ulkona joka oli silloin ehkä n. 2 vuotta. Siis lapset eivät ole ikinä pihalla ei edes vanhempien kanssa. Lapset eivät myöskään ikinä käy parvekkeella. Ehkä heitä on kiellettykin mutta eivät ikinä edes käväise. Muutenkin vanhemmat ovat oudon sulkeutuneita eli eivät halua katsekontaktia tervehtimisestä puhumattakaan jos sattuvat olemaan samaan aikaan parvekkeella. (meidän parveke on aivan heidän vieressä ja suora näköyhteys, myös asunnostamme näen heidän parvekkeelle) Hyvin harvoin näen äitiä tai isää parvekkeella ehkä kerran kuussa jos edes näinkään usein.
Koska en tiedä minkäikäisiä lapset ovat (todennäköisesti alle kouluiän) en tiedä ovatko koulussa tai päiväkodissa. Olen erittäin huolestunut jos eivät ole sillä silloinhan heidän "kuntoaan" ei voi kukaan huomata. Ainakin nyt kesän ovat kotona kun sieltä pitkin päivää kuuluu huutoa ja itkua silloin tällöin.
Iltaisin en yleensä kuule mitään erikoista mutta silloinhan omassakin asunnossani on meno päällä joten äänet voivat hukkua eikä niin helposti kuule kun nyt kun olen yksin kotona ja on aivan hiljaista.
Yleensä noi raivarit ovat ajoittuneet aamuun eli ajattelin että siellä raivotaan aina ennen päiväkotiin menoa mutta sekin on outoa että melkein ihan joka aamu. (siihen yleensä heräsin)
Ja huom! itsellänikin on lapsia joten tiedän aivan hyvin että lapset osaavat olla raivostuttavia jolloin äiti voi saada raivarin (etten muka itse koskaan saisi) ja lapset voivat itkeä hysteerisesti vain sen takia että heitä esim. torutaan.
Mietin onko lapset tehneet taas jotain tosi tuhmaa josta äiti huutaa ja kirkuu vai mikä on? Eniten huolestuttaa se vaihtoehto että lapset eivät ole edes tehneet mitään pahaa vaan äiti raivoaa oman henkisen pahoinvoinnin takia tai jopa pahoinpitelee lapsia?
Meilläkin huudetaan paljon ja joskus kun pienempi on saanut ravarin niin huutaa ja itkee niin vietävästä vain sen takia kun ei ole saanut jotain tahtoaan läpi joten tiedän että eihän se lapsen hysteerinen itku mitenkään välttämättä pahoinpitelystä johdu mutta joskus vaan mietin että mitenköhän ne asiat tuolla naapurissa on kun ovat niin sulkeutuneitakaan eikä lapsia näy ikinä missään. Käyvätkö lapset koskaan ulkona?
Joskus tuntuu että haluaisin ainakin että sosiaaliviranomaiset tutkisivat perheen ja lasten tilanteeen. Voihan se aivan normaalikin olla. Tai tutkisivat ainakin että ovatko lapset edes päiväkodissa päivisin ja jos eivät ole niin ehkä tarkempi kartoitus olisi paikallaan että mikä lasten vointi on etteivät nyt ihan sisällä piilossa joudu elämään. Jotenkin oudolta vaan tuntuu.
Ja lopuksi vielä että minulla ei ole mitään vastaan kyseistä perhettä vaan olen vain aidosti huolissani lapsista. Minulla ei ole mitään ennakkoluuloja ulkomaalaisia kohtaan vaan päinvastoin lapseni parhaat kaverit ovat ulkomaalaisia ja tunnen monia perheitä. Kyseinen sulkeutuneisuus ei ole edes ominaista tämänmaalaisille (en viitsi tähän mitään kansalaisuutta laittaa mutta somaleista ei ole kyse)ja nainen ei ole mikään huivipää eli jyrkästä islamilaisuudesta ei ole kyse vaikka vähän sieltä päin ovat kotoisinkin.
Niin eli pitäisikö ilmoittaa? Tavallaan tuntuu hassulta vain sen takia että äiti raivoaa ja lapsi itkee joskus hysteeriseti ja lapsia ei ikinä näy missään mutta pahalta tuntuu myös se että entä jos siellä ei ole kaikki kohdallaan?
En tietenkään missään nimessä halua että he tietäisivät että itse olen antanut ilmi sosiaaliviranomaisille enkä tietenkään halua tulla syytetyksi jostain perättömästä ilmiannaosta mutta jotenkin tuntuu että näissäkin tapauksissa lasten etu on se että tutkitaan tilanne vaikka sitten ei olisikaan mitään erikoista koska se vaihtoehto että lapsilla on huonot oltavat ja mitään ei kukaan tee on hirveä. En tiedä onko edes mahdollista antaa vihje että tarkistakaa tämän perheen lasten tilanne nimettömästi ja pitäisikö sitä edes tehdä? Voinko hyvällä omallatunnolla antaa asian olla?
Vastaukset 5
Vanhimmat
soittaisin sinne sosiaalihuoltoon ja kertoisin tuon tarinan juuri noin kun kirjoitit, siis että olet huolissasi mutta et ole varma teetkö nyt oikein kun ilmoitat.
Ja he eivät kerro kyseiselle perheelle kuka ilmoituksen on tehnyt, heillä on sen suhteen vaitiolovelvollisuus.
Kuvittelehan jos perheessä oikeasti tapahtuu lapsen pahoinpitelyä tms, sinä olet nyt todennäköisesti ainut ihminen joka pystyy auttamaan niitä lapsia. Hyvässä lykyssä pelastat niiden lasten loppuelämän tekemällä sen ilmoituksen.
Siinä ei ole mitään väärää että olet aidosti huolissasi! Mutta kannattaa todella tehdä asialle jotain.
kannattaa tehdä ilmoitus lastensuojeluun. Ei kiireellistä, mutta kun kerkiät. Ei ole normaalia, että lapset eivät ulkoile.
Ihan pienestä ei pidä säikähtää. Meidän uhmaikäinen huutaa ja itkee todella kovaa, jos 1. hänen hiuksensa pestään 2. hän ei saa kolmatta purkkia danonea 3. telvisiosta katsotaan muutakin kuin muumeja 4. pitää lähteä ulos 5. pitää tulla sisälle 6. autossa kiinnitetään turvavyöt 7.jne..Voin vain kuvitella mitä naapurit arvailevat hänelle tapahtuvan. Niin ja eihän siinä jaksa aina itsekkään hymyä hyristä.
itkee jos joutuu isommasti komentamaan ja väsyneenä tulee helpommin ärähdettyä ja jos tämä äiti on paljon yksin. Mutta voithan sinä soittaa sosiaalihuoltoon ja kertoa asiasta. Ihan senkin takia että jos äiti sattuu olemaan väsynyt niin tietävät tarjota apua.
Järki käteen. Puutu naapurisi asioihin silloin kun tunnet että siitä on hyötyä, siis jos tunnet. Romaanistasi saa sen kuvan että sun kantsis hankkia oma elämä ja lopettaa ennakkoluuloinen kyttäily. piste.