Hei rakkaani,
typerän riidan jälkeen ilmoitit lähteväsi kaverisi kanssa harrastamaan 1000 km:n päähän. Sen sinulle suon ilomielin, tiedänhän, kuinka raskasta työtä teet ja olet lomasi ansainnut. Niin kuin minäkin olen lomani ansainnut mutta nyt kuitenkin kauniina kesäiltana vietän lomaani yksin. ikävä kyllä aikaisempien ihmissuhdekokemusteni jälkeen luottamuksen ja itsetunnon rakentaminen on vaikeaa ja nyt tuntuu, että se orastava luottamus, mitä aloin tuntea on kovin hauras ja hilkulla särkyä, vaikka siihen ei ole järjellä ajatellen mitään syytä.
En ymmärrä, miksi minun on niin vaikea kertoa tunteistani suoraan sinulle ääneen. Tunnen itseni hylätyksi, turhaksi, epäkevolliseksi ihmiseksi, rumaksi ja pahaksi mitä näistä mitään en ole jos järjellä ajattelee, mutta se tunne on liian syvällä.
Toivon kovasti, että nautit matkastasi eikä sinun tarvitse kokea huonoa omaatuntoa siitä, että jätit minut yksin nyt, kun kauan odotettu loma on alkanut ja mistä minulla oli niin kovin paljon odotuksia. Tärkeimpänä se, että saisin olla sinun kanssasi. Minä rakastan sinua, mutta pelottaa, että en osaa vielä rakastaa itseäni tarpeeksi, mikä lienee edellytys sille, että osaa rakastaa toista. Koska olen aina osannut omien tunteideni mitätöimisen jalon taidon, niin nyt kokemani suru ja hylätyksi tulemisen tunne ovat omassa mielessäni "turhaa itsesäälissä rypemistä" ja toisaalta myös täysin "ansaittua", vaikka toisaalta olisi oikeus olla sinulle vihainen, varsinkin, kun en ole tehnyt sinulle mitään pahaa. Jos olisit edes "nimellisesti" kysynyt mielipidettäni matkalle lähdöstäsi olisin rauhallisempi ja ilman muuta olisin antanut sille siunaukseni. Uskon, että tulee parempi päivä, parempia aikoja, voimme puhua näistä asioista yhdessä, kasvokkain. Niin kovin haluaisin luottaa sinuun koska olet sen arvoinen enkä tässä tarkoita mitään pettämistä tms. Tämä epävarmuus on vain omassa mielessäni. Nauti lomastasi, rakas!! Ehdimme vielä lomailla yhdessäkin.
typerän riidan jälkeen ilmoitit lähteväsi kaverisi kanssa harrastamaan 1000 km:n päähän. Sen sinulle suon ilomielin, tiedänhän, kuinka raskasta työtä teet ja olet lomasi ansainnut. Niin kuin minäkin olen lomani ansainnut mutta nyt kuitenkin kauniina kesäiltana vietän lomaani yksin. ikävä kyllä aikaisempien ihmissuhdekokemusteni jälkeen luottamuksen ja itsetunnon rakentaminen on vaikeaa ja nyt tuntuu, että se orastava luottamus, mitä aloin tuntea on kovin hauras ja hilkulla särkyä, vaikka siihen ei ole järjellä ajatellen mitään syytä.
En ymmärrä, miksi minun on niin vaikea kertoa tunteistani suoraan sinulle ääneen. Tunnen itseni hylätyksi, turhaksi, epäkevolliseksi ihmiseksi, rumaksi ja pahaksi mitä näistä mitään en ole jos järjellä ajattelee, mutta se tunne on liian syvällä.
Toivon kovasti, että nautit matkastasi eikä sinun tarvitse kokea huonoa omaatuntoa siitä, että jätit minut yksin nyt, kun kauan odotettu loma on alkanut ja mistä minulla oli niin kovin paljon odotuksia. Tärkeimpänä se, että saisin olla sinun kanssasi. Minä rakastan sinua, mutta pelottaa, että en osaa vielä rakastaa itseäni tarpeeksi, mikä lienee edellytys sille, että osaa rakastaa toista. Koska olen aina osannut omien tunteideni mitätöimisen jalon taidon, niin nyt kokemani suru ja hylätyksi tulemisen tunne ovat omassa mielessäni "turhaa itsesäälissä rypemistä" ja toisaalta myös täysin "ansaittua", vaikka toisaalta olisi oikeus olla sinulle vihainen, varsinkin, kun en ole tehnyt sinulle mitään pahaa. Jos olisit edes "nimellisesti" kysynyt mielipidettäni matkalle lähdöstäsi olisin rauhallisempi ja ilman muuta olisin antanut sille siunaukseni. Uskon, että tulee parempi päivä, parempia aikoja, voimme puhua näistä asioista yhdessä, kasvokkain. Niin kovin haluaisin luottaa sinuun koska olet sen arvoinen enkä tässä tarkoita mitään pettämistä tms. Tämä epävarmuus on vain omassa mielessäni. Nauti lomastasi, rakas!! Ehdimme vielä lomailla yhdessäkin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.