Tällaisin perustein pyysin neuvolan vaihtoa:
Meillä alkoi vuosi onnellisissa merkeissä, tehtiin raskaustesti, joka näytti positiivista. Raskaus oli hyvin suunniteltu ja tiesimme riskit, joihin oli syytä varautua.
Minun piti saada heti varmuus raskaudesta, koska kohdallani kahteenkin lääkitykseen piti puuttua nopeasti, kun raskaus oli todettu. Niinpä menin neuvolaan heti pyytämään lähetettä testiä varten. Terveydenhoitaja oli juuri lomalta tullut ja tietokone ei oikein auennut, oli salasanat hukassa. Hän siinä sitten kollegan avulla selvitti asiaa ja meinasi käydä niin, että olisi testattu sukupuolitauditkin saman tien. Kun minulle sanottiin, että nyt on lähete mennyt labraan, niin menin jonottamaan sinne ja sisälle päästyäni ei kuitenkaan lähetettä koneella näkynyt. Verikoe siinä otettiin ja terveydenhoitaja lupasi, että saan tietää tuloksen parin tunnin päästä. Kyselin tietenkin heti tulosta, mutta monen soiton jälkeen selvisi, että iltapäivällä on tulos valmis. Tuleva isä työmaallaan odotti kovasti tietoa ja jopa jokunen sukulainenkin jo siinä vaiheessa. Lopulta selvisi, että apteekin testi oli oikeassa!
Heti ensimmäisellä neuvolalääkärin vastaanotolla laitettiin lähetettä äitiyspolille, koska riskiraskaudestahan selvästi oli kyse. Olin jo hyvinkin tarkkaan seuraillut verenpainettani kotimittarilla ja olin laitellut arvoja paperille, mutta ei niitä lääkäri kysellyt, mutta kuitenkin tyrkkäsin lapun hänelle. Hyvin nopeasti hän sen vilkaisi ja ajattelin, että ei taida olla tarpeen arvoja kovasti kirjata (on minulla kuitenkin mittari, joka muistaa tulokset ja ajat. Yliopistosairaalan lääkäri kysyi heti ensimmäisellä käynnillä mittaustuloksia, mutta lappunen oli jo mennyt pitkää tietä.
Hammashoidosta terveydenhoitaja puhui sen verran, että kehotti jossain vaiheessa varaamaan hoitolaan aikaa. Kun sitten ajan varasin, selvisi, että ei raskaana oleva jonon ohi menekään, vaan aika järjestyy noin 10 kuukauden päästä.
Alkuraskaus sujui hyvin, mutta loukkasin selkäni jossain vaiheessa ja jouduin menemään akuuttiin terveyskeskukseen. Neuvolalääkäri oli vastassa ja hän antoi sairasloman ja kehotti syömään Paracetamolia särkyyn. Hän ei kokeillut selkää lainkaan eikä katsonut, miten pystyn liikuttamaan sitä. Käynti oli tyyliin terve-näkemiin ja huoneessa olin varmaan viitisen minuuttia.
Neuvolassa käydessäni itse höpötin sokerirasituksesta ja sen sellaisesta ja nyt vasta jälkeenpäin selvittelin, että rasitus olisi ollut tarpeen tehdä jo varhaisessa vaiheessa (minulla on bmi luokkaa 39 ja verenpainetauti, sekä ikää 36 v.). Em. asioista neuvola ei puhunut mitään. Kerroin vieläpä, että olen ollut mukana Dehkossa ja jo vuosia sitten on sokeriaineenvaihdunnassa ollut pientä hämminkiä. Pyysin sokerimittaria itselleni enkä saanut.
Kilpirauhanen on ollut minun kohdallani suuri ongelma. Pyysin kilpirauhaskokeet alkuraskaudessa ja jossain vaiheessa selvittelin, miten kilpirauhanen pelittää raskausaikana. Totesin, että usein Thyroxin-lääkitystä nostetaan raskauden ajaksi heti ilman kokeitakin, koska raskaus vaikuttaa hyvin monella arvoihin ja lapsen riski jäädä älyllisessä kehityksessä jälkeen on aika suuri, jos äidin lääkitys raskausaikana on pielessä. Ahdistuinkin asiasta hiukan ja pyysin uusia verikokeita, koska minulla oli alkanut suu tuntua kuivalta ja iho myös kuivui niin, että pesun jälkeen kutisi kamalasti. Neuvolalääkäri ei nähnyt tarpeelliseksi antaa lähetettä kokeisiin, mutta tässä kohtaa olin tiukkana ja en antanut periksi. Lääkäri totesi minulle viimein, että kun olet kerran päättänyt kokeisiin mennä, niin laitan sinulle nyt lähetteen, mutta nosta sitten itse lääkitystäsi. Viimeiset sanat ovat suoraan lainatut ja sävy oli aika vihainen.
Kuten sanoin, minulla on kilpirauhanen vuosien varrella aiheuttanut monenmoista ongelmaa ja aikaisemmin olen pyytämättäni saanut jatkuvan lähetteen kilpirauhaskokeisiin kahdessa eri kunnassa. Kilpirauhanen on aiheuttanut mm. sen, että olen ollut kuukausia sairaalahoidossa sekä sairauslomilla, joka kerta kilpirauhasarvot ovat olleet pielessä. Kumpi on yhteiskunnalle taloudellisempaa, pitkät jaksot sairaalassa vai kunnollinen seuranta, jotta niiltä vältyttäisiin? Käsittääkseni tämä kunta ei olisi raskaudenkaan takia minulle kokeita määrännyt, jos en itse olisi ollut asiassa aktiivinen.
Tuossa kevättalvella sattui sellainen asia, että olin kontaktissa henkilöön, jolla todettiin myöhemmin aivokalvontulehdus. Katsottiin tarpeelliseksi antaa varmuuden vuoksi lääkitys, jotta itse välttyisin tartunnalta. Terveyskeskus lupasi hoitaa asian, koska tablettimuodossa oleva antibiootti ei raskauden takia tullut kysymykseen. Terveyskeskuksessa asiaa selvitti useampi henkilö ja odotustilassa kuulin lasin läpi, miten asia eteni. Kuulin nimeni mainittavan, työpaikkani sekä sen, että injektiota minulle järjestellään. Sitten puhelimeni soi ja soittaja oli työkaveri. Hän totesi: ”Ai, sä olet siellä terveyskeskuksessa ja sun asiaa juuri hoidellaan”. Lasikopin naiset puhuivat kilpaa puhelimiinsa ja työkaverini sattui soittamaan juuri silloin ja hänkin sai oman puhelunsa lomassa kuulla kuinka minun asiaani setvittiin. Mitenhän tässä toteutui tietosuoja?
Viikolla 27 kävin viimeksi äitiyspoliklinikalla ja sikiön painoarvio yllätti: 1,4 kg. Määrättiin pikaisesti sokerirasitukseen, jota ei siis siihen mennessä ollut tehty. Rasitus antoi yhden poikkeavan tuloksen ja mittari löytyi terveyskeskuksesta. Nyt on mittailtu ja odotellaan aikaa insuliinin aloittamista varten. Ruokavaliota noudatan niin ankarasti, että painoni on seurannan aikana jopa pudonnut ja koko raskausaikana ei lähtöpainooni ole vielä tullut lisäystä.
Nämä asiat, joita tässä olen kirjoitellut, ovat laittaneet minut sen verran koville, että yöunet ovat jääneet lyhyiksi. Olen kokenut, että olen joutunut aika lailla itse olemaan vastuussa raskaudestani ja terveydestäni ja nyt pyydänkin, että saisin vaihtaa toiseen neuvolaan, koska käsittääkseni täällä kävisin samalla terveydenhoitajalla niin kauan, kunnes lapsi on 18 kk ikäinen. Toivon, että siihen asti uusi neuvola voisi olla apunani, koska luottamuksellista suhdetta edellisen kanssa ei ole syntynyt. Minusta tuntuu, että siellä käydessäni tuhlaamme sekä terveydenhoitajan että minun aikaani. Itsestäni en välttämättä aina ole kovasti huolehtinut, mutta tämä lapsi merkitsee todella paljon.
Lisätty: Nyt olen uupumuksen takia sairaslomalla ja sokeritasapaino heittelee, insuliinia pistän. Sain vaihdettua neuvolan ja viimeisellä käynnillä totesimme th:n kanssa, että verensokeria ei ole mitattu yhdelläkään käynnillä. Hän lohdutti minua, että hänen nähdäkseen raskauden suhteen ei ole mitään ongelmaa, vaan lapsi näyttää kasvavan todella hyvin...
Meillä alkoi vuosi onnellisissa merkeissä, tehtiin raskaustesti, joka näytti positiivista. Raskaus oli hyvin suunniteltu ja tiesimme riskit, joihin oli syytä varautua.
Minun piti saada heti varmuus raskaudesta, koska kohdallani kahteenkin lääkitykseen piti puuttua nopeasti, kun raskaus oli todettu. Niinpä menin neuvolaan heti pyytämään lähetettä testiä varten. Terveydenhoitaja oli juuri lomalta tullut ja tietokone ei oikein auennut, oli salasanat hukassa. Hän siinä sitten kollegan avulla selvitti asiaa ja meinasi käydä niin, että olisi testattu sukupuolitauditkin saman tien. Kun minulle sanottiin, että nyt on lähete mennyt labraan, niin menin jonottamaan sinne ja sisälle päästyäni ei kuitenkaan lähetettä koneella näkynyt. Verikoe siinä otettiin ja terveydenhoitaja lupasi, että saan tietää tuloksen parin tunnin päästä. Kyselin tietenkin heti tulosta, mutta monen soiton jälkeen selvisi, että iltapäivällä on tulos valmis. Tuleva isä työmaallaan odotti kovasti tietoa ja jopa jokunen sukulainenkin jo siinä vaiheessa. Lopulta selvisi, että apteekin testi oli oikeassa!
Heti ensimmäisellä neuvolalääkärin vastaanotolla laitettiin lähetettä äitiyspolille, koska riskiraskaudestahan selvästi oli kyse. Olin jo hyvinkin tarkkaan seuraillut verenpainettani kotimittarilla ja olin laitellut arvoja paperille, mutta ei niitä lääkäri kysellyt, mutta kuitenkin tyrkkäsin lapun hänelle. Hyvin nopeasti hän sen vilkaisi ja ajattelin, että ei taida olla tarpeen arvoja kovasti kirjata (on minulla kuitenkin mittari, joka muistaa tulokset ja ajat. Yliopistosairaalan lääkäri kysyi heti ensimmäisellä käynnillä mittaustuloksia, mutta lappunen oli jo mennyt pitkää tietä.
Hammashoidosta terveydenhoitaja puhui sen verran, että kehotti jossain vaiheessa varaamaan hoitolaan aikaa. Kun sitten ajan varasin, selvisi, että ei raskaana oleva jonon ohi menekään, vaan aika järjestyy noin 10 kuukauden päästä.
Alkuraskaus sujui hyvin, mutta loukkasin selkäni jossain vaiheessa ja jouduin menemään akuuttiin terveyskeskukseen. Neuvolalääkäri oli vastassa ja hän antoi sairasloman ja kehotti syömään Paracetamolia särkyyn. Hän ei kokeillut selkää lainkaan eikä katsonut, miten pystyn liikuttamaan sitä. Käynti oli tyyliin terve-näkemiin ja huoneessa olin varmaan viitisen minuuttia.
Neuvolassa käydessäni itse höpötin sokerirasituksesta ja sen sellaisesta ja nyt vasta jälkeenpäin selvittelin, että rasitus olisi ollut tarpeen tehdä jo varhaisessa vaiheessa (minulla on bmi luokkaa 39 ja verenpainetauti, sekä ikää 36 v.). Em. asioista neuvola ei puhunut mitään. Kerroin vieläpä, että olen ollut mukana Dehkossa ja jo vuosia sitten on sokeriaineenvaihdunnassa ollut pientä hämminkiä. Pyysin sokerimittaria itselleni enkä saanut.
Kilpirauhanen on ollut minun kohdallani suuri ongelma. Pyysin kilpirauhaskokeet alkuraskaudessa ja jossain vaiheessa selvittelin, miten kilpirauhanen pelittää raskausaikana. Totesin, että usein Thyroxin-lääkitystä nostetaan raskauden ajaksi heti ilman kokeitakin, koska raskaus vaikuttaa hyvin monella arvoihin ja lapsen riski jäädä älyllisessä kehityksessä jälkeen on aika suuri, jos äidin lääkitys raskausaikana on pielessä. Ahdistuinkin asiasta hiukan ja pyysin uusia verikokeita, koska minulla oli alkanut suu tuntua kuivalta ja iho myös kuivui niin, että pesun jälkeen kutisi kamalasti. Neuvolalääkäri ei nähnyt tarpeelliseksi antaa lähetettä kokeisiin, mutta tässä kohtaa olin tiukkana ja en antanut periksi. Lääkäri totesi minulle viimein, että kun olet kerran päättänyt kokeisiin mennä, niin laitan sinulle nyt lähetteen, mutta nosta sitten itse lääkitystäsi. Viimeiset sanat ovat suoraan lainatut ja sävy oli aika vihainen.
Kuten sanoin, minulla on kilpirauhanen vuosien varrella aiheuttanut monenmoista ongelmaa ja aikaisemmin olen pyytämättäni saanut jatkuvan lähetteen kilpirauhaskokeisiin kahdessa eri kunnassa. Kilpirauhanen on aiheuttanut mm. sen, että olen ollut kuukausia sairaalahoidossa sekä sairauslomilla, joka kerta kilpirauhasarvot ovat olleet pielessä. Kumpi on yhteiskunnalle taloudellisempaa, pitkät jaksot sairaalassa vai kunnollinen seuranta, jotta niiltä vältyttäisiin? Käsittääkseni tämä kunta ei olisi raskaudenkaan takia minulle kokeita määrännyt, jos en itse olisi ollut asiassa aktiivinen.
Tuossa kevättalvella sattui sellainen asia, että olin kontaktissa henkilöön, jolla todettiin myöhemmin aivokalvontulehdus. Katsottiin tarpeelliseksi antaa varmuuden vuoksi lääkitys, jotta itse välttyisin tartunnalta. Terveyskeskus lupasi hoitaa asian, koska tablettimuodossa oleva antibiootti ei raskauden takia tullut kysymykseen. Terveyskeskuksessa asiaa selvitti useampi henkilö ja odotustilassa kuulin lasin läpi, miten asia eteni. Kuulin nimeni mainittavan, työpaikkani sekä sen, että injektiota minulle järjestellään. Sitten puhelimeni soi ja soittaja oli työkaveri. Hän totesi: ”Ai, sä olet siellä terveyskeskuksessa ja sun asiaa juuri hoidellaan”. Lasikopin naiset puhuivat kilpaa puhelimiinsa ja työkaverini sattui soittamaan juuri silloin ja hänkin sai oman puhelunsa lomassa kuulla kuinka minun asiaani setvittiin. Mitenhän tässä toteutui tietosuoja?
Viikolla 27 kävin viimeksi äitiyspoliklinikalla ja sikiön painoarvio yllätti: 1,4 kg. Määrättiin pikaisesti sokerirasitukseen, jota ei siis siihen mennessä ollut tehty. Rasitus antoi yhden poikkeavan tuloksen ja mittari löytyi terveyskeskuksesta. Nyt on mittailtu ja odotellaan aikaa insuliinin aloittamista varten. Ruokavaliota noudatan niin ankarasti, että painoni on seurannan aikana jopa pudonnut ja koko raskausaikana ei lähtöpainooni ole vielä tullut lisäystä.
Nämä asiat, joita tässä olen kirjoitellut, ovat laittaneet minut sen verran koville, että yöunet ovat jääneet lyhyiksi. Olen kokenut, että olen joutunut aika lailla itse olemaan vastuussa raskaudestani ja terveydestäni ja nyt pyydänkin, että saisin vaihtaa toiseen neuvolaan, koska käsittääkseni täällä kävisin samalla terveydenhoitajalla niin kauan, kunnes lapsi on 18 kk ikäinen. Toivon, että siihen asti uusi neuvola voisi olla apunani, koska luottamuksellista suhdetta edellisen kanssa ei ole syntynyt. Minusta tuntuu, että siellä käydessäni tuhlaamme sekä terveydenhoitajan että minun aikaani. Itsestäni en välttämättä aina ole kovasti huolehtinut, mutta tämä lapsi merkitsee todella paljon.
Lisätty: Nyt olen uupumuksen takia sairaslomalla ja sokeritasapaino heittelee, insuliinia pistän. Sain vaihdettua neuvolan ja viimeisellä käynnillä totesimme th:n kanssa, että verensokeria ei ole mitattu yhdelläkään käynnillä. Hän lohdutti minua, että hänen nähdäkseen raskauden suhteen ei ole mitään ongelmaa, vaan lapsi näyttää kasvavan todella hyvin...
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Tällaisin perustein pyysin neuvolan vaihtoa:"
Miten terveyskeskuksen tai labran toiminta liittyy neuvolaan??
Eikä ole mitenkään epänormaalia ettei alussa tehdä sokerirasitusta. Testi tehdään viikoilla 26-28. Aikaisemmin testi tehdään vain siinä tapauksessa mikäli virtsassa sokerit plussalla useammin kuin kerran.
Ja mistähän olet saanut päähäsi että raskaana olevat pääsisivät jonon ohi hammaslääkäriin?? (mikä myöskään ei liity neuvolan toimintaan mitenkään...)
Minä ainakin sain neuvolasta ensimmäisellä käynnillä mukaani lapun, jossa suoraan luki, että pääsee jonon ohi hammastarkastukseen. En ole tosin vielä kokeillut miten käy...
terkkari sanoi neuvolassa, että varaa vain aika kunnalliselle ja jonon ohi pääsee. Hän kehotti varailemaan aikaa vasta toisella kolmanneksella kun pahoinvointi on hellittänyt. Kun sitten varasin, ei pääsekään jonon ohi ja sain ajan kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa. Maha painaa jo aika ikävästi kun olen selällään joten päätin mennä yksityiselle, ei se montaa kymppiä kuitenkaan se tarkastus maksa.
Alkuperäiselle, kuulostaa hieman välinpitämättömältä toiminnalta. Mulla on hypotyreoosi ja heti raskauden alussa katsottiin kilpirauhasarvot ja nostettiin lääkitystä, sitähän yleensä pitää nostaa raskauden alussa. Eikö sulla sitten ollut lääkitystä, tai eikö ollut diagnoosia, muuten kuulostaa tosi oudolta?
ITSE KÄVIN SOKERIRASITUKSESSA RV 15 2, NEUVOLASTA "PAKOTETTIIN MENEMÄÄN" JOTEN SIIS KYLLÄ SIELLÄ KÄYDÄÄN JOSKUS AIEMMINKIN! JA LISÄKSI AIKA MONESSA KUNNASSA PÄÄSEE HAMMASLÄÄKÄRIIN RASKAANA OLEVA JONOTTAMATTA! OTA ASIOISTA OIKEASTI SELVÄÄ ENNENKUN ALAT VÄITTÄMÄÄN MUUTA!
todella inhottavaa toimintaa alkuperäisen paikkakunnalla, todellakin jossain asioissa joutuu itse pitämään "puolensa" että pääsee testeihin ym.
Tässäpä linkki, miten asioita tulisi hoitaa: http://www.diabetes.fi/sivu.php?artikkeli_id=4749
Ensimmäinen raskaus kun on, niin oletin, että tarvittavat labrat saa neuvolan kautta. Kilpirauhaskokeen pyysin myös omalääkäriltä, mutta hän ohjasi neuvolan juttusille. Viikko väännettiin asiasta, kunnes sain lähetteen.
Olen ottanut asioista aika paljon selvää ja rasitus sellaisilla riskeillä, kun minulla, pitäisi tehdä ajoissa (kts. linkki)
Minulla petti kilpirauhanen pahemman kerran v. -99. Raju liikatoiminta hoidettiin 2 krt. radiojodilla ja tuloksena oli erittäin paha vajaatoiminta. Lääkitys ja diagnoosit ovat olleet siis jo pitkään.
viisi vuotta sitten vielä tehtiin rasituskoe aika varhaisessa vaiheessa, mutta kuulemma muuttunut niin ettei enää normaalisti tehdä kun vasta noilla rv26-28.
Myöskin hammaslääkäriin joutuu jonottamaan ihan niinkuin kaikki muutkin (itse ollut jonossa nyt 6kk).
ensimmäinen sokerirasitustesti jokus 11vko!
http://www.verkkouutiset.fi/juttu.php?id=130630