OPISTOT

Ite oon käyny Itä-Karjalan kansanopistossa vuoden (9kk) kestäneen lasten- ja kodinhoidon linjan. Jaah en mie oikee tiiä mitä mie siltä hain mutta kokemuksia sain paljon. Kimppa-asuminen on mukavaa ja ku kaikki on tekemisissä toistenkin linjalaisten kanssa ni kaikkea kivaa tapahtuu. Noinkin pieneen aikaan kun 9kk mahtu paljon kaikkea kivaa.

Miulla oli kax kämppistä tuon vuoden aikana ja molempien kanssa tulin loistavasti toimeen. Kyl se aika paljo riippuu siitä toisestakin ihmisestä mut ainaha on mahollisuus kämppistä vaihtaa.

Ite suosittelen opistoa. Siel on myös hyvä aika miettii mitä oikeesti elämältä haluaa..

Olen ollu Kauhajoen Evankelisen Opiston graafisen suunnittelun linjalla vuoden, ja Limingan Kansanopistossa (eli Limingan Taidekoulussa) kaksi vuotta.
Haha! Ei noissa ole mitään sellasta systeemiä todellakaan, että saat valita asutko huokeammassa kimppahuoneessa vai maksatko enemmän että saat olla yksin; asuminen on kaikille samanhintaista ja samanlaista, ja huoneet on AINA 2-4 hengen huoneita, eli toisinsanoen maksat "vuokraa" sänkypaikastasi, et huoneesta. Niissä ei ole omaa vessaa/suihkua ja keittiötä, vaan tilat on yhteiset koko asuntolan kanssa. Huoneisiin kuuluu sängyt, pöytä ja tuoli verhot. Toki sen voi sisustaa mieleisekseen, mutta huonetoverikin täytyy ottaa huomioon. Ainiin, yleensä uskonnollispohjaisissa kansanopistoissa on vielä tyttöjen -ja poikien asuntolat erikseen. Sen oman huoneen saat opistolta, jos on äärimmäisen hyvät perusteet; opiskelet samassa koulussa esim. AVIOpuolisosi kanssa, tai asut asuntolassa lapsen kanssa. Muuten sen oman huoneen saat tietty vain vuokraamalla kämpän ihan tavallisilta asuntomarkkinoilta; kunnalta tai yksityiseltä koulun ulkopuolelta siis. Kansanopistot lasketaan Suomessa sisäoppilaitoksiksi, ja se elämä siellä on mitä on. Ei siellä hienostella!
Mitäpä siinä huoneen jakamisessa erityistä...elämä on. Suotaava on tietty, että omaat edes jonkinlaiset sosiaaliset taidot. Että jos hirveän epäsosiaalinen/ujo/pelokas/syrjäänvetäytyvä jne. olet, kannattaa miettiä asumista sitten ihan omassa vuokra-asunnossa koulun ulkopuolella. Ei siellä kuule valita, miten asut, vaan tyytyminen on siihen mitä koulu tarjoaa, ja kannattaa varautua, että se ei ehkä ole mitään kovin hohdokasta. Ei se ole koulun ongelma miellyttääkö sinua vai ei. Huonetoverit yleensä aina arvotaan ennen koulun alkamista. Huoneita voi vaihtaa tietenkin kesken lukuvuoden -kaikkien osapuolien yhteisellä suostumuksella tietty- jos vaikka ystävystyt jonkun miellyttävän ihmisen kanssa. Asuntoloissa saa olla viikonloppuisinkin, mutta ruokailua koulun puolesta ei niinä aikoina ole.
Kansanopistot maksavat sellaiset 50-150e viikko, sisältäen valintasi mukaan joko ruokailut tai vaihtoehtoisesti ei ruokailua, se sänkypaikka tietenkin jos aioit asua opistolla, sekä opetuksen. Työskentelymateriaaleja et saa koulun puolesta, vaan ne maksavat erikseen tietenkin, ja ne muuten ei ole mitään halpaa huvia välttämättä...niiden suuruus riippuu opiskelijan tekemien töiden määrästä ja valituista materiaaleista.
Huoh. mitäs sitä muuta... Kuten kerroin, niin noissa paikoissa ei pahemmin hienostella, ajatellen siis asumista jne. Ajatus saattaa tuntua ahdistavalta, itsellä ainaki. Mutta lähdet ihan rohkeesti vain juttuihin mukaan, niin kyllä se siitä.

Päällisinpuolin itselle ainakin jäi hyvät muistot, vaikka aloittaminen tollasissa paikoissa tuntui hieman "pelottavalle".

Kävin Torniossa Peräpohjolan Opistolla Starttilinjan kasvatus- ja ohjausalalle: hyvä, että menin ja koin. Nyt selkiytyi ala ja pääsin opiskelemaan!

Menisin uudelleen, jos vain olisi välivuosi ja ehkäpä opiskelisin jo yliopistoarvosanoja; nekin ovat mahdollisia. Mikään ei ollut mahdotonta vaan kaikki oma tavoitteellinen toiminta mahdollistui opinnoissa.