Onko palstalaisia, jotka on saaneet deliriumin, lievempänä vai kramppeineen päivineen? Miten siitä selvisitte ja loppuiko viinanjuonti siihen paikkaan? Kuinka pitkään ja raskaasti olitte ryypänneet, kun deli tuli?
Deliriumista gallu
utelias vaan
262209
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Kauheen tarkkaa mielikuvaa minulla ei omasta delistä ole, mutta muutaman pv:n olin ehtinyt kotona ja pihalla örveltää ennen kuin "valkotakit" vei aurooraan. En usko, että olin krampannut. Viikkon olin sairaalassa ja aloin taas muutaman päivän jälkeen juoda.
kerkesin ryypätä ja iski muistaakseni ekan selvän päivän jälkeen. En kyllä krampannut mutta harhoja oli ja paniikkikohtauksia. Nekin jostain syystä tuli vaan, kun yritin mennä illalla nukkumaan. Siitä ei tullut yhtään mitään, kolme yötä valvoin pelossa. En mennyt lataukseen mutta lääkkeen kävin hakemassa. Se auttoikin sitten saman tien. Viinanjuonti loppui muutamaksi kuukaudeksi kokonaan, säikähdin niin totaalisesti.
helposti uudelleen? Kerran mulla oli.
uudelleen, jos sulla on jo kerran ollut. Hermosto alkaa vissiin kehittää jotain yliherkkyystilaa ja reagoi sitten mahdollisesti jo pienempiinkin putkiin noilla harhoilla. Tai sitten seuraavalla kerralla tulee viinakramppi. Varovaisuutta kehiin.
tänne lokakuussa muistaakseni mun kokemuksen deliriumista.se oli aika hurja kokemus.Ku olis joku puhuu mun korvaa,että tapa ittesi ja taukoamatta.ja leivänmurut lattialla luikerteli,ku madot ja telkkarissa näin demonin kuvia.Ja nukkumaan en pystyny,kun sänky heilu ja ihan kun joku olis painanu mun päätä vasten kädellä ja silitteli mun poskea...aika karmeeta,ku suoraan kauhufilmistä oli ja kesti 5 päivää toi,enneku menin muumilaaksoo.
oli minulla, kun keskellä yötä kävelin juomaan keittiöön vettä niin tuntui aivan selvästi, että joku olisi tökännyt sormella paljaaseen selkään. Sitten menin paniikissa vessaan, siellä alkoi pyörryttää, takaisin sänkyyn ja pää polviin. Makuulle en uskaltanut. Vasen käsivarsi alkoi puutua ja se tunne levisi kohti sydäntä. Olin satavarma, että nyt tulee sydänkohtaus. Yritin sitten vain rauhoittua, jotenkin ajattelin, että tämä on vaan kuvitelmaa. Latasin kännykän valmiiksi, pakkasin kannettavan laukkuun ja varasin kukkaron sairasvakuutuskortin kanssa valmiiksi. Ihan kahden vaiheilla oli, etten soittanut piipaa-autoa. En viitsinyt keskellä yötä herättää kavereitakaan.
Voi sitä onnea, kun diatsepaami meni vereen ja päähän. Huh, kamalaa muistellakin mutta ehkä taas raittiuspäätös pitää vähän kauemmin. Todella kuin kauhufilmistä. Myöhemmin ajattelin säälillä ihmisiä, jotka oikeasti kärsii paniikkikohtauksista, se pitää olla aivan kamalaa.
Itsellä päivittäi, selvänäki, kohtauksii ni krapulas ei enää sit pelkää niitä enää nii mite enne..no onneks on rauhottavii ni pahimmas olos voi sit ottaa puolikkaan.
nii,lisääys vielä,että dogasin 8pv ja aika rankasti.ja sen jälkee on jotenki vaan pystyny hillitsemää tota putkea,että osaa lopettaa ajoissa.delikan jälkeen olin juomatta 1/2 vuotta. se opettaa..tai opetti ainanki mua.toisaalta on ihan hyvä,että delirium tuli vierailemaan.pisti ajattelemaa tota viinan käyttöä.
Valitettavasti ei loppunut. Sain ensimmäisen vähän yli parikymppisenä, kun pämppäsin maanisesti Välimerellä kymmenen päivää kellon ympäri, välillä otin parin tunnin tajuttomuudet.
Ensin lakkasi viina maistumasta. Tuli kaikkivoipaisuuden tunne. Yllätys oli, etten kyennyt nukahtamaan ollenkaan. Delirium alkoi neljän vuorokauden kuluttua juomisen lopettamisesta ja siihen se kaikkivoipaisuus hävisi. Tunsin ja tiesin kuolevani, harhat olivat hirveitä. Lähtiessäni kävellen hakemaan apua, en osannut kulkea oikeita reittejä, näin ja kuulin kaikenlaista supinaa ja sipinää, ihan puhtaita dialogejakin.
Minut lääkittiin uneen sairaalassa. Nukuin 15 tuntia ja söin pameja viikon.
Synkkä mieli ja pelko katosi, kun pääsin uudelleen mukiin kiinni taas. Mikäs hätänä tässä, heleijaa. Oli kuin kivi olisi pudonnut sydämeltä.
Oikeat vaikeudet olivat vielä edessä.
Voiko se tosiaan alkaa vasta neljän päivän kuluttua pämppäämisestä? Nyt alkaa meikäläistäkin pian pelottamaan kun ei tässä ole vasta kuin eka ihan selvä päivä meneillään. Tosin olo tuntuu kyllä hyvältä, mitä nyt tässä helteessä on hikoiltu litrakaupalla. Mutta taisit silloin lopettaa putken kuin seinään ja silloin kai delin riski on suurimmillaan. Ja olit varmaan menettänyt nestettä siellä Välimeren kuumuudessa aivan mahdottomasti. No, ei auta kuin toivoa ettei se enää iske, toivottavasti ei sinullekaan!
siitä 4:n päivän jälkeisiestä deliriumistä ennenkin, rankan putken jälkeen. Ei ole mitään "höpöhöpö"-juttuja. Itselläni iski jonkinsortin deli 2pv raittiuden jälk, illalla. En ollut juomisen lopettamisen jälkeen saanut ollenkaan kunnolla nukuttua, joten silläkin varmasti tekemistä harhoihini. Luulin tosissaan että kattolamppu oli valtava hämähäkki joka tuli kohti, ja heittelin paniikissa tyynyjä sitä päin. Miesystäväni sai jotenkin rauhoitettua, vaikka harhat jatkui. Kauhea sitä tutinaa ja kauhun tunnetta, toivoin kuolevani, mut sit pelkäsinkin sitä. Sydän tuntui hakkaavan kurkusta ylös ja päässä kohisi. Ja kyllä, tuon jälkeen olin raittiina tavallista pidemmin..
Tärkeää on, että olisi joku terve kumppani siinä ne ekat yöt läsnä, jos pelkää delin iskevän. Nimittäin jos harhat äityy oikein pahaksi niin yksinään voi saada päähänsä vaikka hypätä parvekkeelta alas, jos mörköjä näkyy. Toisaalta mahdollinen kramppi tai voimakkaat paniikkikohtaukset voi vaatia sairaalahoidon, siksikin olisi hyvä olla siinä joku vahtimassa. Mutta eihän siihen välttämättä ole aina mahiksia.
Mitähän muuten tapahtuisi, jos alkavan delin aikana ottaisi harhoihinsa loiventavat? Lieneekö tuota joku kokeillut?
jep Enzian.ei ole tarkotus pelästyttää,mutta mulla se delirium alko 2pv päästä,ku olin lopettanu.Ihmettelin,ku kattelin julistetta seinällä,ni sen julisteessa olevan silmät muuttu punaseks ja se alko liikuttamaa huulia..ku ois jutellu mulle..nous ihokarvat pystyy ja kylmät väreet pitkin kehoa.Niin paljon säikähin ja ku en tienny,että mitä helvettiä tää on.en tienny deliriumista mitää.Pahin virhe oli siinä,että lopetin ,ku seinää..se on paha virhe lopettaa pitkä putki kertaheitolla.Psykiatri sano ton mulle.no mut kuitenki,tsemii sulle Enzian.Mä en oo ottanu pitkii aikoihin.Opetti mua sen verran ainaki hillitsemää.
nyt sitten entiseen tapaan? Vai oletko vähentänyt?
Siinä vaiheessa se on huono tikki. Unta on kyllä saatava. Aivot tekevät työtään, vaikka ne ovatkin yleensä neliväripiirrettyjä painajaisia.
Ja ajattele: siitä ilosta on vielä maksanut kalliin lipun.
Pitäisikö tätä koko hommaa tutkia masokismipohjalta...
Olet turvassa kuivalla maalla jo, sisko hyvä. Voit levätä hyvin mielin. Olkoon öittesi uni syvää.
Mulla se pahin olo tuleeki aina 4pv, ehkä jo 3pv illal, ahdistus paniikit. Ja sit unettomuus ..mä lupasin itelleni pari vkoa sitten ku join 5pv etten koskaan enää ota putkia..taas 4pv menossa kun ei uskalla potea krapulaa.
muuta, mutta minulla alkaa suusta tulla paskapuhetta kun on ryyppääminen menee viikon ja enemmän ylipitkäksi. Eihän niitä kaikkea muista mitä on omistanut tai omistaa, mitä milloinkin on tehnyt ja mitä on tekemässä, ja tulevaisuudessa tulee tekemään. Aivan sellaisia asioita jotta voi selvinpäin kysyä, että mitä minä olen puhunut.
Jotain hallusinaatioitahan nuokin ovat. Perkele kun selvinpäin saa sitten hieman ihmetellä itseään, vaikka nauruksihan nuo pitäisi panna. Ei muulloin kuin humalassa tule tuollaisia suustaan laukoneeksi.
No ei niitä todeksi kyllä ole tarkoitettukaan, humalaisen omituista huumoria. Kyllä niistä sitten osa muljahtaa krappiksessa ykskaks mieleen ja pistää kummasti mietityyttämään, että ei kai se todesta ottanut. Tuliskohan hyvä politiikko?
Kyllä nuo putkettamisen lopettamisen jälkeiset delit ovat myöskin vittumaisia. Silloin ei ole mukava olla yksin.
Mitä opimme noista? Ei mitään. Minun mielestäni on hyvä sanonta, kun sanotaan krapulan olevan köyhien taudin.
Ai että miten tuohon raha littyy?
Hyvinkin liittyy, ei tule noita paineita niin herkästi, mistä nuokin kohtaukset osin johtunevat.
Sitten se oikein deli onkin kun se rikkaaseen iskee kuvittelen minä, silloin se voikin olla todellista meuhkaamista.
Miksikä sitä sitten pitää RYYPÄTÄ jos kerran jälkiseuraamuksetkin tietää jo etukäteen.
Jokin siinä vapaassa toisessa maailmassa ja olotilassa viehättää, vaikka hinta onkin kallis.
Nyt minä olen lopettanut nuo putkettamiset, koska niistä ne harmit tulee. Silloin on myöskin lopetettava sellainen juopottelu mistä nuo putket lähtee.
Siis alettava "raittiiksi". Minulla on kolme se raja. Jos sen yli menee, niin adijöö. Huomenna sitten korjataan.............
Huom. en tarkoittanut tuota kolmea otettavaksi joka päivä.
Vaan silloin harvoin kun on sellainen tilanne, että se kuuluu ikäänkuin kuvioon.
3-4 kerta vuodessa korkeintaan. Eikä silloinkaan ole pakko ottaa yhtä enempää, jos sitäkään.
Kohta lähtee kolmas kuukausi etten ole edes olutta juonut, sitten ehkä neljäskin. Ei raittius saa olla mitään henkisesti raskasta touhua, silloin homma ei ole raiteillaan. Tähän asti on mennyt jotensakkin keveästi, mutta entisen putken jälkipyykkiä vielä kyllä pestäänkin. Ainakin minä itseni kanssa. Ei muualta ole mitään kuulunut, eikä pyykkäreitä näkynyt. Ilmeisesti en sitten kovin likaisia jälkiä en ole jättänyt. Kuten ei yleensäkään ole jäänyt.
Kyllä nuo kaverit on käynyt ja soitelleet, eikä nuo ole mitään maininneet. Niin ilmeisesti nyt on vaan tavallista pahempi morkkis kysymyksessä.
Mutta voi meitä, ollaankohan me liian hyviä ihmiseksi?
kerran iski ulkomailla lomaillessa viikon todellisen aamusta iltaan ryyppäämisen jälkeen.toinen päivä oli siinä jo mennyt sillai selvänä.muutamaa drinkkiä lukuun ottamatta.sit yöllä ku menin nukkuu niin yht äkkiä alko kuuluun jotain ihme vitun kovia ääniä ja aloin pelkään et putoon sieltä tai hyppään sieltä huoneesta,sit paniikissa pistään parvekkeen ovet lukkoon ja sängyn alle ihan matalaks ja sydän hakkas nii saatanasti ja pelotti niin että olin täysin varma et nyt lähti henki.yritin ottaa jonkun pikkupullon baarikaapista et rauhottas mut en pystynyt juomaan ku pelotti niin paljon.oli siinä kavereilla silmät suurina ku tulivat yöllä baarista ja mä vapisin sängyn alla.sit kavereitten kans siin vähä rauhottu mut nukkunut en yhtään.
pitäisi saada pikkunen annos ilman reseptiä apteekista tällasessa tapauksessa. Koska perkeleelläkö sä sinne lääkäriin harhoissas meet, kun et uskalla edes ovesta ulos. Pieni pamiannos poistaa oireet aika nopeesti ja olis paljon vähemmän haitallisempaa kuin harhoissa ja pelkotiloissa kituminen. Deli voi olla vaarallinen ja pamejahan ne sairaalassakin kai tuuppaa suoraan suoneen ja vielä reiluja annoksia. Osa jengistä ottaa oireisiin pössyä, olen kuullut mutta se saattaa mennä sekin perseelleen, jos et oo sellaseen tottunut.
eli ahdistuksee määrätty rauhottavii, ni krapulan loppuvaihees ku alkaa tulee helvettiolot ni toimii puolikas hito hyvi..ja välil aamul pitää heti ottaa..noi ssri paskat ku syö ni ne myös tuo välil huonon olon, ja pössy laukasee paniikit samantien.
join kaksvitosena to-ma. ti töissä (voitteko kuvitella) se oli ke ilta kun kiljuin koko yön kuin olisi lammasta raiskattu. eukko pelkäs aikalailla kun hypin ulos, alas ja sivulle. Torstai yönäkin näin vielä karmeita painajaisia ja olo oli tukala, lauantaina oli hirvee väsy ja silloin ei enää peloittanut. oli se niin kamalaa. nyt kymmenenvuotta myöhemmin jos sellainen tulisi (toivotavasti ei)juoksisin lähimpään hoitolaitokseen takulla. ei kestäisi nykyään enää pää!
Sitä minäkin eniten pelkäsin (kun olin tajunnut, että nämä on nyt harhoja sydänoireineen päivineen), että olen menettänyt järkeni peruuttamattomasti ja joudun loppuelämäni syömään lääkkeitä tai jopa menemään määräämättömäksi ajaksi lataukseen. Se on hirviä tunne ja kun vielä tietää, että itse typeryydellään sen aiheutti. Tosin lääkäri sitten kyllä lohdutti, ettei siitä hulluksi tapaa jäädä ja kaikki palautuu ennalleen - jos ryypytys loppuu. Mutta eihän siellä kotona peloissaan sitä voi tietää. Netistä luin siitä hädissäni ja alkoi pelottamaan vielä enemmän. Kun kumminkin luki, että sairaalahoitoa joskus vaaditaan.
Koko tämän viinahomman kanssa on musta vanhemmalla iällä niin, ettei pää tahdo sitä enää kestää ilman deliäkään. Karmeita fiilareita ainaskin minulla. Tuntee olonsa täysluuseriksi päiväkausia jälkeenpäin. Jotkut asiat tietysti vaivaa vielä vuosienkin päästä. Ei se nuorena ollut tuollaista vaan ei olleet määrätkään vastaavia...
kun olen lukenut sinun tekstejäsi, että podet samaa kuin minäkin.
Siksipä olisikin ehkä viisainta ottaa ajoissa ammattiauttajiin yhteys.
En tarkoita että olisit hullu tai tyhmä, vaan sen takia, että voisit purkaa kokonaisvaltaisesti itseäsi.
Aloittaa niinsanotusti elämäntaparemontin.
En usko että sinunkaan kannattaa mennä kuulemaan pelkkää sanomaa siitä, että olet alkoholisti ja että et parane siitä muutoin kuin pullon sulkemisella ym.tä muuta itseäsi alistavaa tekstiä. Minä luulen että nuo ovat aika tietämättömiä fraasien toistajia, meihin ns. kokemuksen kautta oppineisiin.
Taustallasi on ehkä stressiperäinen masennus.
Ei sitä velikultaa tunnista, ennenkuin on se tulee sitten sieltä pomppaa silmille.
Hakeutuisin psykiatrin juttusille, mikä ei suinkaan tarkoita sitä että olisi hullu tai muuten vinksahtanut, muuta tulisihan siellä ainakin yksi asia selväksi.
Tuollainen pehmeämpi systeemi missä aletaan käsittelemään juttua elämisenlaadun parantamisen pohjalta tuntuu itsestäkin paljon mielekkäämmältä, kuin kuin alkoholistihoitonimitys. Koska kysehän on hyvin harvoin, tuskin koskaan vain yhdestä asiasta.
Kuten olen sinulle aikaisemmin kertonut minkälainen joukkue minun remontointiin nyt osallistuu niin ymmärtänet mitä ajan takaa.
Olisi minulla vielä pappikin tuossa melkein naapurissa, mutta hän osallistuu noin niinku tuttavana hommaan vähän kauempaa. Olen minä senkin kanssa mukia ottanut, että sille voi ihan hyvin asiasta puhua jos tuntee sinne suuntaan tarvetta enemmälti. Mutta eipä nuo touhut kiinnosta sen enempää. Mukava pappi kaikinpuolin kansanmies.
Niin eipäs pompita vaan pysytään "asiassa"
Nuo keskustelut, missä taas tänäänkin kävin, eivät tunnu mitenkään alistavilta eikä syyttäviltä. vaikka vikoja omista toimistani löydetäänkin. Ei ne mitään paapomisjuttuja kuitenkaan ole, kyllä siellä sanotaan miksi viinaa ei pitäisi minun juoda, siten kuin olen juonut.
joten jos mahdollista niin piipahdappa psykiatrin juttusilla, mitä hänellä olisi annettavanaan, asiantilan korjaamiseksi.
Hän kyllä sitten tietää teraupeutinki, jonka kanssa voi tarvittaessa rupatella.
ja sitten, saatpa ainakin nukahtamislääkkeet, ja tarvittaessa muutakin turvallista ensiapu- ja mörönkarkoituslääkitystä.
en halua sinua aikaihmistä alkaa neuvomaan enkä opettamaan sorsanpoikaa uimaan, vaan noin niinku vihjeenä, minkä olen itselleni kokenut mielekkääksi tavaksi tuossa viinapirunkarkoitusprosessissa. Eli elämisenlaadun parantamisessa.
Kaikenlaistahan sitä on koettu, mutta kyllä nuo putkettamisen jälkeiset olotilat mielellään luovuttaa pois.
Tuo juominen ja stressi sekä masennus, kun ovat aika läheisiissä suhteissa keskenään, niin niihin ehkä kannattaa silloin puuttua yhtenä kokonaisuutena.
Mietippä ite......
Ps. viime yönä kylki kesti jo nukkua, vaikka kyllä herättyään vielä huomasi, että näin oli tehnyt, mutta nou hätä siltä sektorilta enää.
Yritetään parasta, mutta ei pelätä pahintakaan.
Neljä kuukautta sitten sairaalakuntoon ryypättyäni siellä iski ihme paniikki kun promillet alko olla nollassa. Joku ihme kouristus kun en tahtonut pysyä sängynlaitojen sisällä sitten millään. Sitten yritin nukahtaa niin alkoi satamaan taivaalta rautaromua ja kaivonrenkaita niskaan ja sitten tuli niitä ihme örkkejä hajottamaan paikkoja.
Joskus on levyt soineet päässä vuorokausitolkulla ja viikon valvomista ja muuta mukavaa. Niitä tunnelmia ei voi sanoin kuvailla.
Nythän tuossa on mennyt se neljä kuukautta ilman tipan tippaa ja toivossa eletään joko tästä viisastuisi.
Siihen paikkaan, pelotti vaan pirusti. Eka lievä kramppi parikymppisenä, myöhemmät olivatkin sitten jo ihan eri luokkaa, pahin oli ehkä se viimeisin, valvoin neljä vrk. liikuin konttaamalla välillä hiirien ja rottien seassa, mikään ei pysynyt sisällä, näkö ja kuuloharhat, olisin ampunut itseni mutta en uskaltanut painaa liipasinta. Kovaa "leikkiä" mutta aina kun selvisin noista painajaisista niin ostin rahalla itseni samanlaiseen kuntoon.
Joku tuolla puhui jostain viinageenistä tms. tiedä häntä mutta kun otin eka kännit n.14 vuotiaana niin alkoholista tuli paras kaverini tuon jälkeen, se oli siis melkein aina mielessäni ja halusin sitä vähintään viikonloppuisin jo kakarana, siitäpä se sitten alkoikin meikäläisen "ura"
Tänään olen vapaa alkoholista, se ei hallitse minun mieltäni. En menettänyt oikeastaan mitään, vaan sain uuden elämän, siihen piti kylläkin juoda ja paljon.