tuli paha mieli.
Ei siitä että en ollut Sievissä suviksissa, vaan siitä, kun poikkesin juuri kesäillan ajelulla eräässä järvenrantabaarissa.
Porukka oli niin päissään että ihan hirvittää...
Tähänkö sitä ollaan menossa?????? En tuntenut viihtyväni kyseisessä paikassa kahvikupposta kauempaa.
VL-oppi vahtii jäseniensä tekemisiä tavalla tai toisella, ja se ei tuntunut aikanaan hyvältä, mutta kyllä tämäniltainen havainto "maailmanmenosta" sai myös nousemaan karvat pystyyn.
Ei siitä että en ollut Sievissä suviksissa, vaan siitä, kun poikkesin juuri kesäillan ajelulla eräässä järvenrantabaarissa.
Porukka oli niin päissään että ihan hirvittää...
Tähänkö sitä ollaan menossa?????? En tuntenut viihtyväni kyseisessä paikassa kahvikupposta kauempaa.
VL-oppi vahtii jäseniensä tekemisiä tavalla tai toisella, ja se ei tuntunut aikanaan hyvältä, mutta kyllä tämäniltainen havainto "maailmanmenosta" sai myös nousemaan karvat pystyyn.
Vastaukset 18
Vanhimmat
ja etsimään Jumalan sanaa.
Juo vain itsekin sitä viinaa, niin elämä on hauskempaa.
Kielloilla ja rajotuksilla ei tule kaikista vl-liä, juokoot . Kun eivät tappas toisiaa, varsinkaa syyttömiä. Jospa saanvuoden päästä osaisivat juoda vähemmän.
jaksat olla pahoillasi.
Pidä sitten provona tai et, olin aikanaan vl-miehelle toinen nainen, useamman vuoden, tämä on totta, vaikka tämä pistetään valehteluksi.
Mutta näin kävi, paikkakunnalta muutto lopetti suhteen läheisemmin... silti olemme yhä yhteydessä tiiviisti, kenenkään tietämättä.
Mies oli aivan ihana ihminen, ja on varmasti yhä, käy vaimonsa takia seuroissa, joskin vähenemään päin käynnit. En kadu, valitan (juu, huorintekijähän minä olen), mutta eipä kadu mieskään. Olin kuulemma hänelle se henkireikä avioliittonsa takia.
Eli en usko, että kannattaa pelkästään puhua "maailman pahuudesta". Jostain kertoo tämäkin tilanne: siitä, että miehellä oli paha olla, minun kanssani hän saattoi aina olla oma itsensä, joutumatta varomaan jokaista sanaansa,tekoansa jne. Kukaan ei vahtinut tai painostanut selän takana.
Ja uskallan väittää, itse asiassa tiedän, että emme olleet ainoa vastaava pari...
Syyttäkää provoksi, aivan vapaasti, minulla ei ole syytä valehdella.
"olin aikanaan vl-miehelle toinen nainen, useamman vuoden, tämä on totta,"
Jos olitte "siten", niin käytittekö ehkäisyä?
Ja jos käytitte ehkäisyä, niin miten tuo mies toimi vaimonsa kanssa? Pitikö hän taas vaimonsa kanssa ehkäisyä syntinä?
En kysy tätä ilkeyttäni, kiinnostaisi vain tietää miten vl-mies tuollaisessa tilanteessa toimii, koska vl-liike opettaa ehkäisyn olevan syntiä.
käytimme, tottakai.
Vaimonsa kanssa ei käyttänyt, vaimo synnyttikin sinä aikana lapsia.
Emme kuitenkaan halunneet pilata sillä tavalla hänen avioliittoaan, että minä olisin tullut raskaaksi.
Ja voin sanoa rehellisesti, pidän tuosta miehestä yhä todella paljon ja se ei ole yksipuolista.
on ollut maailman sivu.
eivät vaikuta minuun millään tavalla. Rauhaisasti ja äkäisesti heilutelkoon tuuli huuliasi ;-)
Ja minähän olen se ainut syyllinen, eiköstä vaan?
Tosin en pidä ketään syyllisenä - en ainakaan miestä.
Rakkaus kun iskee, kukaan ei mahda mitään.... sitäpaitsi, jos olisin suostunut, hän olisi jättänyt vaimonsa. En voinut suostua,en koe olevani marttyyri sen takia. Ajattelin järjellä asian, vaikka tunteet sanoivat muuta.
Ensimmäinen synnitön heittäköön ensimmäisen kiven, ole hyvä... :)
... siitä jälleen, miten naista kontrolloidaan ja miehet mylläävät kuin pellossa ilman minkäänlaista moralisointia. Sitten kiltisti seurapenkkiin ja jälleen on kaikki annettuanteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.
Tuskin tunnusti tekonsa laatua.
Toisaalta helppo ajatella, että mieskin voi tuntea olonsa tuossa lahkossa nurkkaan ahdistetulta eläimeltä.
Saanko minäkin udella, minkäikäisiä olette? Tai olitte, kun suhde alkoi?
ihmetyttää, eikö kukaan nähnyt tai tiennyt, jos kerran olitte monta vuotta yhdessä?
Missä oli seurakunnan vahdit?
tarkoitit, olemmeko nuoria, niin miten sen ottaa.
Kun suhde alkoi, olin 25, mies 29. Nyt olemme molemmat n. 4-kymppisiä.
Eli ei ollut/ole mikään hetken juttu.
Ja totta on se, että mieskin voi ahdistua tuossa piirissä. Nykyään viikottain lähettelemme sähköpostia, tekstareita jne.
Olen itse naimisissa nykyään, en ole pettänyt fyysisesti koskaan miestäni ja syy, miksi en uskalla enää tapailla häntä samanlailla kuin ennen, on se, että molemminpuolinen veto on edelleen vahva ja pelkään sitä, että en pysty vastustamaan, vaikka olemme asiat sopineet siten.
Eli olemmeko vielä tavanneet? Olemme, mutta julkisilla paikoilla, kun olemme jompi kumpi olleet työmatkoilla lähellä toisiamme.
Tiesikö kukaan?
Tiesi, hänen "kohtalotoverinsa", joskus vietimme aikaa nelisteen, aika usein.
Mutta kaikki osasivat olla hiljaa. "Maalliset" ystävät pelkäsivät kärähtämistä enemmän kuin muut.
Vaikka valvonta olisi kuinka tiukkaa tahansa, se ei ylety kaikkialle, kyllä sen jokainen tietää.
Mies ei olisi halunnut enää yhtään lasta vaimonsa kanssa sen jälkeen, kun aloimme tapailla, mutta yhteisön painostuksesta niitä vaan sitten tehtiin.
Vaimo ei suostunut keskustelemaankaan ehkäisystä.
Lapsia piti tehdä, silti läheisyyttä, hellyyttä tmv mies ei kuitenkaan osakseen saanut, sehän olisi ollut moraalitonta, jos olisi antanut nautinnon viedä.
En tajua vl-naisia, miten he jaksavat tuota epäinhimillistä kohtelua, mutta olen kyllä pahoillani monen miehenkin vuoksi, hekään eivät välttämättä asiasta nauti.
...koskaan tekeväsi väärin?
Kirjoitit, ettet kadu eikä mieskään?
Tunteeton vai mitä?
En voi sanoa, että olisin ylpeä teostani, tiedän, ettei se ollut oikein, mutta joskus käy näinkin...
En kadu, koska rakastin tuota miestä ja se, mitä meidän välillä tapahtui, oli täynnä keskinäistä kunnioitusta ja välittämistä. Avointa joka suhteessa, ilman kieltoja ja syyllistämistä.
Oli hyvä olla yhdessä. Ja olisi ollut helppo vastata, että toivon hänen eroavan. Ainut, mikä pysäytti, olivat lapset. Ikävä kyllä naista kohtaan en tunne sympatiaa, koska tiedän, miten hän kohteli puolisoaan, jolta olisi halutessaan saanut sen kaiken, minkä minä otin vastaan, hän torjui puolisonsa kaikessa paitsi lasten teossa.
Kuuntelin vieressä monen monet puhelinkeskustelut puolisoitten välillä ja en voi tajuta asennetta, mikä naisesta huokui. Tosin minun "etuni", ettei häntä kiinnostanut miehensä työmatkat tmv, pääasia, että lapsiluku kasvoi ja mies huolehti taloudellisista velvotteista ja muisti tulla seuroihin.
... sanojasi, noin voi äkkiä käydä - jopa vl-miehen kanssa, heh....
Samassa veneessä ollut 35-vuotiaana, alkoi suviseuroissa, jonne vahingossa eksyin uteliaisuudesta, koska olivat sillä paikkakunnalla, missä asun.
Ei katso ihastuminen aikaa, ei paikkaa, ei kyllä syntynyt noin vakavaa, muutamia kertoja tapailimme ja loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin.
pahoitella, en tuomita.
Mutta olipa mies kuka tahansa, jos se alkaa himosta, eli suoraan seksiin, niin suhde ei kestä. Ei vl:ien sen enempää kuin tavallisten Maija Meikäläisten kohdallakaan.
Minä tunsin miehen jo pidemmän aikaa ennen kuin suhde leimahti liekkiin, tunsimme toistemme ajatukset ja mielipiteet hyvin. Siinä syy, että se kesti ja tavallaan on yhä voimissaan.
ei kadu mitään.
On selvästi sitä työpaikka romanssia, ei lestatkaan pysty sitä täysin vastustamaan.
päivää sinullekin :-)