Olen ollut vakavasti pian vuoden, välillä helpotti hetken mutta taas iskee päälle. Kaikki alkoi vuosi sitten kun rakas ystäväni tappoi itsensä. Tapahtuman jälkeen eräs naisystäväni muutti luokseni, ja hän auttoikin minua pääsemään hiukan tilanteesta yli, ja auttoi hakemaan apua. Alkuvuodesta, eli noin puoli vuotta sitten hän muutti pois pois, ja välimme rikkoutuivat. Otin velkaa ja työt jäivät tekemättä. Lisäksi minua syytettiin aiheetta raiskauksesta, tosin henkilö, jonka raiskauksesta minua syytettiin on sanonut ettei mitään tällaista ole tapahtunut mutta jotkut entiset ystäväni eivät tätä jostain syystä usko, vaikka minä ja tämä toinen henkilö on sanoneet että mistään sellaisesta ei ole kyse. Nyt tilanne on tämä; olen velkaa joka suuntaan ja velat menevät pian oikeuteen. Olen menettänyt lähes kaikki ystäväni, vanhempani ovat jo menettäneet toivonsa suhteeni, talouteni on kuralla, itken iltaisin kuollutta ystävääni ja vanhoja ystäviäni.
En tiedä enää mitä tehdä. Olen miettinyt itsemurhaa, mutta en halua että omaiseni joutuvat maksamaan velkojani. Se onkin oikeastaan ainoa syy miksen tätä ole jo tehnyt. Pankki ei voi enää auttaa, sosiaalitoimistostakaan ei apua saa. Psykologilla en voi käydä kun ei ole rahaa matkoihin, lääkkeisiin ei ole varaa. Syön mitä syön, silloin kun jaksan yleensä syödä.
Pelottavinta tilanteessa mielestäni on että kun mietin itseni lopettamista, se ei vaikuta enää pahalta ratkaisulta.
Kirjoitan tämän koska halusin varmaan kertoa tästä jollekin, joka jaksaa lukea, ja ehkä kommentoida. Ehkä kirjoitin siksi että saisin ajatuksia hieman paperille.
En taida jaksaa enää. Itkettää ja hävettää tilanne.
En tiedä enää mitä tehdä. Olen miettinyt itsemurhaa, mutta en halua että omaiseni joutuvat maksamaan velkojani. Se onkin oikeastaan ainoa syy miksen tätä ole jo tehnyt. Pankki ei voi enää auttaa, sosiaalitoimistostakaan ei apua saa. Psykologilla en voi käydä kun ei ole rahaa matkoihin, lääkkeisiin ei ole varaa. Syön mitä syön, silloin kun jaksan yleensä syödä.
Pelottavinta tilanteessa mielestäni on että kun mietin itseni lopettamista, se ei vaikuta enää pahalta ratkaisulta.
Kirjoitan tämän koska halusin varmaan kertoa tästä jollekin, joka jaksaa lukea, ja ehkä kommentoida. Ehkä kirjoitin siksi että saisin ajatuksia hieman paperille.
En taida jaksaa enää. Itkettää ja hävettää tilanne.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hyvä ystävä.Älä missään nimessä anna periksi,ei ei.Olen itse ollut elämässäni "vielä syvemmällä",mitenkään sinun tuskaasi aliarvioimatta,,pikemminkin rohkaistakseni.En voi tuputtaa enkä haluakaan,mutta vajaa 2kk.tta sitten menin syöpää sairastavan ystäväni pyynnöstäni helluntaiseurakunnan jumalanpalvelukseen,,hänen tuekseen,mutta oma sieluni myös huusi myös valtavaa tuskaa siitä ammottavasta tyhjyydestä mikäsiellä vallitsi.Sen kokouksen aikana sain kokea sellaista mitä en sinne mennessäni osannut edes uneksia.Sain papin edessä tunnustaa että sieluni on niin tyhjä etten jaksa elää enää.Siinä samassa sain kokea PYHÄN HENGEN KOSKETUKSEN...ja kaikki murheet ja sielun sekä ruumiin kivut hävisivät siinä hetkessä ja sain antaa elämäni Jeesuksen Kristukseen hoitoon kun itse en enää jaksa enkä pysty.Tulin uskoon ja elämä on lähtenyt pala palalta menemään niin mahtavasti kohdalleen että en voi kuin ihmetellä ja kiittää HÄNTÄ.Käyn kerran viikossa rukousillassa koska vertaistuki on erittäin tärkeää varsinkin näin"aloittelijalle".
Rakas ystävä,toivoisin niin kovasti ettet jättäisi tätä mahdollisuutta noteerattaamatta,koska ei siinä mitään voi menettää mutta saattaa tosin saada uuden elämän,niinkuin minulle kävi.
Jeesus rakastaa meitä kaikkia jotka hänen puoleensa huudamme eikä jätä meitä yksin ja oman onnemme nojaan.Rukoilen parasta aikaa puolestasi,,
Menen aivan mykäksi, niin vaikeaa sinulla on. Itsellänikin on ollut ja yhä on elämässä todella vaikeita paikkoja, mutta olen yrittänyt aina selvitä eteenpäin. Itsaria minäkin olen ajatellut, mutta en tosissani yrittänyt. Ajattelen aina sen jälkiseuraamuksia ja ne eivät ole mukavia, ei.
Olisikohan sun tilanteessa mitään selviämiskeinoja...mietin vain. En tiedä, olen itsekin neuvoton. :(
kyllä mitkään uskonasiat ja rukoukset auta.
Pyydä joku jäljellle jääneistä ystävistäsi itsellesi tukihenkilöksi selvittämään asioitasi. Jos ei sieltä löydy apua, varaat kuntasi velkaneuvonnasta ajan itsellesi ja selostat tilanteesi. Toiseksi varaat myös ajan lääkärille ja pyydät lähetettä psykologille, että voit myös hänelle kertoa tilanteestasi ja ehkä vinkkejä, miten tilanteessasi tulee toimia(kyyti sinne on ruuan jälkeen toinen tärkein asia, johon säästät rahaa, esim. 1krt/kk. Tai sitten menet uudestaan sinne sossuun ja pyydät kyytirahaa).
Tärkeintä olisi löytää tukihenkilö itsellesi, joka ohjaisi oikeaan suuntaan...
Netistä myös löytyy ilmaisia "auttavia puhelinumeroita"(maksullisiin ei kannata soittaa), joita eri järjestöt pitää, sieltä voit myös saada apua.
Olet jo aloittanut avunhakemisen, kun tänne kirjoitit.
Velkoihin ei ole kukaan kuollut...
Niin itse yritän tällä hetkellä. Koittaen keksiä aina jonkin jutun, miksi katsoa vielä vähän matkaa eteenpäin.
Tullut kanssa ryssittyä niin raha-asiat kuin perhesuhteetkin ja hiljan piipahdin niin mustassa, etten ennen... Onneksi yksi tuttu osoitti kiinnostusta henkilöäni kohtaan. Koetan myös opetella uskomaan positiiviseen palautteeseen jota olen saanut yhdeltä ystävältä ja äidiltäni. Se ei ole helppoa, kun on tottunut ajattelemaan, etten ole minkään arvoinen.
Siihen taas on kauan sitten alkanut muodostua vastapotkua juuri uskosta. Raamatun mukaan ihmisen ei tarvitse kantaa syyllisyyttään yksin ja anteeksianto on tarjolla, kun uskoo, että Jeesus kuoli puolestamme. Myös itsemurhan tehneen ystäväsi puolesta.
Eihän se toki poista maksamattomia velkoja tms. Mutta se on auttanut näkemään ihmiseni toisin. Olen saman arvoinen kuin muutkin, tärkeä ja merkityksellinen, ellen muille, niin ainakin Luojalleni, eikä Jeesus rajoittanut kuolemansa hyötyä vain tiettyihin yksilöihin, vaan kaikkiin, jotka haluavat uskoa.
Sen turvin olen jaksanut pahimmat paikat läpi, ettei ole tullut aivan luovutettua.
Mitä tulee käytännön asioihin, niin pillahteleehan sitä toki välillä itkuun, kun taas kolahtaa uusi perintään mennyt lasku luukusta, eikä todellakaan ole mahdollisuuksia pitkään aikaan päästä niistä kuiville. Kun vain saisikin nollattua tilanteen! Ainakin kuvittelen, etten enää koskaan järjestäisi itseäni takaisin samaan liemeen.
Mutta kuten tuossa eräs toinenkin kirjoitti, velkoihinsa ei vielä kukaan ole kuollut (tämä ei tarvitse vastetta 'alamaailman' välienselvittelyistä!).
Joten, jos mistä tukevan pohjan, uskosta, ystävästä, intohimosta... niin sen varassa toki, koita jaksaa tovi aina kerrallaan eteenpäin. Eihän sitä koskaan tiedä: sekin päivä voi vielä tulla, kun ihan oikeasti ja aidosti hymyillyttää ja elämä tuntuu hyvältä! Sitä paitsi, itse hiljan muistutin itseäni siitä, että tunteet ovat ajattelun alamaisia. Omassa ajattelussani on ainakin vielä hyvin paljon korjaamisen varaa...
joku joka ei tyrkytä uskoaan väkisin. Uskoa saa ja me kaikki niin teemmekin. Uskomme ainakin johonkin. On se sitten Joulupukki tai Teräsmies tai Jeesus tai jokin muu, niin hyvä jos se auttaa, mutta kaikille se ei sovi... ja se pitää uskovaisten myös hyväksyä. :-)
en tiedä oisko tästä sulle mitään apua...mut mä sain apua eri luontaishoidoista, jotka auttoi masennukseen, ahdistukseen, pelkoihin,pakkoajatuksiin yms, kun en uskaltanut masennuslääkkeitä käyttää, ja luin paljon mitkä luontaistuotteet auttaa mielenterveyden ongelmiin, tässä kaikki jutut mitä käytin (ja nämä ihan oikeasti auttoivat) : mäkikuismaa (masennukseen) gotu kolaa, valeriaanaa ja kärsimyskukkaa (ahdistukseen,jännitykseen, pelkotiloihin, rauhoitti ja rentoutti). E-EPA-kalaöljyä (myös pellavansiemenöljy on kuulemma hyvä, siinä samoja omega 3-öljyjä) ja sinkkiä, magnesiumia ja dolomiittia (tutustuin ortomolekulaariseen lääketieteeseen jossa mielenterveyden ongelmia hoidetaan vitamiinein, mineraalein ja rasvahapoin, ja näin tasapainotetaan ja hoidetaan aivoja ja hermojärjestelmää ja näin mieli paranee) ja bachin kukkatipat olivat mulle tosi suuri apu: bachin kukkatippoja on 38 erilaisiin ongelmiin, kuten masennukseen, pelkoihin, päättämättömyyteen, ahdistukseen, vihaan yms ja niiden käyttö on tosi helppoa; 2 tippaa jokaista valittua kukkatippaa (samanaikaisesti voi käyttää 5 eri tippaa) lasiin vettä ja pari kulausta päivän mittaan. esim. mimulus ja aspen auttavan pelkoihin, rock rose kauhuun, cherry plum kun pelkää tulevansa hulluksi ja menettävänsä kontrollin ja tekevänsä jotain mitä ei halua, kun ei vaan kestä enää, white chestnut mieleen tunkeutuviin epämielyttäviin ajatuksiin, joista ei pääse eroon, mustard syvään masennukseen, gentian ja gorse toivottumuuteen jne. näitä tippoja saa luontaistuotekaupoista, noita yrttejä ja E-EPA:aa saa apteekeista. lisäksi jätin kaiken kofeiinin ja suurimmaks osaks sokerit, lisäaineet ja valkoiset vehnäjauhot (ortomolekulaarisessa lääketieteessä vitamiinien yms. ohella suositellaan myös gluteenitonta dieettiä, koska gluteiini aiheuttaa joissakin paitsi fyysisiä, myös psyykkisiä oireita, jos gluteeniallergia on voimakas, esim. autismista kärsiviä gluteeniton dieetti on auttanut paljon, se on suosittu ja hyväksikoettu apu). oon lukenut paljon netistä ja kirjoista mielenterveyden ongelmien luonnonmukaisesta hoidosta, ja toivottomissakin tilanteissa ovat monet apua saaneet. kirja joka auttoi mua tosi paljon oli tommy hellstenin "saat sen mistä luovut" se helpotti oloa ja toi levollisuutta ja rauhaa. toivon sulle joka tapauksessa kaikkea hyvää ja että elämä hymyilisi sulle, joku sanoi joskus että kun on ollut tarpeeksi sadetta, on auringon aika.