Aika ajoin keskustellessani masentuneiden alkoholinkäytöstä ja hoidosta saan luonnontieteellisen selityksen, joka on pahassa ristiriidassa analyyttisen psykologian kanssa.
Siksi kysynkin, uskotteko syntymäalkoholismiin ainoana selittäjänä - siis viinageeniin?
Päihdelääketieteen erikoislääkärit esittävät, että osa alkoholisoituneista on ottanut viinaa lääkkeeksi vuosikausia nimenomaan alavireisiin tunnetiloihin, toisasiallisesti masennukseen.
Vaikka Minnesota-hoidon sivuille on jäänyt mainintana geneettinen taipumus alkoholiin, nykytutkimus ei hyväksy geeniä jonakin ainoana selittäjänä. Geenimuoti kaikessa tutkimuksessa oli voimakkaimmillaan 1990-luvulla. Minnesota-hoidon sivuilla puhutaan myös "sielun sairaudesta": noissa sanoissa onkin vakavasti asiansa ottavalle tutkijalle haastetta! Sielugeeni?
Ihminen ei välttämättä edelleenkään synny alkoholistiksi. Joissakin suvuissa mallit ovat hyvin vahvoja: isoisä veti, isä veti ja kas, poikakin vetää. Mitään alkoholistigeeniä heistä ei kuitenkaan ole eristetty.
Korville lyöviä asioita löytyi muitakin jälkeen: samassa sisarussarjassa kaikki eivät olekaan alkoholisoituneet tai edes käyttäneet reippaasti - geenistä tai mallioppimisesta huolimatta.
Mikäli tunnetilat ja mielialat eivät vaikuta juomiseen, myös jatkohoito AA:ssa olisi turhaa, eikä alkoholisti tarvitsisi luonteenpiirteidensä rehellistä korjaamista pysyäkseen raittiina. Epäilen vahvasti tämän onnistumista.
Syntymäalkoholistin teoriaa vastaan on myös se, että alkoholismi kehittyy vasta vuosien mittaan eikä kaikilla juominen ole alkoholistista alusta lähtien.
Luonnontieteellinen näkökulma, joka tieteissä on syrjäyttänyt humanismia, painottaa geeniteorioita, koska sille ei ole olemassakaan kehityspsykologiaa. Lihavat lapset selitettiin geenillä... Ihmettelen. Lihavilla aikuisilla nimittäin todettiin olevan myös lihavia lemmikkejä: miten ihmeessä geneettinen yhteys osoitetaan?
Tämä ei taida myöskään olla mielipidekysymys. Me voimme olla ihan mitä mieltä tahansa tästä asiasta, mutta pysyvästi tätä alkoholistin "sydäntäsärkevää" ongelmaa ei ole ratkaistu.
Geneettinen selittäjä ei ota huomioon myöskään kulttuurisia seikkoja.
Addiktiotaipumus kyllä on samansuuruinen useissa maissa. 8-10% maapallon väestöstä addiktoituu johonkin päihteeseen. Laosissa kahdeksan prosenttia väestöstä on opiaattiriippuvaisia. Meillä taas alkoholi on kulttuurisesti ja saatavuudesta johtuen niskan päällä. Kuitenkaan tutkijat eivät oikein usko addiktiogeeniinkään. Enemmän alttiutta on etsitty aivojen reseptoreista.
Myös traumatisoituneiden (todella kovia kokeneet) on todettu alkoholisoituvan helposti.
Siksi kysynkin, uskotteko syntymäalkoholismiin ainoana selittäjänä - siis viinageeniin?
Päihdelääketieteen erikoislääkärit esittävät, että osa alkoholisoituneista on ottanut viinaa lääkkeeksi vuosikausia nimenomaan alavireisiin tunnetiloihin, toisasiallisesti masennukseen.
Vaikka Minnesota-hoidon sivuille on jäänyt mainintana geneettinen taipumus alkoholiin, nykytutkimus ei hyväksy geeniä jonakin ainoana selittäjänä. Geenimuoti kaikessa tutkimuksessa oli voimakkaimmillaan 1990-luvulla. Minnesota-hoidon sivuilla puhutaan myös "sielun sairaudesta": noissa sanoissa onkin vakavasti asiansa ottavalle tutkijalle haastetta! Sielugeeni?
Ihminen ei välttämättä edelleenkään synny alkoholistiksi. Joissakin suvuissa mallit ovat hyvin vahvoja: isoisä veti, isä veti ja kas, poikakin vetää. Mitään alkoholistigeeniä heistä ei kuitenkaan ole eristetty.
Korville lyöviä asioita löytyi muitakin jälkeen: samassa sisarussarjassa kaikki eivät olekaan alkoholisoituneet tai edes käyttäneet reippaasti - geenistä tai mallioppimisesta huolimatta.
Mikäli tunnetilat ja mielialat eivät vaikuta juomiseen, myös jatkohoito AA:ssa olisi turhaa, eikä alkoholisti tarvitsisi luonteenpiirteidensä rehellistä korjaamista pysyäkseen raittiina. Epäilen vahvasti tämän onnistumista.
Syntymäalkoholistin teoriaa vastaan on myös se, että alkoholismi kehittyy vasta vuosien mittaan eikä kaikilla juominen ole alkoholistista alusta lähtien.
Luonnontieteellinen näkökulma, joka tieteissä on syrjäyttänyt humanismia, painottaa geeniteorioita, koska sille ei ole olemassakaan kehityspsykologiaa. Lihavat lapset selitettiin geenillä... Ihmettelen. Lihavilla aikuisilla nimittäin todettiin olevan myös lihavia lemmikkejä: miten ihmeessä geneettinen yhteys osoitetaan?
Tämä ei taida myöskään olla mielipidekysymys. Me voimme olla ihan mitä mieltä tahansa tästä asiasta, mutta pysyvästi tätä alkoholistin "sydäntäsärkevää" ongelmaa ei ole ratkaistu.
Geneettinen selittäjä ei ota huomioon myöskään kulttuurisia seikkoja.
Addiktiotaipumus kyllä on samansuuruinen useissa maissa. 8-10% maapallon väestöstä addiktoituu johonkin päihteeseen. Laosissa kahdeksan prosenttia väestöstä on opiaattiriippuvaisia. Meillä taas alkoholi on kulttuurisesti ja saatavuudesta johtuen niskan päällä. Kuitenkaan tutkijat eivät oikein usko addiktiogeeniinkään. Enemmän alttiutta on etsitty aivojen reseptoreista.
Myös traumatisoituneiden (todella kovia kokeneet) on todettu alkoholisoituvan helposti.
Vastaukset 4
Vanhimmat
PELKKÄ geeni ei varmasti selitä asiaa, ja geenitutkimus on muutenkin lapsenkengissä, mutta tutkimuksissa alkoholistien lapsilla (etenkin pojilla) on todettu aivosähkökäyrien ja tiettyjen entsyymitasojen eroja normaaliin verrattuina jo ennen kuin he ovat aloittaneet alkoholin käyttöä.
Suosittelen kirjaa "Päihdelääketiede".
Nyt pitää mennä...
No emmää ainakaan äitiltäni noita viinanhimoja saanu , kun se ei edes juo!!!-Mä vaan aina oon tykänny ottaa ja sillä siisti...ihan nuorena jo tykkäsin vetää perseet ei siinä äiteemuorilla ollu ku ihmettelemistä..no aina on ollu sillai että kausittain on ottanu vähemmän mutta sit taas joskus tykkään ottaa enemmän mitä siitä selittelemään mie aina sanon että juoppo mikä juoppo!! ja asian toki hyväksyny ...mutta vanhin poikani taas ei se lutraile ku ihan harvoin...ja ei koskaan kahta päivää ota että sillon taas eri geenit sitten eikä edes tupakoi siinä missä meikä vetää ku korsteeni mutta äitini ei tosiaankaan polta eikä oo ikinä polttanu että no kait sitä pentuna halus kokeilla ja naps heti meikä koukussa kaikenlaisiin nautintoaineisiin...miten lie selitettävissä...
Se että äitisi ei juo, ei ole todiste viinageenin kantamattomuudesta. Ehkä päinvastoin. Täysraittius on äitisi ratkaisu.
Joku lekuri sanoi jossain ja siteerattiin jossain kirjassa tyyliin että "Alkoholimi on sairaus joka johtuu viinan juonnista".
Eli vaatii juomista. Toiset nappaa nopeammin, toiset myöhemmin, toisia ei. Riippuvuuden synty.
Pirullisinta niille jotka nappaa. Oli sitten geeneistä, perimästä tms.
Yleensähän kaikki ensin aloittelee...joku voi jäädä jo siinä nalkkiin. Sitten jotkut baareissa rällää...voi lasahtaa. Jotkut huomaavat alkoholin auttavan masennukseen/ahdistukseen (jonkun psykiatrin mukaan nopeammin ja paremmin kuin mitä Suomen terveydenhuolto voi tarjota - mutta loppupeleissä huono homma) , ja taas napsahtaa.
Alkoholi oli muinoin ylistetty lääke, jota tietyissä ammattiryhmissä jaeltiin erikoioikeutena. Mutta pahaahan se tekee lopussa jos on taipumusta juoppouteen.
Summa summarum: "Alkoholimi on sairaus joka johtuu viinan juonnista".