Laitoin tästä asiasta aloituksen toisellekin palstalle, mutta kuuluu se tännekin:
Oletteko lukeneet Gerald Dermerin kirjaa (löytyy googlettamalla, tai amazonista: http://www.amazon.com/Immortal-Cell-Gerald-B-Dermer/dp/0895295822) siitä, miten syöpäteollisuus on vuosikymmenet tehnyt tutkimuksiaan käyttäen 50-luvulla potilaasta (Helen Lane) otettujen solujen jälkeläisiä, jotka ovat muuttuneet nk kuolemattomiksi soluiksi, joita pidetään elossa kasvuaineessa lasin pohjalla? Nuo solut eivät muistuta enää tippaakaan oikeita ihmisen syöpäsoluja, ja käyttäytyvät aivan toisin kuin potilaasta otetut solut. Tutkijat tietävät tämän, mutta eivät välitä. Noilla keinotekoisilla solustoilla on se hyvä puoli, että ne lisääntyvät nopeasti, ja sen takia tutkimukset saadaan läpi nopeasti. Ja koska tutkijan uralla eteneminen vaatii paksua pinoa julkaistuja papereita, niin niitä julkaistaan. Siitä ei välitetä, että tulokset eivät kerro mitään hyödyllistä, ja antavat valheellisen kuvan syövästä.
Dermer kertoo suomalaisestakin lääkefirmasta, ja miten se toi markkinoille lääkkeen, joka ei juuri poikennut markkinoilla jo olevasta. Yhtiön edustaja sanoi, että he tekivät sen voidakseen patentoida lääkkeensä ja tehdäkseen rahaa. No ainakin he olivat rehellisiä kolleegalleen. Tuo kollegapa kirjoittikin asioista kirjan.
Dermer on hyvin pitkälle koulutettu alallaan, ja tietää, mistä puhuu.
Mitäs tästä sanotte? Vaihtoehtohoitoja ei kuulemma tutkita. Minkä arvoista on standardisyöpäteollisuuden tutkimukset?
Oletteko lukeneet Gerald Dermerin kirjaa (löytyy googlettamalla, tai amazonista: http://www.amazon.com/Immortal-Cell-Gerald-B-Dermer/dp/0895295822) siitä, miten syöpäteollisuus on vuosikymmenet tehnyt tutkimuksiaan käyttäen 50-luvulla potilaasta (Helen Lane) otettujen solujen jälkeläisiä, jotka ovat muuttuneet nk kuolemattomiksi soluiksi, joita pidetään elossa kasvuaineessa lasin pohjalla? Nuo solut eivät muistuta enää tippaakaan oikeita ihmisen syöpäsoluja, ja käyttäytyvät aivan toisin kuin potilaasta otetut solut. Tutkijat tietävät tämän, mutta eivät välitä. Noilla keinotekoisilla solustoilla on se hyvä puoli, että ne lisääntyvät nopeasti, ja sen takia tutkimukset saadaan läpi nopeasti. Ja koska tutkijan uralla eteneminen vaatii paksua pinoa julkaistuja papereita, niin niitä julkaistaan. Siitä ei välitetä, että tulokset eivät kerro mitään hyödyllistä, ja antavat valheellisen kuvan syövästä.
Dermer kertoo suomalaisestakin lääkefirmasta, ja miten se toi markkinoille lääkkeen, joka ei juuri poikennut markkinoilla jo olevasta. Yhtiön edustaja sanoi, että he tekivät sen voidakseen patentoida lääkkeensä ja tehdäkseen rahaa. No ainakin he olivat rehellisiä kolleegalleen. Tuo kollegapa kirjoittikin asioista kirjan.
Dermer on hyvin pitkälle koulutettu alallaan, ja tietää, mistä puhuu.
Mitäs tästä sanotte? Vaihtoehtohoitoja ei kuulemma tutkita. Minkä arvoista on standardisyöpäteollisuuden tutkimukset?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kirjassa puhutaan myös ympäristömyrkyistä. Siitä tuli mieleen, että ehkä oma syöpäni juontui niistä. Meidän perheessä oli tapana tuprutella DDT:tä aika vapaasti kellarin nurkkiin, ja mummo jopa pöllytti sillä hiuksemme (oli täitä tai ei). Ja siihen päälle vielä hyönteis- ja kasvimyrkkyjä kasvimaalle. Olin kolmas perheestämme, joka sai syövän.
Dermer kertoo, että kun Israel kielsi kaikki hyönteismyrkyt, heidän rintasyöpätapauksensa putosivat pian 30%.
tavallisen pulliaisen vaikuttaa tutkimuksiin. Lähinnä tutkijoiden etiikasta on kyse. Rahalla on liian suuri valta nykyään. Surulliseksi tuollaiset tiedot tekevät. Pidetään ihmisen henkeä halpana.
on vaikea kommentoida asiakokonaisuutta. Voi hyvinkin olla että tämä yksittäinen tapaus on moraalisesti arveluttava. Toisaalta kannattaa pitää mielessä että joskus tutkijat löytävät vahingossa ihan oikeita lääkkeitä ihan oikeisiin vaivoihin (esim. Zyban).
Voisin kyllä uskoa tuon väitteesi suomalaisesta lääkefirmasta. Mutta entä sitten? Niinhän kaikki teollisuus toimii, miksi ei siis myös lääketeollisuus. Jos patenttia kiertämällä on saatavissa markkinoille hieman edullisempi yhtä tehokas lääke, niin mikäpä minä olen sellaista toimintaa torpedoimaan.
Itse kuulun siihen ryhmään joka kiittää ja kumartaa tutkijoita, ilman heitä ja heidän työtään en olisi enää elossa. Syöpä jota sairastan, krooninen myeloinen leukemia, on ensimmäinen syöpäsairaus joka osattiin yhdistää erääseen tiettyyn kromosomitranslokaatioon. Tämä kromosomivika löydettiin jo 1960-luvulla ja täsmälääke on ollut nyt markkinoilla kymmenen vuotta. Tämä kuvastaa sitä että tuolla pelikentällä asiat eivät tapahdu viikossa eivätkä kuukaudessakaan.
Dermerin kirjan kaltaiset 'tuuletukset' ovat ihan ok, sillä on tärkeää että asiasta keskustellaan. Silti en pitäisi tätä foorumia oikeana paikkana tälle keskustelulle ja luulenkin että tulet saamaan melko ynseän vastaanoton aloituksellesi. Tällä palstalla haetaan apua ja tukea eikä haluta purra ruokkivaa kättä.
Tarkoitatko muuten syöpäteollisuus-sanalla kenties syöpälääketeollisuutta?
sairaalakoneiden valmistajat, tutkijat, lääkäreitä kouluttavat laitokset, ja tietysti lääkärit itse. Se on valtavan suurta bisnestä.
Suosittelen lukemaan tuon kirjan. En puhuisi 'yksittäisestä tapauksesta'. Noita cell line -soluja käyttää käsittääkseni yhä suurin osa tutkijoista. Vain osa tutkimuksista tehdään ihmisestä hiljattain otetuilla soluilla. Nuo solut, joista Dermer puhuu, ovat nykytutkimuksen peruskamaa, ei mikään yksittäisen tutkimuslaitoksen pikku virhe.
Missäpä puhuisin syöpätutkimuksista, jos en syöpäpalstalla? Kyllä minua ainakin kiinnostaa kaikki uusi tieto, ja se, jos havaitaan väärinkäytöksiä. Mitenpä maailma muuttuisi, jos asioita ei paljastettaisi ja niistä puhuttaisi? Vääriin tutkimukksiin luottaminen on itsepetosta.
Minulla saattaa olla verisyöpä tai leukemia - menen luuydintutkimuskeen huomenna. Rintasyövästä jo paranin. En tosiaan halua pitää päätäni hiekassa, vaan valppaana etsin uutta tietoa jatkuvasti.