jeps, se olis taas maanantai alkamassa ja uus yritys, katotaas kuinka pitkälle päästään ilman oksentelua....
uus viikko edessä...
---janna
3381
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mäkii yritän uuden viikon alkaessa "ottaa itteeni niskasta kiinni", huonolta näyttää tosin, kun jo pienen aamupalan jälkeen teki mieli kipittää vessaan. Tulin kuitenkin koneelle ja kohta lähden pyörälenkille, jotta oksentaminen unohtuisi (tosin taitaa olla turha toivo, kun painokii oli vähän noussu, masentavaa) Ehkä sitten huomisesta paremmin.
Mä en nykysin kovin usein oksentele, mut ihan tarpeeks pitkään ollut bulimiaa ja muuta EDNOS. Itse teen silleen etten syö aamupalaa. Vesilasi vitamiiniporeella ja kuppi maitokahvia. Sen jälkeen voi rauhassa miettii aamuaskareiden ohella että miten tän päivän nyt hoitais taas. Tiiän kyllä, että aamupalan väliin jättäminen on aika vaikeeta, jos on edellisenä iltana oksentanut.. Mulla ainakin tekee sillon mieli sikana jotain makeeta. On kyllä yks vittumaisimmista sairauksista bulimia. Musta tuntuu, etten koskaan pääse täysin sellaiseen etten oksentelisi ollenkaan. Kerran kahessa viikossa ainakin. Ja kaamosaikaan se ei todellakaan oo riittänyt.
Suosittelen päivään ja iltapäivään keskittynyttä syömistä. Itekin ku tuon aamupalan skippaan niin jos päivälläkään ei syö niin illallahan se sekoilu alkaa hermostuneisuutena ja sit ei tiedä enää mitä söin ku kaikki vaikuttaa vähän riskiltä.
Kun mä oon hoitokodissa, jossa vahitaan et mä syön, ja yleensä myös sitä et käynkö miten nopeesti ruoan jälkeen vessassa. Oon niin kateellinen niille keiden ei tarvi syödä. Olinhan mä vielä sairaala-aikana anorektinen, mutten todella haluu enää hospiin-siis sairaalaan-ni on vähä pakko syödä edes se minimimäärä. Mutta kyllä mä sen syömisen vastapainoksi yritän aina käydä vessassa, lenkkeilen mahd. paljon ja sain vähän aikaa sitte kinuttuu lekurilta max-annoksen ummetuslääkettä (joo, tiedän ettei se paljo painonpudotuksessa auta, mutta monta vuotta käyttäneenä en pärjää ilman)...