Vakava masennukseni tuli yhtäkkiä takaisin vaikka olen syönyt puoli vuotta masennuslääkkeitä.
Lääkkeen vaihdon yhteydessä minulle aloitettiin seroquel, 50mg iltaisin ennen nukkumaanmenoa, rauhoittamiseksi kuulemma. Viikon tämä toimi suht hyvin, mutta nyt teho on lakannut ja olen yhä hermostunut iltaisin enkä saa lääkkeen ottamisen jälkeen kuitenkaan unen päästä kiinni.
Lääkkeen vaihdon yhteydessä minulle aloitettiin seroquel, 50mg iltaisin ennen nukkumaanmenoa, rauhoittamiseksi kuulemma. Viikon tämä toimi suht hyvin, mutta nyt teho on lakannut ja olen yhä hermostunut iltaisin enkä saa lääkkeen ottamisen jälkeen kuitenkaan unen päästä kiinni.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Palasiko masennus seroquelin aloituksen jälkeen? Jos palasi niin kannattaa lopettaa seroquel heti ja pyytää vaikka jotain toista lääkettä tilalle. Itselläni ensimmäisellä kerralla parin viikon säännöllinen seroquelin syönti syvensi masennusta entisestään ja se taas koheni kun oli hetken syömättä seroquelia. Olen myös nyt hetken syönyt seroquelia kun en ole enää ollut masentunut. Taas sama. Söin pari viikkoa säännöllisesti ja alkoi olemaan melko syvästi masentunut olo. Olo palasi normaaliksi noin viikossa kun lopetin seroquelin.
Aloitin seroquelin sen jälkeen kun masennus palasi, ja siis kysymykseni oli että mistä voi johtua ettei seroquel enää väsytä, kun se oli sen tarkoitus. Rauhoittaa iltaisin että saa unen päästä kiinni.
Se ei enää väsytä, koska sinulla on noussut toleranssi siihen. Eli siis sietokyky tai tottumus. Miten sen haluaa sanoa. Saman vaikutuksen aikaansaamiseksi tarvitset isomman annosen sitä. Seroquelissa toisilla ei nouse koskaan toleranssi ja toisilla taas nousee parissa viikossa. Kannattaa keskustella lääkärin kanssa asiasta, että olisiko jotain toista vaihtoehtoa tai kenties olisiko annoksen nosto mahdollinen.
Moikkelis!!
En ole lääkäri enkään muukaan hoitohenkilö, siksi en uskalla ohjeita ruveta antamaan et miten toimia. lääkkeet vaikuttavat niin erilailla eri henkilöillä.Lääkkeet eivät myöskään vaikuta niinkuin särkylääke,vaan lääkkeen hoitotason saavuttaminen vie useimmiten muutamia viikkoja. Ahdistuksesta, levottomuudesta, masennuksesta ja muista mielen oireista pääsemiseen kuluu joskus pitkän aikaa. Ei ole ilmeisesti keksitty sitä ihmepilleriä joka heti tepsii ja tuo hyvän olon. Toivoisin totisesti että joku sellaisen keksisi!!Itse en ole koskaan uskaltanut ruveta lopettelemaan tai lisäämään lääkkeitäni, minulla ei todellakaan ole siihen tarvittavaa koulutusta. Lääkkeitten jatkuva vaihteleminen mielestäni johtaa siihen että mieli menee vielä enemmän kipeemmäksi. Toki lääkärille pitää kertoa selkeesti miten kokee minkin lääkkeen auttavan. Mielestäni ei myöskään tällä palstalla pitäisi antaa kovin radikaaleja neuvoja nimenomaan lääkitysten suhteen. Mikä sopii yhdelle, ei tarkoita sitä että sama lääke sopisi jollekin toiselle. Oen sairastanut 25. vuotta pipo kakkosta. Elämä on olluy välillä helvetillistä. Olen yrittänyt 5. kertaa päättää päiväni. Vasta 4. vuotta sitten sain oikean diagnoosin ja oloni on helpottunut siedettäväksi. On ihania ajanjaksoja jolloin voin hyvin..ei ole masennusta tai hypomaniaa..sitten taas mieli alkaa heilahdella, siitä huolimatta vaikka on "oikea lääkitys". Olen jollainlailla tyytynyt siihen että sairaudessani on edelleen vaikeita, helvetillisiä ahdistuksia ha välillä hypomaniaa, siitä aina pitää kynsinhampain kiinni, kun olo on silloin niin uskomattoman hyvä..superhyvä..sitä oloa haluaisi pitkittää ja pitkittää.Viimikse kun olin lääkärini juttusilla, niin kysyin että onko sellaista lääkettä joka tepsisi nopeasti silloin kun putoan siihen kamalaan pimeään ja ahdistukseen. Lääkärini sanoi että ei ole, vaan lääkitys pitäisi saada niin räätälöityä että masennuslääkettä menee kokoajan, mutta niin että ei mene manian puolelle. Melkoinen yhtälö siis lääkärinkin ratkottavaksi. Siitä huolimatta että olisi mahdollisimman hyvä ja oikea lääkitys, niin mieli kuitenkin kulkee omia latujaan.Masennus tulee jos on tullakseen. Minulla mielen heilahteluihin vaikuttaa tällähetkellä äitini alkoholismi, ja hänen käytöksensä minuaa kohtaan. minä olen meidän perheen mustalammas, joka jaksaa äitille totuuden sanoa, muut sisarukset ovat hiljaa. Hän kielsi minua enää käymästä luonaan kun pilaan hänen elämänsä. Olen 15 vuotta häntä tukenut, suostutellut hoitoon, kuunnellut ja kannustanut, ollut aina läsnä kun hänellä on ollut paha olo. nyt en enää jaksa kannatella häntä. Romahdin niihin hänen sanoihin, siihen halveksivaan äänensävyyn kun hän minulle soitti. Siskoni kuoli 5. vuotta sitten alkoholiin. Löysimme hänet jäätyneenä lumesta, ei ollut jaksanut lääketokkurassa raahautua kotiin. Hän oli minulle läheinen. Olin hänen tukenaan 10 vuotta. Hän takertui minuun ja minulla ei ollut keinoja rajata auttamistani. Tunnetasolla aika oli helvetillistä. Pelkäsin kun puhelin soi, että onko hän saanut toteutettua itsetuhonsa.Hänen hautajaisissaan päätin että en vaikene tai suojele alkoholistia hänen ongelmansa suhteen.Nyt ymmärrän sen että minun auttamisyritykseni ovat valuneet hukkaan siitä syystä että heistä kumpikaan ei ole ITSE halunneet raitistua. Olen hirvittävän surullinen kun nyt ymmärrän kuinka paljon ja kuinka turhaan olen heidän takiaan kärsinyt. Huomaan nyt että kirjoitin enemmän kuin minun oli aluksi ajatus kirjoittaa.Kiitos jos jaksoitte minun kipuani lukea.Toivon teille kaikille paljon niitä päiviä kun mieli on levollinen ja mieli on hyvä.
Tottahan minä sen tiedän ettei mielialalääkkeet, tai kuten seroquelissa on kyse, niin psykoosilääkkeet auta heti. Minä taas en puhunutkaan siitä ettei se alkanut auttamaan heti vaan siitä että minulle ei seroquel sovi ollenkaan koska se aiheuttaa minulla masentuneen olon. Mutta ei se mikään ihme olekkaan. Seroquel vähentää aivoissa dopamiinin, serotoniinin ja noradrenaliinin määrää. Varsinkin liian alhaiset dopamiini ja serotoniini tasot tekevät masentuneen olon. Molemmat kun ovat mielihyvä hormooneja ja ilman niitä ei voi tuntea mielihyvää.
Olen vihdoin tämän kevään myötä tajunnut että neuroleptit eivät tee ainakaan minulle hyvää. Kun lopetin kokonaan neuroleptit, tai oikeastaan nyt truxalin, niin muutamassa viikossa yleinen mielialani koheni ja ahdistukseni lievenivät ja harvenivat. Loogista se onkin, koska kaikki neuroleptit vähentävät dopamiinin määrää aivoissa. Ja tällaiselle epävakaalle, masennus ja ahdistus herkälle ihmiselle dopamiinin vähentäminen on vain haitallista.
Olen sen päättänyt että neurolepteihin en enää koske, ellei minulla uusiudu psykoosi. Psykoosin hoitoonhan ne onkin tarkoitettu, ei muuhun.