Seisoskelin metrolaiturilla odottamassa metroa, kun kohdalleni tupsahti pummin näköinen kaveri naama osittain ruhjoutuneena ja pummasi tietysti minulta röökiä.
Sanoin, etten polta tupakkaa, ja hän siihen nyrkillä kosketellen, että sehän on
hyvä, ja toivottavasti minä en polta jatkossakaan. Hän oli kuulemma polttanut
jo kaksitoista vuotta, ja ennenkuin hän siirtyi seuraavan luokse, sanoin hänelle,
ettei meistä kukaan polta tupakkaa.
Tällä tarkoitin sitä, että useimmat meistä ovat vastuuntuntoisia ihmisiä lähimmäistään kohtaan sillä tavoin, ettei tupakanpoltosta koidu merkittävää haittaa toisia ihmisiä kohtaan.
Hän oli melko varmasti sen toisen valtion, joka asustaa tässä Suomen maassa syvälle piiloutuneena, lähettiläs eli juoksupoika, joka
varoittelee ihmisiä huonoista tavoista, ja siitä, mihin ne johtavat, jos ei muulla tavoin, niin ainakin sävähdyttävällä ulkonäöllään.
Olisin halunnut sanoa hänelle, ettei hänen tupakointinsa ollut hänen oma syynsä,
vaan valtion, joka on kuin sadistinen isä ja äiti, jotka päästävät tupakkakauppiaat kotiinsa, levittävät ostamansa tupakat pöydälle, ja
varoittelevat lapsiaan tupakanvaaroista ja lyövät ja eristävät pimeään koppiin lapsensa rangaistukseksi tupakanpoltosta.
Valtio, joka määrää naurettavia nollatoleransseja tuskastuneille kansalaisilleen osoittaa, ettei sillä ole kaikki hallussa, vaan tämä
kaikki on kuin huonoa näytelmää, jonka tarkoituksena on uhkailuin ja kätkettyjen tarkoitusperien avulla osoittaa maan henkisen pahoinvoinnin syyksi ne ihmiset, joilla ei ole osaa eikä arpaa kaiken aikaa tapahtuvaan
varallisuudensiirtoon köyhiltä rikkaille.
Nyt jo köyhemmät joutuvat valitsemaan kalliin asumisen tai kunnollisen ruoan välillä.
Koulutuksenkin kallistuessa köyhille jää ainoastaan kielletyt nautintoaineet
kuten alkoholi ja tupakka, ja jopa seksiä käytetään ihmisten syyllistämiseen,
sillä siitä on tullut median suuri ilonaihe/rahanlähde.
Näillä syyllistävillä toimenpiteillä viedään huomio pois siitä kiristyvän epäterveen kilpailun aiheuttamasta syyllisyydestä, että heikommilta
otetaan pois yhä enemmän ja annetaan yhä vähemmän takaisin.
Syyllistämällä tavallisesta rivikansalaisesta tehdään tyhmä, koska tyhmähän on sellainen, joka elää ihanne-elämän vastaisesti, jos ei toisille, niin itselleen vahingollista elämää.
Ja tyhmästi käyttäytyvä ihminen aivan kuin huutaa, että ottakaa pois minulta kaikki etuudet -minulla ei ole oikeutta elää samantasoista elämää kuin muilla ihmisillä.
Miten asiat olivat noin 30 vuotta sitten ?
Oliko kaikki paremmin vai huonommin kuin nyt ?
Miten juopa ihmisten välillä on kasvanut näin suureksi ?
Tyhmiä ihmisiä riittää kyllä joka lähtöön, mutta ne ihmiset, joila tyhmyys on kuin tiivistynyt moniongelmaiseksi kimpuksi, tarjoavat paremmille
ihmisille jatkuvia pilkanaiheita.
Paremmat ihmiset ylemmyydentunnossaan saavat näin ikäänkuin oikeutuksen itselleen paremman elämän takaavasta toiminnasta, jonka ainakin joiltakin
osin normaalisti pitäisi aiheuttaa kolkuttavan omatunnon.
Rahan siirto yhä pienemmän piirin isompiin kasoihin tehdään laillisesti, joten se ei aiheuta syyllistävien kommenttien esittämisen johtamisen mihinkään konkreettiseen parannukseen pitkässäkään juoksussa.
Huomaatteko, miten tällä tavoin on isommilta, lain voimalla toimivilta, inhimillisiin rikoksiin syyllistyneiltä tekijöiltä vaimennettu normaalisti
syyllisyyttä aiheuttava omatunnon ääni ?
Inhimillisillä rikoksilla tarkoitan sitä, että yhteisestä rahakasasta toiset ottavat huomattavasti niin paljon enemmän rahaa, ettei sitä riitä toisille kuin välttämättömiin tarpeisiin.
Ja sitten he laativat lain, että näin tapahtuu automaattisesti jatkossakin.
Ahneudesta on näin lailla vahvistettuna tehty melkeinpä hyve.
Tämänlaatuinen toiminta lisää osiltaan valtion kilpailukykyä - joko toimit ahneuden lakien mukaan periaatteella kaikki mulle ja heti tai valitset eläväsi epätoivoisessa köyhyydessä vailla tulevaisuutta. Siinä sitä on
motiivia lapsesta vaariin koko elämän ajaksi.
Rahanahneus motiivina ei johda syylliseen omatuntoon senkään vuoksi, koska kaikki
pyörii kaikkien kosketeltavissa olevan rahasetelin avulla, joten kaikilla on periatteessa mahdollisuus leveämpään elämään, vaikka käytännössä toiset koskettelevatkin isompia seteleitä harvemmin kuin toiset ja
joutuvat sen vuoksi kärsimään henkisesti ja fyysisesti enemmän kuin toiset.
Kun media käsittelee ihmisten tekemiä rikoksia, niin vastakkain ovat isompien tekijöiden tekemät ja monimutkaisten rahamaailman lakien taakse kätketyt rikokset, ja sitten toisaalta pienempien tekijöiden tekemät helpommin ymmärrettävät ihmissuhderikokset.
Onko tässä käynyt kuten ennenkin maailman historiassa, että ihmisten on helpompi käsittää pienempiä numeroita kuten kolmiodraamaa, kuin esimerkiksi tehtaan lakkautuksesta aiheutuvan joukkoirtisanoutumisen seurauksia monilukuisen ihmisjoukon yksittäisille perheille ?
Lyhyet hiilihydraattiketjut kuten sokerit maistuvat makeilta ja niistä saa nopeasti
energiaa, mutta pitkäketjuiset hiilihydraatit ovat kuin kylmäksi jähmettynyttä kaurapuuroa.
Viihde on kuin makeaa karkkia, jota syötyämme tulemme niin henkisesti myllätyksi ja kylläiseksi, että pärjäämme tunnetasolla siihen saakka kunnes tarvitsemme jälleen nopeasti uuden sokeriannoksen.
Jatkuvat raffinoidut eli puhdistetut sokeriannokset kylläkin köyhdyttävät ruumista ennenpitkää, mutta voiko ihmiselle käydä näin myös
henkisellä tunnetasolla.
Köyhdyttävätkö tunnetasolla koetut voimakkaat elämykset ihmiset niin loppuun, ettei energiaa riitä enää älyllisiin yhteiskunnallisiin
kannanottoihin ?
Eli onko kaiken viihteellistäminen yhä suurempina liikkuvina rahasummina merkki siitä, että olemme jälleen palanneet vanhaan hyväksikoettuun teemaan - leipään ja sirkushuveihin.
Mielestäni tämä ihmisen elämän inhimillinen piirre - yhteen kasaan keskittäminen -
johtaa myös tämän päivän 'Rooman valtakunnan' tulevaisuudessa epävakaalle alustalle ja keikahdus tapahtuu aivan samoista syistä kuten aina ennenkin, mutta uudessa ja oudossa ympäristössä kukaan ei osaa varmasti ennustaa, missä tasapainon menettäminen saa alkunsa.
Sanoin, etten polta tupakkaa, ja hän siihen nyrkillä kosketellen, että sehän on
hyvä, ja toivottavasti minä en polta jatkossakaan. Hän oli kuulemma polttanut
jo kaksitoista vuotta, ja ennenkuin hän siirtyi seuraavan luokse, sanoin hänelle,
ettei meistä kukaan polta tupakkaa.
Tällä tarkoitin sitä, että useimmat meistä ovat vastuuntuntoisia ihmisiä lähimmäistään kohtaan sillä tavoin, ettei tupakanpoltosta koidu merkittävää haittaa toisia ihmisiä kohtaan.
Hän oli melko varmasti sen toisen valtion, joka asustaa tässä Suomen maassa syvälle piiloutuneena, lähettiläs eli juoksupoika, joka
varoittelee ihmisiä huonoista tavoista, ja siitä, mihin ne johtavat, jos ei muulla tavoin, niin ainakin sävähdyttävällä ulkonäöllään.
Olisin halunnut sanoa hänelle, ettei hänen tupakointinsa ollut hänen oma syynsä,
vaan valtion, joka on kuin sadistinen isä ja äiti, jotka päästävät tupakkakauppiaat kotiinsa, levittävät ostamansa tupakat pöydälle, ja
varoittelevat lapsiaan tupakanvaaroista ja lyövät ja eristävät pimeään koppiin lapsensa rangaistukseksi tupakanpoltosta.
Valtio, joka määrää naurettavia nollatoleransseja tuskastuneille kansalaisilleen osoittaa, ettei sillä ole kaikki hallussa, vaan tämä
kaikki on kuin huonoa näytelmää, jonka tarkoituksena on uhkailuin ja kätkettyjen tarkoitusperien avulla osoittaa maan henkisen pahoinvoinnin syyksi ne ihmiset, joilla ei ole osaa eikä arpaa kaiken aikaa tapahtuvaan
varallisuudensiirtoon köyhiltä rikkaille.
Nyt jo köyhemmät joutuvat valitsemaan kalliin asumisen tai kunnollisen ruoan välillä.
Koulutuksenkin kallistuessa köyhille jää ainoastaan kielletyt nautintoaineet
kuten alkoholi ja tupakka, ja jopa seksiä käytetään ihmisten syyllistämiseen,
sillä siitä on tullut median suuri ilonaihe/rahanlähde.
Näillä syyllistävillä toimenpiteillä viedään huomio pois siitä kiristyvän epäterveen kilpailun aiheuttamasta syyllisyydestä, että heikommilta
otetaan pois yhä enemmän ja annetaan yhä vähemmän takaisin.
Syyllistämällä tavallisesta rivikansalaisesta tehdään tyhmä, koska tyhmähän on sellainen, joka elää ihanne-elämän vastaisesti, jos ei toisille, niin itselleen vahingollista elämää.
Ja tyhmästi käyttäytyvä ihminen aivan kuin huutaa, että ottakaa pois minulta kaikki etuudet -minulla ei ole oikeutta elää samantasoista elämää kuin muilla ihmisillä.
Miten asiat olivat noin 30 vuotta sitten ?
Oliko kaikki paremmin vai huonommin kuin nyt ?
Miten juopa ihmisten välillä on kasvanut näin suureksi ?
Tyhmiä ihmisiä riittää kyllä joka lähtöön, mutta ne ihmiset, joila tyhmyys on kuin tiivistynyt moniongelmaiseksi kimpuksi, tarjoavat paremmille
ihmisille jatkuvia pilkanaiheita.
Paremmat ihmiset ylemmyydentunnossaan saavat näin ikäänkuin oikeutuksen itselleen paremman elämän takaavasta toiminnasta, jonka ainakin joiltakin
osin normaalisti pitäisi aiheuttaa kolkuttavan omatunnon.
Rahan siirto yhä pienemmän piirin isompiin kasoihin tehdään laillisesti, joten se ei aiheuta syyllistävien kommenttien esittämisen johtamisen mihinkään konkreettiseen parannukseen pitkässäkään juoksussa.
Huomaatteko, miten tällä tavoin on isommilta, lain voimalla toimivilta, inhimillisiin rikoksiin syyllistyneiltä tekijöiltä vaimennettu normaalisti
syyllisyyttä aiheuttava omatunnon ääni ?
Inhimillisillä rikoksilla tarkoitan sitä, että yhteisestä rahakasasta toiset ottavat huomattavasti niin paljon enemmän rahaa, ettei sitä riitä toisille kuin välttämättömiin tarpeisiin.
Ja sitten he laativat lain, että näin tapahtuu automaattisesti jatkossakin.
Ahneudesta on näin lailla vahvistettuna tehty melkeinpä hyve.
Tämänlaatuinen toiminta lisää osiltaan valtion kilpailukykyä - joko toimit ahneuden lakien mukaan periaatteella kaikki mulle ja heti tai valitset eläväsi epätoivoisessa köyhyydessä vailla tulevaisuutta. Siinä sitä on
motiivia lapsesta vaariin koko elämän ajaksi.
Rahanahneus motiivina ei johda syylliseen omatuntoon senkään vuoksi, koska kaikki
pyörii kaikkien kosketeltavissa olevan rahasetelin avulla, joten kaikilla on periatteessa mahdollisuus leveämpään elämään, vaikka käytännössä toiset koskettelevatkin isompia seteleitä harvemmin kuin toiset ja
joutuvat sen vuoksi kärsimään henkisesti ja fyysisesti enemmän kuin toiset.
Kun media käsittelee ihmisten tekemiä rikoksia, niin vastakkain ovat isompien tekijöiden tekemät ja monimutkaisten rahamaailman lakien taakse kätketyt rikokset, ja sitten toisaalta pienempien tekijöiden tekemät helpommin ymmärrettävät ihmissuhderikokset.
Onko tässä käynyt kuten ennenkin maailman historiassa, että ihmisten on helpompi käsittää pienempiä numeroita kuten kolmiodraamaa, kuin esimerkiksi tehtaan lakkautuksesta aiheutuvan joukkoirtisanoutumisen seurauksia monilukuisen ihmisjoukon yksittäisille perheille ?
Lyhyet hiilihydraattiketjut kuten sokerit maistuvat makeilta ja niistä saa nopeasti
energiaa, mutta pitkäketjuiset hiilihydraatit ovat kuin kylmäksi jähmettynyttä kaurapuuroa.
Viihde on kuin makeaa karkkia, jota syötyämme tulemme niin henkisesti myllätyksi ja kylläiseksi, että pärjäämme tunnetasolla siihen saakka kunnes tarvitsemme jälleen nopeasti uuden sokeriannoksen.
Jatkuvat raffinoidut eli puhdistetut sokeriannokset kylläkin köyhdyttävät ruumista ennenpitkää, mutta voiko ihmiselle käydä näin myös
henkisellä tunnetasolla.
Köyhdyttävätkö tunnetasolla koetut voimakkaat elämykset ihmiset niin loppuun, ettei energiaa riitä enää älyllisiin yhteiskunnallisiin
kannanottoihin ?
Eli onko kaiken viihteellistäminen yhä suurempina liikkuvina rahasummina merkki siitä, että olemme jälleen palanneet vanhaan hyväksikoettuun teemaan - leipään ja sirkushuveihin.
Mielestäni tämä ihmisen elämän inhimillinen piirre - yhteen kasaan keskittäminen -
johtaa myös tämän päivän 'Rooman valtakunnan' tulevaisuudessa epävakaalle alustalle ja keikahdus tapahtuu aivan samoista syistä kuten aina ennenkin, mutta uudessa ja oudossa ympäristössä kukaan ei osaa varmasti ennustaa, missä tasapainon menettäminen saa alkunsa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eikös kansalaisella ole TV:tä, kun on päässyt noin käymään? Itseä on ihmetyttänyt se, että suurinta viihdettä ihmiselle on väkivalta, ja kaikkea seksiinliittyvää moralisoidaan. Ehkä me sitten olemme loppujenlopuksi vain petoeläimiä.