Hän hoitaa asiansa hyvin, eikä juo erityisen usein. Mutta olen silti huolissani.
Kesällä äiti veti perseet sukulaisten luona, itse sukulaiset ovat erittäin hillittyjä kuten äitikin yleensä. Eikä hän edes ollut sen kummemmin "hilpeällä" päällä, kunhan vain otti ja otti enemmän. Loppuillasta raahattiin hänet häpeissään autoon.
Puhuin seuraavana päivänä äidille, kuinka mua hävetti hänen käytöksensä ja äiti meni aivan vaikeaksi ja vaihtoi äkkiä puheenaihetta. Yritin sanoa, että jos on ongelmia niin ne täytyy hoitaa muuten kuin juomalla. Sanoi, että ei mulla mitään ole.
Nyt viime kerralla hän oli tullut töistä eikä kotona ollut ketään. Oli ruvennut kiireesti juomaan ja lopputuloksena oli hajonnut ikkuna ja hävitetyt kotiavaimet. En tiedä mitä oli touhunnut..
On tosi outoa, että aikuinen ei tunne rajojaan. Äiti on muuten rauhallinen ja hillitty ihminen, eikä kyllä kännissäkään riehu koskaan. Mutta miksei osaa kohtuutta? Minä(20v) olen juomisessa paljon aikuisempi kuin äitini.
Isän kanssa en osaa tällaisesta puhua, äidille hän vain naljaili tuosta ikkunan hajoamisesta. Avaimen häviämisestä oli huomattavasti enemmän näreissään.
Mitä voin tehdä? Pelkään että äidistä tulee vielä alkoholisti :(
Kesällä äiti veti perseet sukulaisten luona, itse sukulaiset ovat erittäin hillittyjä kuten äitikin yleensä. Eikä hän edes ollut sen kummemmin "hilpeällä" päällä, kunhan vain otti ja otti enemmän. Loppuillasta raahattiin hänet häpeissään autoon.
Puhuin seuraavana päivänä äidille, kuinka mua hävetti hänen käytöksensä ja äiti meni aivan vaikeaksi ja vaihtoi äkkiä puheenaihetta. Yritin sanoa, että jos on ongelmia niin ne täytyy hoitaa muuten kuin juomalla. Sanoi, että ei mulla mitään ole.
Nyt viime kerralla hän oli tullut töistä eikä kotona ollut ketään. Oli ruvennut kiireesti juomaan ja lopputuloksena oli hajonnut ikkuna ja hävitetyt kotiavaimet. En tiedä mitä oli touhunnut..
On tosi outoa, että aikuinen ei tunne rajojaan. Äiti on muuten rauhallinen ja hillitty ihminen, eikä kyllä kännissäkään riehu koskaan. Mutta miksei osaa kohtuutta? Minä(20v) olen juomisessa paljon aikuisempi kuin äitini.
Isän kanssa en osaa tällaisesta puhua, äidille hän vain naljaili tuosta ikkunan hajoamisesta. Avaimen häviämisestä oli huomattavasti enemmän näreissään.
Mitä voin tehdä? Pelkään että äidistä tulee vielä alkoholisti :(
Vastaukset 4
Vanhimmat
Viestistäsi kuultaa todela kova huoli äidistäsi..ymmärrän, samoin tuntisin itse,jos äitini käyttäytyisi noin.
Uskon, että äidilläsi on jokin todella paha ongelma,ja hän purkaa sen juomisellaan ja epämääräisellä käyttäytymisellään.
Oletko edes yrittänyt isäsi kanssa puhua asiasta? Jos et, niin puhu hyvä tyttö, kuulosti, kuin isällesi olisi sama mitä äitisi tekee. Oletko kenties huomannut, että vanhempiesi parisuhteessa voisi mahdollisesti olla ongelmia? Jos siitä ei ole kysymys, jostain muusta on. "Pakota" äitisi puhumaan kanssasi, mutta selvinpäin.Sano, että HALUAT TODELLA AUTTAA, olethan sentään hänen tyttärensä. Kerro, että sinuun hän voi luottaa, olipa ongelman kertominen äidillesi kuinka vaikeaa tahansa.Uskon, että olette lähesiä äitisi kanssa ja koska isäsi vaan "kohauttelee hartioitaan" ongelmalle, auta sinä äitiäsi,tee kaikkesi.Niin ainakin minä tekisin...ja varmasti kaikki meistä oman äitinsä vuoksi..
Kiitos kun vastasit, olen todellakin joo huolissani.
En vain asustele enää kotona, joten välillä vähän vaikea puuttua kun en tiedä miten asiat siellä menee. Toki soitellaan kovasti, ja nähdäänkin, mutta eihän ne puhelinjuttelut paljon kerro.
Isäni on tyyppi, joka ei osaa puhua vaikeista asioista tai mistään, mitkä liittyvät voimakkaisiin tunteisiin. En todellakaan pysty hänen kanssaan asiasta puhumaan.. En tiedä, juttelevatko yhdessä äidin kanssa.
Mutta mitä mä voin tehdä??! Monta kertaa olen ottanut äitini kanssa puheeksi, mutta hän menee ihan lukkoon, "lukee" tiiviisti lehteä ja toivoo vaan että menisin siitä muualle. Kun kysyn, onko tuollainen käytös hänestä ok, sanoo vaan "no ei ole". Kun kysyn, muuttaako käyttäytymistään, sanoo että "täytyy joo muuttaa". Mutta sitten taas joskus juo typerästi.
Tää on järkyttävää, en tiedä mitä tehdä! Olen sanonut, että kertoisi mulle tai jollekin jos asiat on pielessä, mutta ei puhu mitään.
Uskon, että äitini kokee itsensä jotenkin huonoksi ja elämänsä mielenkiinnottomaksi ja turhauttavaksi. Vaikka hänellä onkin työ, harrastuksia jne. mutta silti vaikuttaa siltä. Suhteeseen isäni kanssa ei varmasti ole tyytyväinen, ja ollut varmaan kateellinen tälle monta vuotta kun isäni on tehnyt paljon kaikkea ja äiti ollut vain lasten kanssa. Vaikka nyt on vähän toisin(ei lapsia kotona), niin äiti silti vielä onneton(?).
Kaikista tärkeintä olisi äitini hyvinvointi, mutta miten voin sitä edistää? Kun hän vain menee enemmän itseensä jos koitan puhua. Mutta jotainhan hän selvästi juomisillaan viestittää..
On aika selvää, että äidilläsi on todellakin joku isompi ongelma, ja hän "lukitsee" kaiken sisälleen,eikä pysty tai uskalla avautua edes sinulle.Yrittäisin silti sinnikkäästi auttaa äitiä(ni), jos tilanne olisi kohdallani sama.Koeta saada hänet vaikka kävelylenkille kanssasi ja yritä saada hänet pikkuhiljaa avautumaan ja ilmaise,että olet todella huolissasi hänestä ja haluat vain, että hänen on hyvä olla ja se myös, että hänen tyttärenään, hän tietää, että voi puhua sinulle,koska äitisi tietää, että voi luottaa sinuun.Vaihdevuodetkin on yksi mahdollisuus ja moni nainen kärsii niistä suotta,siihen auttaa gynellä käynti ja kertominen, että nyt on se aika elämästä, että "pukkaa" mummotautia päälle.Tänä päivänä onneksi siihenkin sa pikaisen avun lääkäriltä, jollain hormooneilla, joten esim. jos siitä johtuu äitisi ailahteleva mieli, tilaa vaikka itse äidillesi aika terv.keskuksen gynelle tai yksityis.lääkärille ja otat äitiä käsipuolesta jasanot,että nyt mennään :))Tuon tiedän kokemuksesta vaihevuosista..omalla äidilläni ne alkoi oireilla joitain vuosia sitten,mutta hän käväisi lääkärillä ja hänen ongelmansa naistenvaivojen suhteen meni ohi melkeinpä kertaheitolla.
Tietysti sitten jos kyse ei ole siitä, vaan esim. huonosta itsetunnosta, siihen on aika helppo "ottaa huikka",joka muka auttaa ja sitten väitetään läheisille, että kaikki on ok..niin ei äidilläsi kuitenkaan tunnu olevan..Ja tuo mitä kirjoitit isästäsi,kokemusta on itselläni samantapaista, isä ei ikinä oikein ole osannut näyttää tunteitaan,ehkä sinun vanhemmillasi on nyt kriisi keskenään, kun ei lapset enää asu kotona,äitisi ja isäsi (varsinkin äitisi) tuntee itsensä ehkä hylätyksi ja tarpeettomaksi.Älä anna periksi, tue äitiäsi kaikin tavoin, ja edelleen sanon, tee kaikkesi, että saat äitisi avautumaan sinulle,tunnut fiksulta nuorelta naiselta..kyllä kaikki vielä ajallaan hyväksi kääntyy.Koetahan jaksaa vaikka vaikeaa se välillä onkin, mutta lopussa kiitos seisoo.Voimia koitokseesi,ilmoittele täällä minulle, kuinka asiasi edistyy :))
äididtäsi, mietit että jos hänestä tulee alkoholisti. On muuten olemassa "piiloalkoholismia" joka viittaa paljon tuohon kertomaasi. Äitisi hakee väärin apua tunteisiinsa jotka ovat ne mitkä nyt sitten ovat. Et tiedä mitään äitisi alkoholin käytöstä nuorena ja myöhemminkin ehkä koko ajan on saattanut tissutella aina yksin ollessaan. Mielestäni ei tullainen alkoholin käyttö ole hetkessä hankittua. Mutta älä ajattele että et voi puhua isäsi kanssa. Kyllä me miehetkin osaamme puhua ja olettehan te aikuisia joten ota asia puheeksi joko niin että olette ensin vaan isäsi kanssa kahdestaan ja sitten että äitisi on mukana. Eikä ole järkevää naljailla vaan on paikallaan isälläsi puhua asiasta oikealla tavalla. Sano se myös isäsi kuullen että hän sen tulee tiedostamaan myös itse.
Ei tämä tarvitse merkitä sitä että äitisi lopettaa tolkuttoman juomisen, vaan sinä olet tehnyt aloitteen ja sanonut mitä tykkäät tilanteesta. Näin me sisaret teimme äidin kanssa ja ei se juominen silti siihen loppunut vaan isä joi aina kuolemaansa saakka. Meille se oli todellista helvettiä. Sitten myöhemmässä vaiheessa kun juomista vaan jatkui olimme todella avuttomia tilanteessa auttamaan.
Ajattele 86 vuotias tolkuttomassa humalassa melkein päivittäin ja siinä niitä siivellä eläjiä.
Hae itsellesi apua sinä tarvitset sitä nyt heti.
Mene osoitteeseen http://www.al-anon.fi/ lue ja etsi paikkakunnaltasi oma ryhmä. Ei se ole mitenkään häpeällistä sinä tunnet heti että olet kasvanut ajatuksissasi näkemään sen ongelman eri silmin.