Minä ja paras ystäväni olemme eläneet viisi vuotta tiiviisti yhdessä, ilman poikaystäviä. tänä vuonna molemmat täyttää 20 vuotta. kaverini on nyt löytänyt erään pojan, ketä tapailee. ja minä olen todella mustasukkainen tästä. pelkään kaiken muuttuvan ja jääväni kohta yksin. meillä on kaverini kanssa ulkomaille muutto ainakin pariksi kuukaudeksi tuossa syyskuussa. mitä jos kaverini rakastuukin, eikä halua lähteä? olen tästä sanonut hänelle ja hän vakuuttaa ettei niin käy.
minua raivostuttaa se, ettei hän tajua, että hän voi rakastua tähän poikaan. kaverini ei osaa oikein ajatella tulevaa ja minä taas ajattelen kaiken pitkälle. tuntuu vaan, että tämä meidän tiivis ystävyys kostautuu. tietysti, jossain vaiheessa olen ajatellut että kuvioihin voi tulla poikaystävä(t), mutta toisaalta tuntuu etten ole ikinä valmis luopumaan meidän yhteisestä elämästä, joka varmasti kääntyis päälaelleen, jos joku muu tulee kuvioihin.
olisi kiva kuulla muiden ajatuksia, kokemuksia tms.
minua raivostuttaa se, ettei hän tajua, että hän voi rakastua tähän poikaan. kaverini ei osaa oikein ajatella tulevaa ja minä taas ajattelen kaiken pitkälle. tuntuu vaan, että tämä meidän tiivis ystävyys kostautuu. tietysti, jossain vaiheessa olen ajatellut että kuvioihin voi tulla poikaystävä(t), mutta toisaalta tuntuu etten ole ikinä valmis luopumaan meidän yhteisestä elämästä, joka varmasti kääntyis päälaelleen, jos joku muu tulee kuvioihin.
olisi kiva kuulla muiden ajatuksia, kokemuksia tms.
Vastaukset 9
Vanhimmat
rakastuu kyseiseen poikaan,niin etkö olisi onnellinen hänen puolestaan? Eikö kuitenkin ole tärkeää,että ystäväsi on onnellinen.Voittehan te silti yhteyttä pitää,ja varmasti pidättekin.Sinäkin varmasti löydät lisää ystäviä.
Ymmärrän silti senkin,että tunnet mustasukkaisuutta,koska ystävyytenne on ollut ilmeisesti aika tiivistä.
En usko, että tämän mustasukkaisuuden ja pelon takaa voisi löytyä yhtään iloa. siis, että miten voisin tuntea olevani onnellinen kaverini puolesta, jos tunnen menettäväni hänet jollekkin toiselle.
Meillä on yhteisiä kavereita, mutta suurinosa ajasta ollaan aina kahdestaan. ja kaikki tulevaisuuden suunnitelmat ollaan tehty aina yhdessä.. ja nyt tuntuu, ettei mulla ole tulevaa, jos kaikki muuttuu. vaikka tiedän, ettei hän minua mihinkään jättäisi. ollaan oltu toistemme tärkeimmät ihmiset niin pitkään ja laitettu aina toisemme etusijalle joka asiassa, niin en vain tunnu kestävän ajatusta, että jostain toisesta voisi tulla tärkeämpi.
Kaverini kyllä aina on sanonut, ettei anna minkään mennä meidän edelle. mutta kun on nähnyt niin monia seurustelevia pareja, joilta ystävät jääneet taka-alalle.
tuntuukin varmasti vaikealta.Entä jos kuitenkin yrittäisit etsiä jonkun toisenkin hyvän ystävän.Sitten sinulla olisi tavallaan jokin muukin kiinnekohta siltä varalta,että ystäväsi kuitenkin rakastuu.Ja ethän missään tapauksessa menettäisi mitään,vaikka sinulla olisi toinenkin hyvä ystävä.Vai mitä mieltä olet?
Uskon kyllä,että hän tarkoittaa,mitä sanoo,mutta jos hän kuitenkin rakastuisi,niin joutuisiko hän sitten kieltämään rakkautensa.
Itse tiedän kaksi siskosta,joista toinen rakastui nuorena,mutta siskonsa mielestä heidän piti pysyä yhdessä.He pysyivät yhdessä,ja elivät vanhoiksi,mutta en tiedä,mitä mieltä he myöhemmin olivat.
Kaikkea hyvää sinulle joka tapauksessa.
Terv.sama vastaaja
On minulla yksi toinen "sydänystävä", serkkuni. Hänen kanssaan välit ovat nyt taas lähentyneet. Tästä paras kaverini on sitten ollut vähän mustasukkainen =D olen sanonut hänellä, että haluan etten jäisi ihan yksin jos hän alkaa seurustella. hän otti sen niin, että jotenkin rankaisen häntä :o
meillä on jo lentoliput ulkomaille ja kaverini on luvannut, että reissusta tulee totta ja ollaan siellä niin kauan kuin halutaan ja pystytään, ilman että hän olisi tulossa takaisin ikävöinnin takia. olen yrittänyt sanoa, että tässä voi käydä juuri niin, koska tapailevat ja melkoisen useastikin. en siis näe tässäkään mitään järkeä :o
ja minulla on paha tapa, että koitan syyllistää kaveriani tästä kaikesta :/ ja vihoitella hänelle. vaikkei se varmasti helpota tilannetta, en halua sysätä häntä poiskaan. mutta haluaisin silti, että hän ottaisi enemmän tosissaan tämän minun ahdistuksen.
hyvä, että jonnekkin voi vähän edes purkaa oloa.
No hyvä,että sinulla on toinenkin sydänystävä.Niin,onhan toisaalta ymmärrettävää,että ystäväsi on siitä mustasukkainen.
Jospa tilanne siitä tasoittuisi,kun kumpikin huomaa,ettei menetä toisen ystävyyttä ja luottamusta,vaikka on joku toinenkin ystävä.Varsinkin jos ei niitä toisen luottamuksellisia asioita kerro muille.
Hyvä se on jonnekin purkaa.
Ketään ei voi omistaa. Jokaisella on se oma elämä, jossa et aina voi olla mukana. Hanki sinäkin oma elämä, äläkä ole niin riippuvainen ystävästäsi. Jos annat mustasukkaisuuden näkyä ja yrität väkisin vetää ystävääsi lähemmäs, tapahtuu todennäköisesti päinvastoin. Ethän voi olla ystävällesi vihainen kun tämä on löytänyt poikaystävän? Ilman muuta se tietää vähemmän yhteistä aikaa. Mutta sellaista elämä on. Joskushan sinullakin on poikaystävä? Entä jos sen sijaan yrittäisit olla mahdollisimman hyvä ja ymmärtävä ystävä ja saada sitä kautta yrität "saada" hänet takaisin?;)
Ymmärrän toki, itsekin kokenut samankaltaisia tunteita. Menetin lapsuudenkaverini siinä 14-vuoden tienoilla kun tämä alkoi seurustelemaan ja suosio monien ihmisten parissa oli hänelle tärkeämpi, eikä minulle löytynyt enää kahdenkeskistä aikaa. Tämänhetkisen ystäväni kanssa on tuttua, että kun hän on sinkku, olen minä hänelle tärkein ja hän kaipaa seuraa vähän väliä. Mutta kun joku miespuolinen tulee kuvioihin niin onhan se jonkinverran yhteisestä ajasta pois ja tunnen kateutta kun minulla ei sillä hetkellä poikaystävää ole, ei sille voi mitään.
Uskon että olette vielä tulevaisuudessakin ystäviä, kunhan toimitte oikein.. Ystäväsi&poikaystävän alkuhuuma kun laantuu niin viimeistään silloin on varmaan aikaa enemmän sinulle, toki hänen pitäisi tälläkin hetkellä sinut huomioida. Eli ymmärrystä peliin puolin ja toisin=) Ja mistä sitä tietää vaikkei suhde toimisikaan ja sitten olette taas sinkkuja molemmat. Mutta aina pitää olla se oma elämä ja omat jutut/kaverit, mihin voi tarvittaessa nojata. Jos juttelisitte asioista niinkuin ne on ja koittaisitte ymmärtää toisianne ilman mitään turhia mustasukkaisuus-kohtauksia ja piilovittuilua, ja olisitte hyviä ystävyksiä. Ystävyyteen kun kuuluu myös toiselle oman ajan antaminen ilman omistamisenhalua.
"Ketään ei voi omistaa. Jokaisella on se oma elämä, jossa et aina voi olla mukana."
Mutta kun meidän elämä on ollut koko ajan yhtä. Tiedetty aina, missä toinen on ja mitä tekee. yhteyttä pidetään joka ikinen päivä, jossei sitten nähdä. kun elämä on pyörinyt niin kauan meidän ystävyyden ympärillä, on hankala yhtäkkiä hankkia "uutta elämää".
Ehkä minun on hankala käsittää tätä kaikkea, että poikaystävä voi mennä ystävyyden edelle, koska en ole kokenut itse mitään vakavaa suhdetta. mutta haluaisin vaan, ettei sen tarvitsisi mennä niin. että poikaystävä voisi tulla toisena, kai se joillain voi niinkin mennä (?) tai sitten ei.
Inhottava on sekin tunne, että kun ystäväni on minun kanssa, pelkään että hän haluaisi olla sen pojan kanssa. enkä halua enää kysyä, voiko hän nähdä, koska en halua että hän joutuu sanomaan, että on jo menoja sen pojan kanssa. ja alan tuntea jo stressiä, että minun pitäisi olla mahdollisimman "paras" ystäväni seurassa, enkä ihan oma itseni.
Huhhuh :S mutta jospa tämä tästä ajan kanssa muuttuisi tai rauhottuisi jotenkin.
Mulle kävi kauan kauan sitten samanikäisenä samanlainen juttu, että yhteisiä suunnitelmi peruttiin. En ole antanut anteeksi tälle parhaalle ystävälle vieläkään. Ei mitenkään tervettä, mutta näin toimin.
Niin, no itse olen sitä mieltä ettei noin voi sanoa että "kuka on tärkein", vaan että jokainen on tärkeä OMALLA TAVALLAAN. Kukaan ei voi viedä toisen paikkaa. Poikaystävä ei voi viedä parhaan ystävättären paikkaa mutta toisaalta ystävätär ei voi tarjota kaikkea mitä poikaystävä voi. Ei voi vaatia valitsemaan että joko minä tai tuo..
Miten kauan olette sitten tunteneet? Ymmärrettävää kyllä tuo..voi kun kaverisi saisi sinut vakuuttuneeksi että olet silti hänelle paras kaveri:) Tuo on totta ettei kyllä tarvi yrittää olla muuta kuin on..mutta siis että olisit perus-ymmärtävä asian suhteen.