Sisältää juonipaljastuksia. Mikäli et ole katsonut elokuvaa, lopeta lukeminen tähän ja katso se heti!
The Others on toisen maailmansodan loppuvaiheisiin ajallisesti sijoittuva psykologinen kauhuelokuva, jonka teho, kuten kunnon kauhistelussa pitääkin, ei perustu kammottavuuksien näyttämiselle vaan niiden näyttämättä jättämiselle. Kaikkein pelottavinta onkin juuri se mitä ei katsojalle näytetä.
Loistava Nicole Kidman on päosassa kuin kotonaan. Kaunis ja huoliteltu kahden auringonvalolle allergisen lapsen äiti, neurootikko ja mahdollinen sotaleski, jonka mielenterveys alkaa pikkuhiljaa horjua talossa esiintyvien outojen ilmiöiden, sekä palvelijoiksi taloon asettuvan kolmikon myötä.
Alejandro Amenabar on loihtinut tyylipuhtaan teoksen, jonka tunnelma tiivistyy voimakkaasti loppua kohden. Voisi sanoa että oppikirjaesimerkki jännityksen rakentamisessa. Se, että elokuvassa ei heitetä katsojan silmille mätäneviä ruumiita tai muuta kliseisiä genren tuotteita, ilahdutti suuresti. Tihenevä jännitys olikin luotu lähes arkisesti elokuvan kerronnan keinoin.
Elokuvan loppu oli todellista tykitystä ja varsin yllätyksellinen. Ajatus siitä, että kuolleet elävät ikäänkuin toisessa maailmassa, jonne kuitenkin toisinaan kantautuu normaalimaailmasta ääniä ja näkyjä on kutkuttava. Asetelma tavallaan arkipäiväisti ajatuksia kummituksista ja henkimaailmasta ylipäätänsä. En ole missään elokuvassa nähnyt vastaavalla tavalla toimivaa rinnastusta.
Harmi vain, että olin kuullut kuulopuheina, että päähenkilöt ovatkin kuolleita, joten se hieman laski tunnelmaa. Piristävä poikkeus kauhuelokuvien usein niin keskinkertaisessa joukossa.
Neljä tähteä.
The Others on toisen maailmansodan loppuvaiheisiin ajallisesti sijoittuva psykologinen kauhuelokuva, jonka teho, kuten kunnon kauhistelussa pitääkin, ei perustu kammottavuuksien näyttämiselle vaan niiden näyttämättä jättämiselle. Kaikkein pelottavinta onkin juuri se mitä ei katsojalle näytetä.
Loistava Nicole Kidman on päosassa kuin kotonaan. Kaunis ja huoliteltu kahden auringonvalolle allergisen lapsen äiti, neurootikko ja mahdollinen sotaleski, jonka mielenterveys alkaa pikkuhiljaa horjua talossa esiintyvien outojen ilmiöiden, sekä palvelijoiksi taloon asettuvan kolmikon myötä.
Alejandro Amenabar on loihtinut tyylipuhtaan teoksen, jonka tunnelma tiivistyy voimakkaasti loppua kohden. Voisi sanoa että oppikirjaesimerkki jännityksen rakentamisessa. Se, että elokuvassa ei heitetä katsojan silmille mätäneviä ruumiita tai muuta kliseisiä genren tuotteita, ilahdutti suuresti. Tihenevä jännitys olikin luotu lähes arkisesti elokuvan kerronnan keinoin.
Elokuvan loppu oli todellista tykitystä ja varsin yllätyksellinen. Ajatus siitä, että kuolleet elävät ikäänkuin toisessa maailmassa, jonne kuitenkin toisinaan kantautuu normaalimaailmasta ääniä ja näkyjä on kutkuttava. Asetelma tavallaan arkipäiväisti ajatuksia kummituksista ja henkimaailmasta ylipäätänsä. En ole missään elokuvassa nähnyt vastaavalla tavalla toimivaa rinnastusta.
Harmi vain, että olin kuullut kuulopuheina, että päähenkilöt ovatkin kuolleita, joten se hieman laski tunnelmaa. Piristävä poikkeus kauhuelokuvien usein niin keskinkertaisessa joukossa.
Neljä tähteä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.