Heipsan!!
Liikkuuko täällä palstoilla muita, jotka kuumeilevat ensimmäisestä, toisesta kolmannesta...nyytistä, mutta yrityksen alkua pitää vielä tovi odotella syystä tai toisesta..??? Onko kuume kova?? Millaisia mietteitä/ajatuksia tulevasta?? =)
Meillä on maailman ihanin pieni neito. Nyt 4kk vahna. Äiskälle on iskenyt vauvakuume, ja isälle vielä enemmän!! ;)
Ajattelimme, että olisi meidän perheen kannalta fiksuinta odotella vielä hetkinen... Alustavasti sovittiin, että tyttö saisi täyttää puoli vuotta, ja katsotaan sitten.
Toisaalta, minä imetän ja kuukautisetkin ovat tulleet vasta kerran, eikä niitä ole sen koommin kuulunut. Ja esikoinenkin sai alkunsa vasta clomifenien avulla. Eli todennäköisyys tulla raskaaksi on aika pieni...
Mutta silti odotan todella kovasti jo yrityksen aloitusta, vaikkei se varmaan tulosta tuotakaan ilman kuukautisia ja hormooneja...
Mieli on kyllä jo todella malttamaton. Välillä tuntuu, että on ihan perhosia vatsassa, kun asiaa ajtteleekin. ;)
Pakko olisi kuitenkin vielä jaksaa hetki odotella... =)
Liikkuuko täällä palstoilla muita, jotka kuumeilevat ensimmäisestä, toisesta kolmannesta...nyytistä, mutta yrityksen alkua pitää vielä tovi odotella syystä tai toisesta..??? Onko kuume kova?? Millaisia mietteitä/ajatuksia tulevasta?? =)
Meillä on maailman ihanin pieni neito. Nyt 4kk vahna. Äiskälle on iskenyt vauvakuume, ja isälle vielä enemmän!! ;)
Ajattelimme, että olisi meidän perheen kannalta fiksuinta odotella vielä hetkinen... Alustavasti sovittiin, että tyttö saisi täyttää puoli vuotta, ja katsotaan sitten.
Toisaalta, minä imetän ja kuukautisetkin ovat tulleet vasta kerran, eikä niitä ole sen koommin kuulunut. Ja esikoinenkin sai alkunsa vasta clomifenien avulla. Eli todennäköisyys tulla raskaaksi on aika pieni...
Mutta silti odotan todella kovasti jo yrityksen aloitusta, vaikkei se varmaan tulosta tuotakaan ilman kuukautisia ja hormooneja...
Mieli on kyllä jo todella malttamaton. Välillä tuntuu, että on ihan perhosia vatsassa, kun asiaa ajtteleekin. ;)
Pakko olisi kuitenkin vielä jaksaa hetki odotella... =)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Heips,
Täällä meneillään viimeinen liuska ja odottelen kovasti, että päästään yrittämään. Nuoria ollaan, mutta tästä haaveiltu jo niin kauan. Minulla alkaa olla opiskelut lopuillaan, tai ainakin siihen mennessä kun vauva näkisi päivänvalon. Eilen sain itkuraivarit miehelle, kun olen niin jännittynyt jo nyt eikä olla ehditty (molempien työkiireiden vuoksi) keskustelemaan tulevasta. Nyt harmittaa se eilinen, mutta kaikki kaatui päälle... En tiedä auttaako asiaa, että roikun netin vauva/odotuspalstoilla ja katselen haltoissani FST:n Kätilöt ohjelmaa. Tosin sitä ohjelmaa katsoessa välillä into jopa laskee, kun kuvittelee sitä kipua, mutta sitten tulee itsellekin tippa silmäkulmaan kun näkyy se pieni vastasyntynyt. Näen myös paljon unia vauvasta tai odotuksesta.
Vastasin tähän siksi, että olen nyt odottanut tätä hetkeä jo todella kauan. Opiskelujen takia, en ole uskaltanut hommaan ryhtyä ja olen kärvistellyt, mutta se loppuu nyt...toivottavasti ei tule viime hetken hannaamista. Jotenkin vain jännittää niin paljon.
Ikäni (21) puolesta pelkään ystävien menettämistä, mutta senkin uhalla lapsen haluan. Ystävilläni ei ole kenelläkään mitään mielenkiintoa lapsia kohtaan. Itse todella haluan nähdä ja kokea sen pienen ihmeen kasvavan ja oppivan uutta joka päivä. Tietysti taloudellinen pärjääminen jännittää myös, mies on kyllä vakituisessa ja mielestäni ainakin ikäänsä nähden todella hyvä palkkaisessa työssä (n 2500 e/kk.).
Meillä on käyty paljon keskusteluja aiheesta. Monien pohdintojen ja pitkään(pari vuotta) kestäneen kuumeen jälkeen ollaan tultu tulokseen, että syksyllä yritys voisi alkaa. Ei olla päätetty mitään kuukautta vielä. Kummaa, mutta nyt koko asia on alkanu jännittää ihan hirveästi. Varmaan siksi, että ajankohta lähenee koko ajan. Välillä jopa mietin, että josko sittenkin odottelisimme vielä. Ja kuitenkin samallla koko ajan toivon, että lapsi saisi tulla vaikka heti. Raivostuttavaa, kun ei meinaa ottaa omista tunteistaan selvää. Monimutkaista ja sekavaa. Kun tietäisi, että tekee oikean ratkaisun-teki miten teki.
Tutulta kuulostaa.. Täällä on myös keskusteltu aiheesta moneen otteeseen (vakavasti aloitettu keskustelemaan kolme-neljä vuotta sitten). On odoteltu opiskelujen loppumista ja kun siirryin työelämää sama jahkailu jatkui!! Kuume oli valtava, mutta lopullista päätöstä ei uskallettu tehdä, vaikka aikarajat oli sovittu..
Ennen pillereiden lopettamista jahkailin koko illan aloitanko vai enkö aloita seuraavaa liuskaa.. Kun jätin kerran pillerin ottamatta tunne oli mahtava! Tiesin, että päätös oli oikea. Välittömästi alkoi myös kaduttamaan miksei tätä päätöstä uskallettu tehdä aiemmin. Nyt on kolmas yrityskerta alkamassa ja toivomme todella, että tällä kerralla tärppää..
Meillä myös odotellaan ensimmäisen lapsen tärppäävän... Itse olen 2kymppinen ja mies hieman vanhempi. Olen kauan jo tahtonut vauvaa ja nyt 3 vuoden avoliiton jälkeen päätettiin jättää ehkäisy pois. Tekemällä ei siis lasta tehdä, eli ei lasketa ovulaatioita ym. mutta melkeen joka päivä (välillä monestikin päivässä) harrastamme seksiä. Minä tietysti toivon, että vauva tärppäisi mahdollisimman pian
Täällä odotellaan todella kuumeisesti seuraavaa ovulaatiota! Pari viikkoa vielä, eikä jaksettaisi odottaa. Elämäni ensimmäinen "vauvantekoyritys"! Tuskin siis tärppää heti... Jännittää kamalasti ja ei paljon muuta ehdi ajatellakaan! ;) Miten tämä voikin olla niin suloista ja jännittävää aikaa! Meillä vauvasuunnitelmia on lykätty aiemmin opiskelujen takia, mutta nyt koulua on jäljellä enää 1,5 vuotta joten on mielestäni hyvä ajankohta aloitella puuhat. Toivon kuitenkin, että olisin jo tämän vuoden puolella raskaana! ;) Jännä, miten sitä arvomaailma muuttuu, tällä hetkellä juuri vauva hyppää kaiken muun (koulu, kaverit, harrastukset, matkailu...) edelle! IHANAA! :)
Minulla on melkein sama juttu, vähän yli vuosi koulua vielä jäljellä. Maaliskuussa loppuu lähiopetus ja sitten on vielä opinnäytetyö, olen ajatellut, että JOS kaikki menee hyvin niin saan tehdä sitä sitten vauvan kanssa. Jos vaavi on vaativa tapaus, niin sitten se vain lykkääntyy. Yksinkertaista! Mutta en todellakaan jaksais odottaa siihen asti, että koulut on kokonaan ohi. Joten meidänkin mielestä on hyvä aloittaa jo nyt ajoissa. Ja jos vaavia ei kuulukaan, niin sitten on entistä paremmat edellytykset "yrittämällä yrittää". Minäkään en mieti muutakuin miltä tuntuu olla raskaana tai mitä tekisin nyt jos olisi pieni lapsi. Huh huh. Olenko ihan kaheli? Tuntuu, että nuoria kuumeilijoita on yhä vaikeampi löytää. Kaikilla on vain tärkeintä, että on koulut ja työt ja kaikki valmiina. Ja ensisynnyttäjien ikä taitaa olla siellä 30 hujakoilla. Itsestä ainakin tuntuu ihan utopistiselta sellainen ajatus. Haluan äidiksi nuorena, sitten kun lapset ovat isoja, niin on itsekin vielä "nuori". Ikää kun ok kertynyt kuitenkin jo sen verran tähän mennessä, että pahimmat "bilehile"-meiningit on ollutta ja mennyttä. Onnea ovikseen!!! ;)
Niin halusin minäkin äidiksi nuorena. Yritys aloitettiin kun olin 18, lapsi syntyi kun olin 25. Eli vaikka se ensisynnyttäjien keski-ikä on noin 27.7v niin on meitäkin jotka todella haluaisimme äidiksi mutta jostain syystä emme lasta saa. 24 vuotiaana tajusin että onneksi en tullut raskaaksi 18v, avioliitto ei olisi kestänyt, taloudellinen tilanne ei olisi ollut yhtä hyvä, en olisi saanut unelmieni omakotitaloa, enkä suoraan sanottuna olisi jaksanut. Sitä niin kuvitteli kuinka ihanaa on kun vatsa kasvaa, kuinka ihanaa olisi olla raskaana. Paskan marjat! RAskauteni oli suoraan helvetistä ja ihana lapsemme syntyi reippaasti etuajassa ja painoi vain 1200g. Keskola-aika ja ensimmäiset kuukaudet olivat todella rankkoja. Jos sama olisi tapahtunut minun ollessa alle 20v olisi taloudellinen tilanne pakottanut minut palaamaan töihin äitiysloman jälkeen. Lapsi painoi silloin 6kg, miten olisin voinut sellaisen pienen laittaa hoitoon? Ja lapsi oli vanhempi äitiyslomani loputtua kuin täysiaikaiset vauvat koska en ollut vielä aloittanut älomaa ennen lapsen syntymää.
Mutta mielestäni myös sillä on iso ero onko 18 tai jo 20 ikävuoden ylittänyt. Siinä muutamassa vuodessa ehtii kasvaa aika paljon. (En todellakaan tuomitse, niitä jotka lapsia hankkivat/saavat siinä iässä tai nuorempina!) Mutta en voi myöskään tietää olisiko sinulle silloin käynyt raskauden tai lapsen kanssa noin, jos olisit silloin 18-vuotiaana tullutkin raskaaksi. Nyt pelkään, että en voi tulla tai, että se kestää ennen kuin raskaudun. Mutta ainakin minulla hedelmällisiä vuosia vielä edessä monia. Asumme omakotitalossa (joten se meillä on jo) ja muutenkin edellytykset ovat hyväksi. Huom, siis verrattuna moniin "teinivanhempiin" tai opiskelijoihin. Ja vaikka nyt kuvittelen, että käyn koulun loppuun kasvavan masun kanssa, niin kyllä, olen tietoinen siitä, että ei se raskaus välttämättä etene niin ruusuisesti. Mutta miksi stressata sellaista etukäteen, että "ei se kuitenkaan hyvin mene". Silloinhan ei ikinä kukaan enää lisääntyisi. Joutuuhan moni olemaan vaikean raskauden takia pois töistäkin, mielestäni se on vähän pahempi asia. Koulua voi lykätä, mutta työelämässä mennään koko ajan eteenpäin. Tarkoitus ei ole provosoida mitään vasta väittäjiä, joiden mielestä parikymppiset ovat kakaroita hankkimaan lapsia vaan ilmaista omia ajatuksia ja mielipiteitä. Nih... =)
Täällä liikuskelee esikoisen kuumeilija.. Vauvasta ollaan haaveiltu reilu vuosi, kaksi, mutta taloudellisen tilanteen ja opintojen takia yrityksen alkua odotellaan vielä puolitoista vuotta. Välillä ei meinaa opiskeluista tulla mitään kun päässä pyörii vain vauva-asiat. Itkukohtauksia tulee säännöllisesti, iltaisin varsinkin kun ehtii asiaa ajattelemaan vielä enemmän kuin normaalisti - ainahan se on mielessä..
Vielä muutama kuukausi sitten kuume oli ihan hirveän kova ja kaipasin niin omaa pienokaista, mutta nyt kun ajankohtakin on sovittu, olen alkanut pyörittelemään mielessä kaikkea "mitä jos" ajatuksia.. Jostain syystä pelottaa niin hirveästi ettei saisikaan lapsia tai että jotain sattuu.. epäilee kaikenlaista. Välillä odotan sydän pakahtuen että yritys alkaisi, välillä taas pelottaa että se päivä on liian lähellä.. Tuntuu että pää on vain entistä sekaisemmin..
Ja rakas ihmettelee miksi itken vauva-asioita, koska hänestä on vain ja ainoastaan ihanaa että haluamme lapsia. En ihmettele, en minäkään ymmärrä mielenliikkeitäni... Jostain ne kyyneleet silti tulevat.
Onnea kaikille yritykseen ja kestämistä sen odotteluun!
t. tyttötyttö-20
Mukava kuulla, etten ole ainoa, joka kamppailee kuumeen kanssa!! ;)
Tuntuu, että monella pyörivät mielessä nimenomaan opiskelu asiat... Ja tietysti raha tilanne... Tietysti niitä tuleekin pohtia. =)
Itse aloin potemaan ihan oikeaa ja kovaa vauvakuumetta jo heti peruskoulun jälkeen. 3vuotta ammattikoulussa tuntui ikuisuudelta. Mutta kyllä se oli niin ihanaa, kun sitten viimein koulut oli käyty, ja päästiin ns. "itse asiaan"!! ;)
Kun sitten puolivuotta myöhemmin aloin miettimään, että missä mättää, niin se oli kova isku. En odottanutkaan, että lapset tulisivat heti, kun heitä toivoo, mutta vuoden jälkeen lääkärille mennessäni mieli oli aika apea. Se vuosi oli minulle henkisesti todella raskas. Otin kuukautisten alun joka kerta tosi masentuneesti vastaan, ja voi että sitä kyyneleiden määrää... =( Mutta mikä tunne oli saada se plussa testi viimein!! (kuukauden kuluttua olimme joutuneet lapsettomuuspolille tutkimuksiin..) joten enpä osannut sitä onnea odottaa!!
Mutta uskon, että lapset siunaantuvat silloin kuin niin on tarkoitettu. Ainakin meille. Kun tyttö syntyi oli kaikki hyvin tulevaa elämää varten. olemme olleet miehen kanssa 7v yhdessä, 4v kihloissa, ja 4v asuttu saman katon alla. Molemmilla on ammatit ja vakituiset työpaikat. On omakotitalo maalla, ja muutenkin kaikki on niin hyvin kuin olla voi. Olen onnellinen, että kävin koulun loppuun ennen "vauva-projektia". Se oli ehdottomasti oikea ratkaisu juuri minulle. (en siis tahdo millään lailla arvostella niitä, jotka tekevät toisin) En myöskään tarkoita että kaikki pitäisi olla niin kuin meillä ennen vauvaa, mutta me olemme onnellisia, että elämä on järjestynyt juuri näin.. =)
Nyt kun saisin vielä pienen lapsi lauman tuomaan tänne vilskettä, niin muuta en toivo...
Toivotan jaksamisia kaikille vauvakuumeisille iästä ja elämän tilanteesta riippumatta!! Yritän vielä itsekin jaksaa jonkun kuukauden(ainakin) odotella... =)
Aurinkoista kesän jatkoa kaikille!! =)
Ja ilmoitelkaahan jos asioihin tulee muutoksia!! ;)
Täälläkin suunnalla vauvakuumetta havaittavissa. Olisi ihana jo aloittaa yritys, koska koskaanhan ei tiedä vaikka raskaaksi tulemiseen menisi kauankin. Jopa vuosia.
Itsellä työpaikka-asia vielä kesken, mikä haittaa yrityksen aloittamista. Haluaisin ensin katsoa miten työpaikan kanssa käy, koska seuraava "yhtä hyvä mahdollisuus" saada vakituinen työpaikka on varmasti kaukana (varsinkin jos tulisin raskaaksi)...
Haluaisin vain heittää pillerit kaapin perälle ja antaa mennä, mieskin ehdotti tätä, mutta työpaikan varmistuminen tekisi arjesta paljon helpompaa.
Laskin, että voisimme aloittaa yrityksen ensi helmikuussa kävi työpaikan kanssa niin tai näin, mutta tuntuu että tuohon on vielä kamalan pitkä aika... Mitenköhän aika kuluu, ei ainakaan helpota seikkailla vauvapalstoilla ja lukea vauvalehtiä. Huooohh...