Siitä on nyt 3 vuotta, kun aloin oksentamaan. Parhaimmillaan oksensin kaiken syömäni. Välillä oksensin pelkkiä mahanestetä, en siis ollut syönyt, mutta piti oksentaa. 2 vuotta sitten menin osastolle masennuksen takia. Olen kaikki nämä 2 vuotta puhunut syömisestä, ja kertonut oksentamisesta. Painoni on heitellyt näinä vuosina paljon. En ole saanut diagnoosiksi bulimiaa, koska olen normaalipainoinen. Eli virallisesti, minulla ei ole syömishäiriötä?? Minulle sanottiin juuri tuossa viikko sitten, että on hyvä puuttua tähän ennen, kun siitä tulee syömishäiriö. Mä oon niin sekaisin, kun musta tuntuu, ettei mulla oikeasti siis ole mitään ongelmaa syömisen kanssa, vaan olen koko nämä vuodet vaan kuvitellut... Jos ei kerta lääkärinkään mielestä mulla ole syömishäiriötä. Onko siis itseaiheutettu oksentaminen nykyään ihan tervettä, täh??
Minulla ei ole bulimiaa?
kypsäh....
51071
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
joku idiootti lääkäri päässyt taas pätemään. voi helvetti kun pistää vihaksi tuollainen...
sinä sairastat bulimiaa. itseaiheutettu oksentaminen EI ole normaalia koskaan. se on bulimiaa kun sitä on jatkunut noinkin pitkään. PAINO EI VAIKUTA MITENKÄÄN DIAGNOOSIN SAAMISEEN! ylipainoinen ihminen voi olla anorektikko. bulimikko voi olla yhtähyvin alipainoinen, normaalipainoinen tai ylipainoinen. sillä ei vittuakaan ole väliä mitä se vaaka kulloinkin näyttää (paitsi ehkä jonkun vanhan idiootin mielestä)
sh on psyykkinen sairaus. sairaus on päässä. ei siinä vaa´assa.
tarvitset apua. puhu jollekin toiselle lääkärille ja kerro tästä tilanteesta. sano ihan rehellisesti että mielestäsi bulimiasi on jätetty diagnosoimatta. ja terapeutillesi ihan suoraan, että kyllä tässä ollaan jo sh suossa...
rohkeutta. sinä tarvitset asianmukaista hoitoa ja apua ja ansaitset sitä ihan kuin joku muukin syömishäiriöinen.
Niinkuin minullakin. Diagnoosia vain ei ole kuulunut. Se pistää minuakin vihaksi. En osaa puhua muuta kun syömisestä, kiloista, kaloreista ja se on turhauttavaa. Sairaalassa tehtiin oikein sopimus että siitä aiheesta ei saa puhua. Puhuin kuitenkin... Ensin söin olemattomia, sitten söin (vähän) ja oksensin, se oli kaikkien tiedossa, olin laihtunut montakymmentä kiloa (105kilosta 50kiloiseksi ja sitten sen alle.) Nyt pääsin kuukausi sitten pois sairaalasta, ja olen edelleen laihtunut. Tämäkin on kaikkien tiedossa. En osaa enää syödä, osaan vain oksentaa, ja tiedän itsekin tämän olevan älytöntä, vaan ei siis (luultavasti) sairasta, ei syömishäiriöistä! Mikä mua sitten vaivaa, vai vaivaako mikään, onko tämä vain mun kuvittelua?
Älä välitä siitä lääkäristä ja hoitohenkilökunnan "ns .diagnooseista".
Sulla on bulimia siinä missä muillakin jotka tahallisesti oksentaa. Lääkärit ei koskaan voi tietää miltä tuntuu kun pitää käyttää lääkkeitä, miten hirvee on syyllisyyden tunne aina kun on oksentanut ja miten paljon se itkettää kun lihoo ja miten paljon tulee paineita kun laihtuu ja et laihtuis vaan lisää.
Vertaistuki bulimiassa on mua auttanut eniten ja niin uskonkin että tässä sairaudessa se on hyvin olennainen.
Ja muista että ne ketkä ei sairasta bulimiaa( lääkärit yms.) EI vaan voi tietää tätä mitä helvettiä tää on. Sä tiedät, ne ei kokemuksellisesti. Tsemppiä !
Minunkaan bulimiaan ei psykologi suhtautunut mitenkään erityisesti. En ole teini enää, ehkä se vaikutti asiaan... mutta vieläkin minulla se riivattu ahmimiskohtaus tulee helposti ja koska EN halua lihoa, menen oksentamaan. Onneksi vain muutaman kerran viikossa, ei aina sitäkään, mutta silti :/
moi kaikille
olen 13vuotias tyttö hämeenlinnasta,olen nyt kiinnostunut että kuinka paljon esimerkiksi viikossa laihtuu jos tekee tuota "itseaiheutettua oksentamista" ??
en TODELLAKAAN ole kokeilemassa,serkkuni tarvitsee kipeästi apua hän on 165cm pitkä ja painaa 38kg ! apua!
ps.muistakaa vastata KUINKA PALJON VIIKOSSA SIIS VOI LAIHTUA!?