Kauanko maaninen vaihe yleensä kestää, entäpä depressio? Saavutetaanko huiput molemmissa vaiheissa suunnilleen puolessa välissä koko vaiheen kestoa, vai onko lievän nousun jälkeen äkillinen huippu, ja sitten nopea vaihtuminen maanisuuteen, ja toisinpäin? Voiko depressiivisyys kestää huomattavasti kauemmin kuin maanisuus?
kaksisuuntaisuus
emma
7565
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
esim. minulla ei lainkaan masennusta,muutaman vuoden kuluessa maanisia vaiheita,jolloin voin tuhlata kaikki rahani,en nuku lainkaan,hluan vaan kulkea.olen energiaa täynnä voisin yötäpäivää tehdä töitä ym.Tunnen olevaniparemmassa kunnossa.Pian seuraa sairaala jakso,jollei lääkitys ole kohdallaan.
hmm.. Tarkoitat et sulla on siis muutama maaninen vaihe vuodessa, vai kerran muutamassa vuodessa? Entä kuinka kauan sun maaniset vaiheet kestää, ja millon saavutat "huipun"?
Toivottavasti saatte sun lääkityksen kuntoon, ja pääset sitä kautta lomalle maniasta. Tai varmaakin lähinnä sen jälkeisestä olosta. (:
Jokainen ihminen on erilainen, ei todella voi sanoa, että yleensä maaninen vaihe kestää viikon tai kolme kuukautta. Flunssa kestää yleensä pari viikkoa, mutta tämä mielenterveys on aivan henkilökohtaista. Jotkut ei saavuta "huippuja" koskaan, maaninen on vain tasaista menoa, eli valvomista, energiaa, ja lopulta tulee debressio vastaan, kun ruumis ei kertakaikkiaan enää jaksa ja mielikin tyhjenee.
Yleensä kyllä depressio kestää kauemmin kuin maanisuus. Erittäin tärkeää olisi, että itse tai läheinen tunnistaisi oireet, silloin lääkitys onnistuisi.
Niin, tietysti, noinhan se on. Mutta kai siihen byt jotain suurinpiirteisiä aikajanoja on? Kun mulla ei oo minkäänlaista käsitystä, että puhutaanko nyt parista päivästä vai vuosista.
Siihen ei todellakaan ole minkäänlaista rytmiä. Ihmisellä voi esim. olla vain yksi maaninen tai masennusjakso elämässään tai jaksot voivat vaihdella lyhyin välein tai voivat vuosienkin tasaisen elämän jälkeen uusiutua. Sen vuoksi tasaava lääkitys on periaatteessa peruslääkitys lopuksi ikää, koska sillä pysitään pitämään masennukset ja maniat poissa. Kaksisuuntaisuus on siis sairaus perussairaus, toisin kuin masennus jonka voi sairastaa kerran tai useamman kerran ja parantua siitä. Itselläni ei ole koskaan ollut kunnon sekopäistä maniaa, mutta hypomaniaa, joka on lievempi. Ylivireyttä, joka ilmenee ajattelun "nopeutumisena" ja jonkinlaisena yli-innostuneisuutena ja puheliaisuutena. Siis elämä on tosi kivaa, jonkin aikaa. Juuri tänää ollaan sillä puolella. Ikävintä tässä tilanteessa tänään on, että joutuu pelkäämään tätä hyvää fiilistä äsken olleen vaikean masennusjakson jälkeen. Ei enää tiedä, voiko oikeasti vaan ihan normaali hyvä olo vai pitääkö huolestua. Siis itselläni vaihtelua on koko ajan ja ei voi oikein luottaa mihinkään mielialaan, että onko tämä nyt terve normaali jakso vai onko tämä nyt sairasta kuitenkin. Ja vaihtelu on tosi nopeaa. Koska Vasta viikko sitten olen palannut parin viikon hoitojaksolta sairaalasta, koska masennus oli pahasti päällä ja elämä ihan tyhjää ja toivotonta. Eli elämä ei ainakaan ole tylsää siitäkään huolilmatta, että on aika vahva lääkitys koko ajan.
Siis elämä voi olla tasaista ja ilman lääkeitäkin vuosia ja sitten taas tapahtuu muutos. Eli sairaus voi pysyä oireettomana. Itse voi vaikuttaa hyvin paljon pitämällä elintavat terveenä ja tasaisena. Siis säännölline unirytmi, hyvä ravinto, alkoholinkäyttö mahdollisimman vähiin ja mahdollisuuksien mukaan myös ammatin ja työpaikan valinta stressiä minimoiden jne
ns. nopeakiertoinen bibo. Oikea lääkitys on auttanut paljon, mutta silti sairausjaksoja ja sairaalajaksojakin tulee, mutta lääkityksen avulla ne ovat lievempiä. Pari kertaa vuodessa minulla alkaa "pyryttää", juon alkoholia runsaasti ja shoppailen yli varojen ja olen niin vauhdikas, etten pysty keskustelemaan ihmisten kanssa, koska mielestäni heidän ajatusmaailmansa kulkee liian hitaasti. Sitten alkaa hankalin vaihe, ns. sekamuotoinen jakso, jossa on vauhtia edelleen, mutta masis alkaa painaa jo päälle. Sellaisessa tilanteessa olen yrittänyt joskus itsaria (onneksi en ole onnistunut). Kun masis painaa päälle ja toimintakykyä vielä on, saattaa toimintakykyisenä alkaa toteuttaa itsetuhoisia ajatuksia. Sen jälkeen sänkyynkaatava debressio, pisin sängynpohjavaihe kesti yli puoli vuotta (silloin ei kyllä ollut lääkitys kohdillaan ollenkaan). Lääkitys niinkuin kiertokin on yksilöllistä. Itselleni on löytynyt lopultakin oikea lääkitys, joka on tehnyt elämästäni hyvää tai ainakin siedettävää.