Jos tuntee tosissaan, ettei lapsentulo ole kyseisessä elämäntilanteessa mahdollista ja haluaa keskeyttää alkaneen raskauden, on ensiksi otettava yhteyttä neuvolaan, terveyskeskukseen tai yksityiseen lääkäriin ja sanottava, että pyytää aborttia. Tämä kannattaa tehdä heti, jos tietää, että lapsi tulisi olemaan niin huomattava rasitus elämäntilanteesta/muista olosuhteista johtuen, ettei hänen pitämisensä ole kohtuuden nimissä mahdollista. Myös jos on raiskattu, terveydentilassa on jotakin ongelmia, on alle 17-vuotias tai yli 40-vuotias, tai jos naisella on ennestään jo neljä lasta, voi niillä perustein pyytää aborttia.
Kun aborttia haetaan sosiaalisten syiden perusteella, käydään yleensä elämäntilanne läpi hyvin tarkasti (näin ainakin pitäisi tehdä)- monet kokevat tämän kuulusteluna, mutta se on täysin oikea tapa toimia. Lääkärit ja hoitajat ovat ihmisiä, joista hyvin monien mielestä aborttien tekeminen ei ole eettisesti neutraali toimenpide, vaan useat kokevat sen vaikeimpana työtehtävänään, ja kuten olemme saaneet usein täältäkin lukea, hoitohenkilökunnan asenteet ja arvot näkyvät usein aborttitilanteessa- jopa abortintekijän tylynä kohteluna. Abortti ei ole pelkästään abortintekijän oma asia, vaan siinä astutaan toisen ihmisen elämänoikeuden piiriin, ja siksi siitä on pitänyt säätää lailla, kuten lääkäriliittokin on asiasta todennut. Nainen _pyytää_ aina lupaa abortille, ei määrää siitä itse. Raskaudenkeskeytys tehdään sairaalassa tai aloitetaan sairaalassa ja viedään loppuun kotona. Raskaudenkeskeytystapa on yleensä sairaalaan keskeytykseen/keskeytyksen aloitukseen mennessä jo tiedossa. Lääkärin ja myös hoitajien kanssa keskustellaan yleensä aborttipäätöksestä ja usein sen varmuudesta ja laillisesta oikeutuksesta siinä tilanteessa (näin ainakin pitäisi tehdä) koko prosessin ajan, siihen saakka, kunnes itse keskeytys aloitetaan.
Raskaudenkeskeytys tulee tehdä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa raskautta, ennen 12 raskausviikkoa. Tämän jälkeen voi saada erittäin painavilla syillä luvan raskaudenkeskeytykseen TEO:sta.
Raskaudenkeskeytystapa määräytyy raskauden keston ja lääkärin tekemän arvion mukaan. Yhdeksännelle raskausviikolle asti on mahdollista tehdä lääkkeellinen keskeytys tai vaihtoehetoisesti imukaavinta. Viikoilla 9–12 käytetään imukaavintaa. Raskausviikon 12 jälkeen keskeytysmenetelmä on lääkkeellisesti käynnistetty synnytys.
Kaavinta on melko nopea toimenpide, mutta aina siitä ei toivu nopeasti, vaan jälkikomplikaatiot, mm. tulehdukset, ovat mahdollisia. Myös myöhempi lapsettomuus on mahdollista. Vuoto kestää jopa useita viikkoja. Lääkkeellinen abortti on usein kivulias, eikä kovinkaan nopea tapa. Abortintekijöillä on jälkeenpäin usein mielenterveyden häiriöitä ja mm. ahdistusta ja syyllisyydentunteita, ja ne kestävät usein vuosia- saattavat alkaakin vasta vuosien päästä ja jatkua sen jälkeen todella pitkään.
Aborttiin kannattaa suhtautua äärimmäisenä hätäkeinona ja lainkin mukaan se on sellainen. Laki määrittelee tarkasti syyt, joiden perusteella nainen on oikeutettu aborttiin. Halu tehdä abortti tai lapsen ei-haluaminen eivät ole laissa hyväksyttyjä syitä. Abortista monille seuraava syyllisyys on ihan tutkittua faktaa. Syyllisyys ei ole useimmiten kenenkään ulkopuolisen aiheuttamaa, vaan sen aiheuttaa abortintekijän oma ja henkilökohtainen omatunto!
Abortti ei ole läheskään aina hyvä vaihtoehto ja monesti se on jopa todella huono vaihtoehto, jonka tekijä tulee huomaamaan liian myöhään! On kuitenkin tilanteita, joissa abortti on ainoa inhimillinen vaihtoehto, kuten mm. terveydelliset pakkotilanteet ja todella vaikeat elämäntilanteet, joiden korjaaminen on kohtuuttoman vaikeaa tai jopa mahdotonta. Vahinkoja voi korjata ja kannattaa korjata kyseenalaistamatta, silloin, kun korjaamisella ei vahingoiteta muita. Abortissa päätetään jo alkanut ihmiselämä- oman lapsen elämä- joten se ei ole mikään pelkästään hyvä tapa korjata- siinä myöskin rikotaan jotakin ainutlaatuista samalla!
Kun aborttia haetaan sosiaalisten syiden perusteella, käydään yleensä elämäntilanne läpi hyvin tarkasti (näin ainakin pitäisi tehdä)- monet kokevat tämän kuulusteluna, mutta se on täysin oikea tapa toimia. Lääkärit ja hoitajat ovat ihmisiä, joista hyvin monien mielestä aborttien tekeminen ei ole eettisesti neutraali toimenpide, vaan useat kokevat sen vaikeimpana työtehtävänään, ja kuten olemme saaneet usein täältäkin lukea, hoitohenkilökunnan asenteet ja arvot näkyvät usein aborttitilanteessa- jopa abortintekijän tylynä kohteluna. Abortti ei ole pelkästään abortintekijän oma asia, vaan siinä astutaan toisen ihmisen elämänoikeuden piiriin, ja siksi siitä on pitänyt säätää lailla, kuten lääkäriliittokin on asiasta todennut. Nainen _pyytää_ aina lupaa abortille, ei määrää siitä itse. Raskaudenkeskeytys tehdään sairaalassa tai aloitetaan sairaalassa ja viedään loppuun kotona. Raskaudenkeskeytystapa on yleensä sairaalaan keskeytykseen/keskeytyksen aloitukseen mennessä jo tiedossa. Lääkärin ja myös hoitajien kanssa keskustellaan yleensä aborttipäätöksestä ja usein sen varmuudesta ja laillisesta oikeutuksesta siinä tilanteessa (näin ainakin pitäisi tehdä) koko prosessin ajan, siihen saakka, kunnes itse keskeytys aloitetaan.
Raskaudenkeskeytys tulee tehdä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa raskautta, ennen 12 raskausviikkoa. Tämän jälkeen voi saada erittäin painavilla syillä luvan raskaudenkeskeytykseen TEO:sta.
Raskaudenkeskeytystapa määräytyy raskauden keston ja lääkärin tekemän arvion mukaan. Yhdeksännelle raskausviikolle asti on mahdollista tehdä lääkkeellinen keskeytys tai vaihtoehetoisesti imukaavinta. Viikoilla 9–12 käytetään imukaavintaa. Raskausviikon 12 jälkeen keskeytysmenetelmä on lääkkeellisesti käynnistetty synnytys.
Kaavinta on melko nopea toimenpide, mutta aina siitä ei toivu nopeasti, vaan jälkikomplikaatiot, mm. tulehdukset, ovat mahdollisia. Myös myöhempi lapsettomuus on mahdollista. Vuoto kestää jopa useita viikkoja. Lääkkeellinen abortti on usein kivulias, eikä kovinkaan nopea tapa. Abortintekijöillä on jälkeenpäin usein mielenterveyden häiriöitä ja mm. ahdistusta ja syyllisyydentunteita, ja ne kestävät usein vuosia- saattavat alkaakin vasta vuosien päästä ja jatkua sen jälkeen todella pitkään.
Aborttiin kannattaa suhtautua äärimmäisenä hätäkeinona ja lainkin mukaan se on sellainen. Laki määrittelee tarkasti syyt, joiden perusteella nainen on oikeutettu aborttiin. Halu tehdä abortti tai lapsen ei-haluaminen eivät ole laissa hyväksyttyjä syitä. Abortista monille seuraava syyllisyys on ihan tutkittua faktaa. Syyllisyys ei ole useimmiten kenenkään ulkopuolisen aiheuttamaa, vaan sen aiheuttaa abortintekijän oma ja henkilökohtainen omatunto!
Abortti ei ole läheskään aina hyvä vaihtoehto ja monesti se on jopa todella huono vaihtoehto, jonka tekijä tulee huomaamaan liian myöhään! On kuitenkin tilanteita, joissa abortti on ainoa inhimillinen vaihtoehto, kuten mm. terveydelliset pakkotilanteet ja todella vaikeat elämäntilanteet, joiden korjaaminen on kohtuuttoman vaikeaa tai jopa mahdotonta. Vahinkoja voi korjata ja kannattaa korjata kyseenalaistamatta, silloin, kun korjaamisella ei vahingoiteta muita. Abortissa päätetään jo alkanut ihmiselämä- oman lapsen elämä- joten se ei ole mikään pelkästään hyvä tapa korjata- siinä myöskin rikotaan jotakin ainutlaatuista samalla!
Vastaukset 1
Vanhimmat
friik!