Kävin n.1,5 vuotta sitten treffeillä miehen kanssa, johon olin kovin ihastunut. Mies teki aloitteen numeroni kysymiseen ja ehdotti minne menisimme istumaan. Olimme pussailleet kännissä eli sen läheisempää kontaktia ei ollut tapahtunut.. Ryssin deitit ihan totaalisesti eli olin aivan järkyttävän ujo ja sitten kun sanoin jotain, sanoin jotain hölmöä (tai ainakin minusta tuntui siltä). Uros vaikutti todella kiinnostuneelta. Tekstailimme kerran jälkikäteen, mutten sitten uskaltanut ottaa yhteyttä ja siihen se jäi :( Tuntui että en osaa sanoa mitään ja että kun se on niin ihana mies, ei se kuitenkaan minua huoli. :( En uskaltanut olla liian aloitteellinen kun pelkäsin että mies menettää kiinnostuksensa (joka oli todella varsin suuri) ja menin sitten hölmönä toiseen ääripäähän. Olen nähnyt häntä pari kertaa ruokakaupassa, Biltemassa (!), kaupungilla jne, joka kerta on ollut semmoista... en tiedä, tuijotamme toisiamme ja sitten jompi kumpi sanoo "moi" ja sitten minä punastun. Ja sitten kumpikin kiirehtii pois. Katseet kuitenkin ovat pitkiä ja jalat on lähteä alta.. Baarissa olemme kerran tavanneet mutta silloin olin melko selkeästi erään toisen miehen kanssa samoissa porukoissa (häh häh, toivottavasti oli kateellinen).
Mies on luonteensa ja ulkonäkönsä puolesta oikeastaan sitä mitä olen aina halunnutkin. Kotoisin maalta, semmoinen isokokoinen roteva jässikkä, hervoton huumorintaju.. siksi ehkä paineet olivat niin kovat ja menin sekaisin. Tosi haluttava tapaus myöskin siinä mielessä, ei auttanut tilannetta yhtään. En ollut myöskään silloin seurustellut saati mitään muuta kenenkään kanssa lähes vuoteen eli sekin jännitti.
Jotenkin tuntuu että olisi melkein ollut parempi juttu harrastaa heti seksiä - silläkin riskillä että homma olisi jäänyt siihen. Olisipa ainakin saanut tietää mitä se hikinen känniähellys miehen kanssa on..
Voi kuulostaa tyhmältä ja sitä se mitä suuremmalla todennäköisyydellä onkin, mutta en saa miestä mitenkään mielestäni. Ajan kuluminen ei auta, vaikka tässä ei todellakaan ollut mitään muuta kuin se kännipusuttelu ja kahvittelu.. Olen yrittänyt sepustaa itselleni semmoista että kun mies ei kerran soittanut treffien jälkeen, hän ei ole kiinnostunut. Ja mitäpä minä semmoisella, joka ei minusta tykkää. Alkaa mennä teho selitykseltä kun viimein näin myöhään tajusin että EHKÄPÄ se oma ujoilu oli myös aika suurena esteenä!! (Mulla on aika hidas sytytys ja olen puusilmäistä sorttia eli en tajua jos jätkä on kiinnostunut.) Ja että kohtaamiset jälkikäteen kertovat aivan jotain muuta.. Siitä ukosta ihan aistii että sekin on vaivaantunut, en vaan osaa lukea missä mielessä. Kai se jotain kertoo.. Leikin ajatuksella, jos tapaisimme baarissa ja juteltaisiin, mutta mitä siinä voisi sanoa..? Todennäköisesti menisin ihan mykäksi siksi kun unohtaisin äidinkieleni perusteet tai ihan vaan siksi että pelkään sanovani mitään hölmöä. Mies pitää minua todennäköisesti ihan todella omituisena. Ulkonäön puolesta olen ok, en mikään massateini mutta nätti nuori nainen (21v), jutut taas on toisinaan vähän sitä mitä on..
Hölmöltä tuntuu kiihkoilla jostain vanhoista jutuista mutta kummasti se helpottaa kun tänne saa avautua.. Olisin TODELLA kiitollinen asiallisesta kommentista joltakulta elämää nähneeltä/kokeneelta.. (muualtakin kuin suomi24-mielikuvitusdiibadaabaa-tsättimaailmasta..)
Mies on luonteensa ja ulkonäkönsä puolesta oikeastaan sitä mitä olen aina halunnutkin. Kotoisin maalta, semmoinen isokokoinen roteva jässikkä, hervoton huumorintaju.. siksi ehkä paineet olivat niin kovat ja menin sekaisin. Tosi haluttava tapaus myöskin siinä mielessä, ei auttanut tilannetta yhtään. En ollut myöskään silloin seurustellut saati mitään muuta kenenkään kanssa lähes vuoteen eli sekin jännitti.
Jotenkin tuntuu että olisi melkein ollut parempi juttu harrastaa heti seksiä - silläkin riskillä että homma olisi jäänyt siihen. Olisipa ainakin saanut tietää mitä se hikinen känniähellys miehen kanssa on..
Voi kuulostaa tyhmältä ja sitä se mitä suuremmalla todennäköisyydellä onkin, mutta en saa miestä mitenkään mielestäni. Ajan kuluminen ei auta, vaikka tässä ei todellakaan ollut mitään muuta kuin se kännipusuttelu ja kahvittelu.. Olen yrittänyt sepustaa itselleni semmoista että kun mies ei kerran soittanut treffien jälkeen, hän ei ole kiinnostunut. Ja mitäpä minä semmoisella, joka ei minusta tykkää. Alkaa mennä teho selitykseltä kun viimein näin myöhään tajusin että EHKÄPÄ se oma ujoilu oli myös aika suurena esteenä!! (Mulla on aika hidas sytytys ja olen puusilmäistä sorttia eli en tajua jos jätkä on kiinnostunut.) Ja että kohtaamiset jälkikäteen kertovat aivan jotain muuta.. Siitä ukosta ihan aistii että sekin on vaivaantunut, en vaan osaa lukea missä mielessä. Kai se jotain kertoo.. Leikin ajatuksella, jos tapaisimme baarissa ja juteltaisiin, mutta mitä siinä voisi sanoa..? Todennäköisesti menisin ihan mykäksi siksi kun unohtaisin äidinkieleni perusteet tai ihan vaan siksi että pelkään sanovani mitään hölmöä. Mies pitää minua todennäköisesti ihan todella omituisena. Ulkonäön puolesta olen ok, en mikään massateini mutta nätti nuori nainen (21v), jutut taas on toisinaan vähän sitä mitä on..
Hölmöltä tuntuu kiihkoilla jostain vanhoista jutuista mutta kummasti se helpottaa kun tänne saa avautua.. Olisin TODELLA kiitollinen asiallisesta kommentista joltakulta elämää nähneeltä/kokeneelta.. (muualtakin kuin suomi24-mielikuvitusdiibadaabaa-tsättimaailmasta..)
Vastaukset 2
Vanhimmat
jäävät varmaan pitkiksi ajoiksi kaivertamaan mieleen. Luultavasti mies kuvitteli, ettet sinä ole kiinnostunut jos olit hiljainen treffeillä, etkä ottanut yhteyttä häneen. Eikö edes muutama drinkki saisi sinua rohkaisemaan itsesi niin että voisit vaikka soittaa miehelle ja sanoa että sinua harmittaa vieläkin kun ryssit homman ujoutesi takia ja muuten vaan kysellä mitä hänelle kuuluu. Ehkä sitten saisit mielellesi rauhan.
Niin... kiitoksia rohkaisusta. Lärvien vetäminen ja soittaminen - kieltämättä noin olisi todella houkuttelevaa tehdä MUTTA aikaa on tosiaankin kulunut jo se puolisentoista vuotta.. Puhelimessa on myöskin se, ettei voi nähdä toisen reaktioita kasvonilmeistä yms . :/ Huokaus, en kai olisi pystynyt edes elämään niin ihkun miehen kanssa kun mietin vain koko ajan mitä se minusta mahtaa ajatella.. On siinä sekin pointti etten tiedä, onko ko. äijällä nykyisin emäntää. Jos näkisin sen jonkun perunanenän kanssa niin sittenhän asia olisi selvä.