Auttakaa. Miten pääsen tästä eroon?! Olen 35 v nainen ja jo 5 ajan ollut upoksiin asti rakastunut mieheen joka on nyt 60 v. Miten tästä pääsee eroon ???? Ikäero on ihan liian suuri. Mutta mikään muu suhde ei onnistu, en saa tätä yhtä mielestäni. Tunne taitaa olla molemminpuolinen.
Ikäeroa yli 20 v
Auttakaa naista
312193
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
ikää katso. Itsekin olen tuossa samassa tilanteessa; olen rakastunut 21 vuotta vanhempaan mieheen. En tiedä, ovatko tunteet molemminpuolisia, mutta pienoinen aavistus tai toivonkipinä sydämessäni on...
laittakaa ne miehet "vanhainkotiin ..ja alkakaa nauttia elämästä..,
sori oli pakko..onnea vaan molemmille:)
Ei ikä ole mikään este onnen toteutumiselle! Jos molemmat olette rakastuneet toisiinne niin nauttikaa siitä ja eläkää teidän onneanne!
1. Kärsit tunnetta niin kauan kuin sitä riittää (ja voi riittää pitkään). Pyrit minimoimaan ikävän aiheuttaman tuskan sillä, että yrität olla ajattelematta tätä miestä, et mene sellaisille paikoille joissa hän liikkuu, et katsele hänen kuvaansa jos sinulla sellainen on jne.
Yritä keksiä jokin korvaava rituaali niihin hetkiin, kun sinun tekisi mieli tehdä, ajatella tai tuntea jotakin joka liittyy tähän mieheen. Jos et pysty tekemään edellämainittuja asioita, niin ikävä kestää pidempään.
2. Annat ihastumiselle/rakastumiselle/rakkaudelle mahdollisuuden. Älä ajattele ikäeroa. Ajattele, että siinä on ihminen johon olet rakastunut ja annan itsellesi lupa kaikkeen, mikä tähän mieheen voisi liittyä. Jos tunne on molemminpuolinen, voitte kokea jotain ainutlaatuista (tai sitten ei, mutta se ei selviä kuin kokeilemalla).
Voit tietysti yrittää suhteuttaa tämän asian siihen, että haluaisitko vanhana katsella elettyä elämääsi taaksepäin ja todeta, että et koskaan kokenut mitään tämän miehen kanssa. Ja ei kai kaiken tarvitse kestää ikuisesti? Jos suhde ei onnistu, niin sitten se ei onnistu.
Itse olen noudattanut tuota 2-kohdan menetelmää, enkä ole katunut.
Ensinnäkin itse olen 45. Exäni on minua 15 vuotta nuorempi eikä ikäeromme ollut ongelma koskaan muille kuin läheisillemme. Suhteemme kaatui aivan muihin asioihin.
Sitten rakastuin naiseen, joka on minua yli 20 vuotta nuorempi. Hän ei rakastunut minuun. Olin huomaavainen, kohtelias ja yritin, minkä osasin, mutta en saanut murrettua muuria. Olen hyvin surullinen tapahtuneesta. Hän ei koskaan antanut minulle syytä torjuntaansa. Ikäero on varmasti taustalla. Tuollaiseenikäeroon tarvitaan rohkeutta ja päättäväisyyttä, koska läheisten myllytys on karmaisevaa.
Mietipä seuraavaa: Kuinka monella niistä ihmisistä, jotka kavahtavat mahdollista suhdettanne, on omakohtaista kokemusta tuollaisesta ikäerosta. Lähes aina on kyse luuloista eikä tiedosta.
Minusta sinun ei pitäisi edes päästä eroon tunteistasi. Anna niille tilaisuus ja koe jotain kaunista. 60-vuotias mies on todennäköisimmin vielä täysin viriili, jos ylipainoa ei ole. Ja jos on, niin pistät dietiille ja kuntokuurille. Hän saa uuden elämän myötäsi. Itse lähestyt viimeisiä vuosiasi lastenhankintaa ajatellen.
Ja jos sitten ette lapsia haluaisi tai saisi, ainakin teillä olisi toisenne - ja arvaapa oletko hänelle kaikki kaikessa?
Älä pelkää. Anna mennä. Tulet oppimaan häneltä enemmän kuin ikinä pystyisit oppimaan ikäiseltäsi. Hän osaa kohdella sinua taitavammin kuin nuorempi, hän osaa olla parempi ystävä. Häntä on elämä jo naruttanut ja antanut. Hän tietää. Ikä tarkoittaa viisautta. Vuodet höyläävät pinnallisuuden kerrros kerrokselta ja sydän tulee esille.
juuri tollasia. Voi aikoja, voi tapoja.
Tunteet ei katso ikää, mutta tuo sun puolustuspuhe oli täysin naurettava.
Luettelit syitä, miksi kannattaisi valita (nimen omaan nuoren naisen) vanha mies.
Hohhoijaa. Päivittäin näen töissäkin miten vanhat rupsahtaneet miehet pyörivät kuin herhiläiset erään nuoren naisen ympärillä.
Eikö ne nää itseänsä enää???
Et esittänyt ensimmäistäkään argumenttia. Kerroit vain kenties luuloistasi, kateudestasi ja katkeruudestasi? Ole rehellinen itsellesi. Ei kai ole sinun asiasi tuomita (vanhempaa) miestä, jos hän kokee (nuoren) naisen kutsun voimakkaasti. Tässähän nimenomaan nuori nainen kysyi asiasta, johon vastasin perustuen omiin todellisiin kokemuksiini eikä vain luuloihin.
Suvaitsemattomuus alkaa siitä, mihin laki loppuuu. Laki ei kiellä 150-vuotiasta miestä rakastelemasta 16-vuotiaan naisenalun kanssa. Luontoemo on tosin tehnyt sen erittäin hankalaksi, kun tarjolla on yleensä vetreämpääkin kaveria. Mutta yhä edelleen, jokainen tapaus on yksilöllinen ja tässä 35-vuotias nainen ei uskalla ruveta suhteeseen todennäköisesti, koska hänet on ladattu täyteen ennakkoluuloja sellaisten ihmisten toimesta, joilla ei ole omaa kokemusta. Tosiasia on, ettei heillä ole pätevyyttä kommentoida. Heittää lupaava rakkaus hukkaan sinun tapaistesi ihmisten ennakkoluulojen ja kateuden takia - typerää!
argumentties mukaan. Teit omia johtopäätöksiä. Olemalla erimieltä sun kanssas, syyllistyy siis kateuteen ja katkeruuteen. Juuri noinhan te ajattelette (vanhat miehet ikuisen nuoruuden perässä juoksijat). Kuten jo äsken ilmaisin, ei tunteet katso ikää, mutta sun heittämät syyt olivat tosi naurettavia. Oksettaa ihan mielikuva (vanha ryppyinen mies rakastelemassa nuorta sileäihoista naista).
Mutta omahan on elämäsi ja ilmaisin vain oman mielipiteeni. Ei tästä sen enempää.
Ymmärräthän mikä ero on mielipiteellä ja faktalla. Ymmärräthän mikä ero on tiedolla ja luulolla. Ymmärräthän mikä ero on uskolla ja tiedolla.
Et ole ihan rehellinen itsellesi nyt. Itserehellisyys onkin kyllä yksi vaikeimpia asioita. Kysypä itseltäsi, miksi mieleesi piirtyy kuva ryppyisestä vanhasta äijästä hivelemässä sileää nuorta naisen vartaloa. Kysy myös, mitä se sinulle kuuluu, jos 35-vuotias nainen rakastaa 60-vuotiasta miestä. Jos heidän kosketuksensa on heidän mielestään kaunis, mitä helvettiä se sinulle kuuluu?
Entäs jos kyseessä onkin se, että kun katsot peiliin, et näe sitä mitä haluaisit nähdä. Kilot ovat ehkä vähän karanneet ja vyötärökin kadonnut. Mies kuikuilee vetäviä naisia bulevardilla ja sinua ottaa pannuun. Miestyökaverisi, joilta toivot pientä huomiota, antavatkin sen nuorelle kauniille kolleegallesi. Olen pahoillani, elämäm on raadollista, mutta miehellä on oikeus haluta naista niin kauan kuin hän sen halun tuntee. Se ei onneksi ole asia, jonka sinä saat päättää.
Anteeksi ilkeyteni, mutta olen kokenut tämän asian toisesta suunnasta hyvin konkreettisesti.
sun nilkkaas kuin uskoinkaan. Epätoivoisen tekstiä.. Tuo katso peiliin juttukin alkaa olla aika käytetty. Herra on hyvä ja on tyytyväinen vaan siihen omaan minäkuvaansa. Ja pyytelet vielä anteeksi sanojasi. Ole edes sanojesi takana niin kuulostat enemmän mieheltä.
Pisteen jälkeen tulee nyt :) Hauskaa päivänjatkoa.
Ymmärräthän..
Sanasi loppuvat nyt kerrassaan kesken.
Epätoivoinen? Mielestäni olen ennemmin vain surullinen, koska minulla ei ole enää toivoa hänen suhteensa. Jos olisin epätoivoinen, tekisin epätoivoisia tekoja saadakseni kuun tippumaan taivaalta eli hänet muuttamaan mielensä. Niin ei käy.
Kokemuksieni opettamana minua on alkanut karmaista se, kuinka toisten epäluulot ja uskomukset saattavat tehdä maailmasta ruman.
On niin helppoa tuomita jokin vähän normaalista poikkeava. Olen tässä oppinut, että keski-ikäiselle naiselle on aivan kamalaa nähdä keski-ikäinen mies nuoren naisen parina.
Jokainen tulkoon onnelliseksi omalla tavallaan. Ei tuomita muita. Minusta sinun pitäisi kysyä itseltäsi, miksi koet sen niin rumana, jos vanhempi mies seurustelee nuoremman naisen kanssa. Älä vastaa, että se ällöttää sinua vaan vastaa, miksi se ällöttää sinua - ja vastaa vain itsellesi.
Vanhemmat miehet ovat vain ihania, helliä, hauskoja ja kilttejä. Nämä miehet on vain yleensä jo varattuja, se niissä on huonoa ja siihen se homma sitten kaatuukin :(
En vain pysty unohtamaan yhtä miestä. Kun hänet saisi.. mutta en saa, vuosia mennyt jo muutama. Täytyy vain muistella mitä kaikkea meillä on ollut ja kuinka onnekas olen jo nyt ollut.
samoin kuin sinäkin. Henkilökohtaisesti olen huomannut, että miehet ovat avarakatseisia ja suhtautuu nähin ikäeroasioihin hyvin positiivisesti, mutta naisilta tulee katkeraa tekstiä (siis niiltä joilla on vain luuloja, ennakkoluuloja ja asennevamma). Itselläni on palanut jo käreet näihin ihmisiin ja annan niiden narista täällä itsekseen.
Mutta toisinpäin. Itse olen yli 40v. nainen ja ihastunut itseäni huomattavasti nuorempaan mieheen. Jotain meidän välillämme olikin, tai ainakin luulen niin. Jostain syystä järkikulta tuli tekemään tepposia ja ajattelin ettei hän voi olla kiinnostunut tälläisesta vanhemmasta naisesta. Tietysti sillä seurauksella, että aloin kartella häntä ja pilasin koko jutun. Tämäkös harmittaa. Eli neuvoksi sinulle, miksi sinun pitäisi päästä eroon, kuuntele sydämesi ääntä ja kerro hänelle tunteistasi. Jos jätät asian puolitiehen se tulee sinua myöhemmin harmittamaan.
vanhemman naisen sallita ihastuvan itseään huomattavasti nuorempaan mieheen. Se ei ole kuulemma ole luonnollista, mutta ikäero toistepäin on, kuulemma. Naurettavaa.
"vanhemman naisen sallita ihastuvan itseään huomattavasti nuorempaan mieheen. Se ei ole kuulemma ole luonnollista, mutta ikäero toistepäin on, kuulemma. Naurettavaa."
Jo on katkeraa tekstiä.
Naisen lisääntymiskyky osuu suunilleen vuosiin 15-45. Miehen lisääntymiskyky osuu tyypillisesti vuosiin 15-75. Naisen "ura" kestää siis tyypillisesti 30 vuotta ja miehen 60 vuotta. Voisihan tuostakin tehdä johtopäätöksiä. Kyllä miehellä - niin kuin naisellakin on oikeus haluta ja yrittää niin kauan kuin paikat toimivat.
Minun mielestäni tuomitseminen näissä asioissa on suvaitsemattomuutta, useimmiten kateutta ja katkeruutta. Ruotsissa ovat keski-ikäset kateelliset ja katkeroituneet naiset kehittäneet sanankin viriilejä ikääntyviä miehiä varten Gubbslem (Gubb = ukko, slem = liima ja lem = siitin). Termi kertoo enemmän käyttäjistään kuin ryhmästä, josta se on kertovinaan.
Elämä on aika hassua sikäli, että nuorena kauniilla naisilla on suuri valta. Mutta juuri nämä kauniit naiset saavat sitten karvaiten huomata, että pinta rapistuu. Samaan aikaan miehistä tulee kuulemma tyylikkäitä ja karismaattisia ja nuorena tavallinen jäpikkä saattaakin olla vetävä harmaahapsuinen tyyppi viisissäkymmenissä. Tavallaan surullista, että niin moni nainen katkeroituu, kun mies lähtee nuoremman perään. Mutta oikeastaan iso nisäkäsuros tekee vain sitä mihin luontoemo on hänet suunnitellutkin. Elämä on raadollista.
No edelleen, seuraavassa Nat King Colen suuren suuri viisaus:
"The greatest thing
you'll ever learn
is just to love and
be loved in return"
Iästä viis.
lisääntymiskykyä. Sikäli "ura"-perustelu ei ole hyvä argumentti, vaikka tähän usein vedotaankin. Jos mieskään ei halua lapsia, niin eihän silloin naisenkaan iällä pitäisi olla sen suurempaa merkitystä.
Aivan, juuri näin. Kukin tavoittakoon onnensa omalla tavallaan iästä riippumatta. "Ura"-argumentti vain selitti sitä, miksi miehen viehtymystä nuorempaan pidetään hyväksyttävämpänä kuin naisen. Minusta tuo väittämä ei edes pidä paikkaansa. Siis se, että meiehelle olisi sallitumpaa tai naiselle kielletympää. Suvaitsemattomuutta kaikki tyynni.
Mikä on elämässä kaikkein tärkeintä? Sekö, että elää sen onnellisena, kuunnellen omia tunteitaan välittämättä keinotekoisista normeista tai yleisestä mielipiteestä, vai sekö, että elää "normielämää" suurin piirtein ikäisensä kanssa, mutta mahdollisesti latteasti, tyytymättömänä?
Rakkaudella on monia muotoja ja vaihtoehtoja. Mikäli et tunnista itsessäsi tarvetta hakea pelkkää isähahmoa tai esim. taloudellista turvallisuutta ja vakautta, jota iäkkäämpi mies voi tarjota niin sanoisin, että anna palaa vaan! Itse olen melkein samassa tilanteessa; avomieheni, joka on tähänastisen elämäni rakkain kaikista miehistä (ei niitä montaa ole ollut, viimeisin 2 vuotta minua vanhempi ja täysi kakara) on minua n. 12 vuotta vanhempi ja sekä isä että isoisä aikaisemmasta elämästään. Vaikka ikäeromme ei ole kovin suuri, on minulla ollut typerät, perusteettomat epäilykseni. Siksi nautin kovasti lukiessani esim. lehdistä julkkispariskunnista, joilla ikäeroa on paljon; Catherine Zeta-Jones ja Michael Douglas (n.20 v), Paavo ja Päivi Lipponen (yli 20 v.), Harrison Ford ja Calista Flockhard (22 v.),Clint Eastwood ja vaimonsa (35 v.), Mattiesko Hytönen ja naisystävänsä (yli 20 v) ja listaa voisi jatkaa loputtomiin... Ja onhan ihan "tavispariskunnissakin" suuria ikäeroja omaavia.
Koska olet itse jo 35 v. tiedät elämästä jo jotakin ja varmaan on tullut jo nuorempiakin kokeiltua! Ole uskollinen tunteillesi äläkä ajattele turhia muotoseikkoja. Mikäli ei kuuntele sydäntään voi vanhemmiten alkaa kaduttaa "elämätön elämä".
Humbrey Bogart oli 45-vuotias, kun hän tapasi 20-vuotiaan Lauren Bacallin. Heidän liittoaan on kuvattu Hollywoodin onnellisimmaksi. Michael Douglasin ja Cath Z-Jonesin ikäero on myös 25 vuotta.
Mutta ei noita julkkiksia kyllä kannata pitää benchmarkkeina. Elä oma elämäsi rohkeasti. Tavoittele onnea ja kauneutta. Hyvä tulee.
Kun tulee päivä, että sä oot 70 ja hän 45?
Haluatko, että hän joutuu hoitelemaan sinua, kun sussa ei toimi enää mikään?
Kieltämättä 45/70-luvut herättävät miettimään. Toisaalta 70-vuotiaissa on hirmuisen suuria eroja kuntonsa suhteen. Jotkut ovat vielä parikymmentä vuotta keskimääräistä paremmassa kunnossa ja toiset jo viimeisillään.
Vaan niin on eroa 45-vuotiaissakin. Suuri osa on enemmän tai vähemmän ylipainoisia ja sitten on niitä, jotka ovat treenanneet koko ajan ja ovat paremmassa kunnossa kuin keskimääräinen 20-25 -vuotias.
Uskon siihen legendaan, että kun ikäeroa on paljon, niin nuorempi "vanhenee" ja vanhempi "nuorenee" niin, että löytyy se yhteinen sävel.
Toisaalta, iästä riippuamtta suunnilleen puolet avioliitoista päätyy eroon joka tapauksessa ja avoliitoista vielä suurempi osa. Edelleen toisen kierroksen epäonnistuminen on tilastollisesti suurempi kuin ensimmäisen.
Elämä on riskien ottamista. Ainoa keino olla varmuudella satuttamatta on olla tekemättä mitään. Tekevälle sattuu ja vain riskin otto tuo voiton. Haluatko elää vai olla statisti?
Ei kai mitään voisi tehdä, jos miettii mitä vuosien päästä tulee tapahtumaan tai mitä muut ajattelee. Paskat muiden mielipiteistä!Jää koko elämä elämättä. Ja eiköhän suhteessa kaikkien suurimmat eroluvutkin ole "samanikäisten" parissa. Ja voihan nuorikin sairastua vuodekuntoon. Nauttikaa hetkestä, vaikka se olisikin lyhyt. 20 vuoden päästä!?!?!hah hah!!
Tämän J:N katsantokanta ei niinkään ole hyvä ja rakkauden täytteinen parisuhde ikään katsomatta vaan hänelle kelpaa vain nuori parikymmentä vuotta nuorempi, koska keski-ikäisistä naisista ei hänen mielestään ole hänelle naiseksi.
menee liian hankalaksi. Jos rakastaa, niin sitten rakastaa ei silloin kannata jäädä pohtimaan mitä muut sanovat. Sanokoot mitä haluaa, tämä on minun elämäni ei heidän. En minä ainakaan halua olla mikään räsynukke joka on toisten ohjailtavissa ja jolle joku toinen sanoo ketä saan ja ketä en saa rakastaa. Itsekin olen rakastunut itseäni 14v vanhempaan mieheen.
Eletään omaa elämäämme, ettei tarvitse sitten myöhemmin sanoa, että jäi elämättä.
sori, ei pitänyt tähän alle laittaa. No samakaise missä tämäkin on....
Enhän minä niin ole sanonut, että vain 20-vuotias kelpaa. Minähän olen sitä mieltä, että ikä on vain numero ja muut konkreettiset asiat ratkaisevat.
Voi hyvä tavaton, miten omituisia rivien välistä tulkintoja!
Ikä on yksi osa kokonaisuutta. Tärkeintä on teidän keskinäinen suhde ja sen toimivuus. Ei pelkän ikäeron takia kannata hylätä itseltään mahdollisuutta onneen ja rakkauteen.
pariskunnan. Nainen on noin 40 ja mies 60 . Nyt 10 vuoden jälkeen heillä on 3 lasta, onnellisilta näyttävät vieläkin.
Mistäs sen tietää kuka sairastuu milloinkin tai kuolee ensin?
Minun tuttavapiirissä oli pariskunta, jolla oli ikäeroa melkein yhtä paljon. Oli todella ihanaa seurata heidän elämäänsä ja nähdä hellä huolenpito puolin ja toisin. Näin, että he olivat ja elivät todella onnellisesti loppuun saakka. Valitettavasti molemmat ovat nukkuneet pois tästä maailmasta. Ikäeroa ei edes ajatellut heidän välillään, koska sai nähdä mitä he merkitsivät toisilleen. He osasivat näyttää sen rakastamisen muista ympärillä olevista ihmisistä huolimatta. Se oli niin aitoa. Niin ihanaa katsottavaa sivusta. Onneksi heillä oli ympärillään ennakkoluulottomia läheisiä. Kukaan ei koskaan kyseenalaistanut heidän yhteiseloaan, kun näkivät mitä se oli.
Tällainen tarina minun lähipiiristäni. Rohkaisuksi vaan sinulle ap tämän kerroin, ettei se rakkaus todellakaan aina siihen ikään katso.
Olen 46v nainen. Olen tutustunut 63v mieheen. Jotenkin alusta lähtien oli niin helppo olla hänen seurassaan. Pitkään ajattelin kuitenkin vain ystävyyttä, vaikka tunsin hänen ajattelevan jo enemmänkin. Ikäeroko minua mietitytti? Varmaan sekin. Tai ehkä asioille piti vain antaa aikaa... Nyt meillä on `jotain` - mitä- en ihan tiedä. Mutta kukaan muu ei ole koskaan hellemmin pitänyt minua sylissään, ei silittänyt hiuksia, ei suukotellut... Muusta en vielä tiedä :) eikä ole kiire, asiat tapahtuu ajallaan. Pitää vain uskaltaa elää nämä tunteet todeksi.