Miten se menee, jos on aikaisemmin kuulunut kirkkoon ja on kummi mutta myöhemmin eronnut kirkosta. Jatkuuko kummeus siitä huolimatta?
Kerran kummi, aina kummi??
kirkosta eronnut
6979
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kirkosta, koska oma usko ja ajatukset kristinuskon oppeihin ristiriidassa, enkä halua niitä tunnustaa. Enkä kummilapselle tai omallekaan opettaa, mutta "tukiaikuisena" tulen pysymään. http://www.uskonnonvapaus.fi/lapset/kummius.html
kummius on pysyvä asia, mutta eipä kummius ole samaa enää kun lapsi on aikuinen tai kun muuten elinolot muuttuu. Toisaalta jo snuori eroaa kirkosta niin mitä svirkaa kummillakaan on silloin? Tokihan nuori tarvitsee luotettavia aikuisia ympärilleen ja kirkosta eronnut kummi voi olla tällainen!
Jos ottaa eron jostakin niin ei kai sen yhteisön säännöt enää velvoita silloin? Aattele ny ite!
Toisaalta en ole kummilapseni kanssa uskonasioista puhunut silloinkaan kun vielä kuuluin kirkkoon. Lähinnä kummius on ollut itselleni jonkinlainen "taakka": rahanmenoa merkkipäivinä, jouluna...jne.
Olisitko alun alkaen ajatellut ennen kuin suostuit kummiuteen, jos koet sen taakkana??
Sinä olet sitoutunut tähän lapseen ja luvannut olla hänen elämässään. Tämä ei kirkollisveron maksamattomuuden myötä mihinkään katkoa, tämä lupaus.
Olen ollut ristiäisissä, joissa kristinuskoon kastettu lapsi on saanut jo lähtökohtaisesti kummin, joka ei kuulu kirkkoon. Hänen nimeään ei toki kirkon kirjoihin merkitty, mutta yhtä kaikki oli mukana seremonissa - ja on mukana arjessa.
myös kummeudesta.
Pistä poikki myös kaikki suhteet niihin sukulaisiin jotka vielä kuuluu kirkkoon, ilman sitä olet vielä sen entisen kummilapsen kirkkoon kuulumaton riippaakivi ja erosi kirkosta ei ole täydellinen, koska entinen kummilapsi muistuttaa siitä ajasta jatkuvasti.
Meillä ei kummius ole ollut siitä kiinni, kuuluuko kirkkoon vai ei.
Pääsääntö on se haluaako olla lapsen elämässä nyt ja aina.
Ei siis myöskään sen vuoksi, että saisi lahjoja, vaan olla mukana, niin iloissa kuin suruissakin.
Nyt lapsi päätti koulun ja menee lukioon ja edelleen olen mukana, kaverina, kummina,, ihan miten hän haluaa.
Lapsi itse sanoi, että kun rippiikä lopettaa kummiuden, hän haluaa, että olen hänelle se sama tuki ja turva kuin ennenkin!
No, sitähän ollaan.
Se ei ole rahasta kiinni, vaan siitä että haluaa olla lähellä ja apuna silloin kuin toinen on maassa ja tarvitsee apua, tai iloisen jutun tapahtuessa olla taas läsnä ja iloita hyvästä tuurista, saavutuksesta, vaikka hyvästä säästä.
Nytkin minulla on rippilahja vielä hankkimatta, kun en ole löytänyt sellaista, mitä lapsi toivoi saavansa. kun tulee eteen, niin ostan ko. lahjan heti. Lapsi on samoilla kannoilla kanssani, ei kannata ostaa sellaista joka ei tunnu "tää on mun", koska sitten ei käytä ja on ihan turhakkeena laatikon pohjalla.
Ulkomailta olen löytänyt monasti kaikkea erikoista ja todella ollutkin sitten tervettulleena lahjana.
Eikä sen aina tarvitse olla kallista, kun näkee vaivaa, voi lahjan jopa tehdä itse tai saada tosi löytöjä kun jaksaa hiukan odottaa!