..Zoloft 20 mg mielialalääkettä? Kertokaa, please, jos olette. Minulle määrättiin sitä enkä ole ostanut, koska pelkään mielialalääkkeitten käyttöä, lihomista ja riippuvuutta.
Kiitos vastauksista!
Kiitos vastauksista!
Onko kukaan käyttänyt...
Lääkekammo
161287
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
siis,tarvitako lääkkeitä vai ei.Pohdin ihan samaa,ja joskus on jotain lääkkeitä ollutkin,eroon pääseminen on pahempi kuin huumeista.Kokemuksieni mukaan riippuvuus alkaa n kolmen kuukauden käytön jälkeen,siis yleensä psyykelääkkeiden.Kaikkiin tulee riippuvuus,ja sitten alkaakin hoitaan sitä riippuvuuta...En muuten ole kenenkään huomannut "parantuvan"lääkkeillä.Sorry,kokemusta ei Zoloftista,mutta samaa mömmöö ne kaikki on.
Olen syönyt 2 vuotta Seroxatia 20 mg ensin 1 päivässä nykyään 2 päivässä. Välittäjäaineisiin vaikuttavat lääkkeet eli nämä masennuslääkkeet eivät kuulemma aiheuta riippuvuutta. Toisaalta näitä lääkkeitä joutunee syömään koko elämänsä joten riippuvuus on pieninpiä huolenaiheita. En ole lihottavista lääkkeistä koskaan kuullutkaan?
Jos välittäjäaineiden toiminnassa on häikkää, niin silloin on kyse fyysisestä viasta jota onneksi voidaan korjata lääkkeillä. Joutuuhan sokeritautinenkin ottamaan insuliinia pysyäkseen kunnossa.
En tiedä sairautesi vakavuutta, joten vastaan vain kokemuksesta, jonka tiedän aiheutuneen tuttavallinen, siis juuri Seroxat lääkityksestä.
Aluksi hänellä oli kaikki hyvin, mutta pian tuttavani vaipui psykoosiin ja yritti itsemurhaa.Hän joutui psykiatriseen hoitoon, ja sairaaalassa todettiin, että älittömästi lopetetaan Seroxat lääkitys ja niin tuttavaltani katosivat lääkkeen lopetttamisen jälkeen psykoosi ja siihen johtaneet oireet.Siksi kehoitan sinua olemaan erittäin varovainen sen lääkkeen suhteen, tämä on vain yksi "kokemus" monien joukossa, mutta ei todellakaan mukavaa katseltavaa vierestä.
Juttele lääkärisi kanssa, on muitakin mielialalääkkeitä, parhaita tuloksia, joista olen kuullut on aikaan saanut kemiallisesti puhtain mielialalääke, eli Cipramil.Voimia ja positiivisia ajatuksia sinulle :))
Kaikki psyykelääkkeet, eli rauhoittavat sekä mielialalääkkeet lihottavat,senkin olen nähnyt työni kautta todella usean kohdalla.Lihominen alkaa hitaasti, mutta varmasti ja etenee sitä mukaa,kuinka kauan lääkkeitä käyttää.Se on ns.lääkepöhöttymää,näin "kansankielellä" sanottuna,mutta se on myös totuus.
Olisikohan asia niin, että esim. tämän fluoksetiinin ansiosta ruokahalut palaavat taas ennalleen ja painonnousu johtuukin siitä, niinkuin tuossa ensimmäisessä linkissä selitetään.
Masennus sai aikaan minulle sen että laihduin alipainoiseksi, sillä ruokahaluja ei ollut tippaakaan. Söin vuosia trisyklisiä masennuslääkkeitä jona aikana painoa tuli takaisin vain sopivasti, en lihonnut liikaa koska jaksoin taas kuntoilla ja katsoin mitä pistin suuhuni.
http://www.biopsychiatry.com/fluoxweight.htm
http://web4health.info/en/answers/bipolar-antidep-weight.htm
No, minä lihoin masennuksen alettua yli 10 kg: söin, söin...
Sitten sain fluoksetiini lääkityksen ja ruokahalu alkoi normalisoitua ja laihduin hyvää vauhtia n. 10 kg, josta on takaisin tullut n. 2 kg.
Ehkä juuri niin, että lääke normalisoi ruokahalut.
eikä ne muutamat ylimääräiset kilot mitään haittaisi, mieluummin ottaisin muutaman kilon läskiä kuin syvän masennuksen. toisaalta, ymmärrän kyllä heitä joilla on jo ennestään paino-ongelma joka sitten lääkkeen vaikutuksesta vielä pahenee. en kuitenkaan jättäisi sen vuoksi lääkkeitä ottamatta.
..eli vielä vahvempaa, tarkistin reseptistä. Kyllä mielialalääkkeet lihottavat, ystäväni on lihonut ainakin 20 kg ja syönyt jo pidemmän ajan ja yrittänyt olla ilman, mutta sanoo, että tulee hidas ja huono olo ilman lääkettä.
Minun taustallani on yli kolmen vuoden työttömyys ja yli vuoden asumusero, jotka masennukseni ovat aiheuttaneet ja unihäiriöt aiheuttavat väsymystä. Terapia on tietysti vaihtoehto vai onko se, siis psykoterapia? Onko kellään kokemusta, auttaako se?
terveisin Lääkekammoinen
Minä olin 5 viikkoa sairaalahoidossa,siellä sain lääkehoidon ja keskustelin omahoitajani kanssa lähes päivittäin.Joka viikko oli hoitopalaveri jossa oli lääkäri mukana.Kahdessa viikossa oloni koheni niin että pääsin kotilomille viikonlopuksi,koska kotonahan ne ongelmat olivat.Voin vain kehua psykiatristahoitoa,siellä kaikkia hoidettiin ihmisenä diagnoosiin tuijottamatta.Minäkin olin hyvin epäluuloinen lääkkeitä kohtaan,koska olen itse hoitoalalla ja nähnyt niiden sivuvaikutuksia.Mutta vasta kun aloin uskoa etten tule ilman selviämään esim.yli 3kk en ollut nukkunut kuin 3tunnin yöunia ja laihtunut lähes 10kg.Sekä myönsin ettei minun tarvitse jaksaa että saan olla heikko ja ajatella vain itseäni. Minun masennukseni puhkesi aviokriisin myötä,mieheni oli uskoton,lisäksi siihen liittyi totaalinen työuupumus jonka tämä kriisi "puhkaisi".Lisäksi vetäydyin kokonaan sosiaalisista kontakteista,kaupassa käyntikin oli yhtä tuskaa.Lopulta tuli niin kova ahdistus että otin unilääkkeitä mutta onneksi selvisin ja kaikki se tuntuu nyt kuin pahalta unelta.
Tuo manitsemasi lääke sisältää sertraliiniä, joka vaikuttaa aivoissa toimivaan serotoniini-nimiseen aineeseen, jonka määrä ja vaikutusteho ovat yhteydessä masennuksen syntyyn. Vaikutus alkaa tuntua noin viikon kuluttua hoidon aloittamisesta, ja täysi vaikutus saadaan 2-4 viikossa. Hoito jatkuu kuitenkin yleensä useita kuukausia.
Tuo lääke ei aiheuta riippuvuutta eikä lihomista.
Jos ajattelet omaa mielentilaasi suosittelen, että aloitat lääkehoidon.
Kun aivojesi serotoniini on kunnossa voit kpikkuhiljaa lopettaa lääkityksen, tosin se kannatta tehdä lääkärin valvonnassa ja pikkuhiljaa.
Itse olen kyseistä lääkettä syönyt kohta kaksikymmentä vuotta. Tosin odotusaikanani en tarvinnyt lääkitystä ja se tuntui ihanalata, mutta heti kun lapsi oli maailmassa meni parikuukautta ja ei kun tosiasia, lääkkeen käyttö oli taas aloitettava.
Ei tuossa aivojen aineenvaihdunnna häiriössä ole tosiaan sen kummempaa kuin esim. insuliini pistos sokeritautiselle. Lääkkeeseen pitää osata suhtautua ja sairauteensa.
Sairastan tätä tautia nimeltä masennus, ok entä sitten tarvitsen siihen lääkitystä ok , entä sitten. Noiden pillereiden ansiosta pysyn "yhteiskuntakelpoisena".
Ja todella nuo pitkävaikutteiset aineenvaihduntaan vaikuttavat lääkkeet eivät aiheuta riippuvuutta. Toinen asia on jos tarvitsee ns. bentsoja kuten oxepam tai diapam, niihin saatta tulla riippuvuus, mutta ei läheskään aina.
Pilleri nyt vain kiltista suusta alas ja odottelemaan sen tehoa. Elämä alkaa hymyilemään.
Hei!
Kiitos vastauksestasi. Sanoit, ettei Zoloft aiheuta riippuvuutta eikä lihomista. Mutta eikö se ole riippuvuutta, jos olet syönyt lääkettä yli 20 vuotta vai tarkoititko jotain toista lääkettä, esim. tätä seromexia. Minä en nimenomaan halua syödä lääkkeitä jatkuvasti, voisin kyllä esim. kuukauden syödä, mutta se juuri on riippuvuutta, että niitä pitää syödä vähintään puoli vuotta ennenkuin vaikuttavat.
Pahoinvointi myös pelottaa ja täydellinen työkyvyttömyys sivuoireiden vuoksi. Yritän käyttää psykoterapiaa ja vaikeampaa minulla on unihäiriöt kuin masennus, mutta ehkäpä unihäiriöt aiheutuvat juuri lievästä masennuksesta.
Ei todellakaan aiheuta riippuvuutta.
Olen syönyt kyseistä lääkettä saman määrän jo kaksikymmentä vuotta. Olin syömättä kun odotin lasta. siis ei ollut mitään vaikeuksia päästä eroon.
Aivoissani on vain todettu serotoniinin puutostila mikä korjaantuu tuolla lääkityksellä.
Ei se johdu siitä, että olen syönyt noita lääkkeitä vaan aivan muusta.
Jotkut syövät näitä lääkkeitä vuoden tai puolivuotta ja kun aivoissa tapahtuu tasaannus voi jättää pillerit pikkuhiljaa pois.
Omat aivoni vaan tarvitsevat tuota keinotekoista ainetta jatkuvasti. So, what, niin tarvitsee sokeritautinen insuliinipistoksen.
Mitä ero siinä on?
"voisin kyllä esim. kuukauden syödä, mutta se juuri on riippuvuutta, että niitä pitää syödä vähintään puoli vuotta ennenkuin vaikuttavat."
Kulta pieni se ei ole riippuvutta, että pitää syödä määrätty aika ennenkuin vaikuttavat.
Jos alat syömään rauhoittavia kuten oxepamia voit tulla niihin riippuvaisiksi ja ne vaikuttavat heti, mutta nämä pitkävaikutteiset joiden teho ei edes ala heti vaatii pitkän lääkekuurin.
Toki psykoterapia yhdistettynä lääkehoitoon, mutta kyllä minä sinuna uskoisin nyt noihin lääkkeisiin ja alkaisin syödä niitä ennenkuin asiat menevät "huonompaan" suuntaan. Silloin saatat todella tarvita noita rauhoittaviakin.
Täydellistä työkyvyttömyyttä noista lääkkeistä ei tule. Ainoastaan jos "sairautesi" saa sinusta yliotteen voit tulöla täysin työkyvyttömäksi, siksi sinun kannattaakin hoidattaa itsesi.
Minä olen oma tapaukseni ja minulla on krooninen masennus. Sinä olet oma tapauksesi ja mikäli tämä on elämäsi ensimmäinen masennus luulen että pääset noilla lääkkeillä alkuun ja akuntoudut jossain vaiheessa irti koko lääkkeistä.
Onnea ...
Hei!
Kiitos vastauksistasi! Minä en edes tunne itseäni erityisen masentuneeksi, vain väsyneeksi johtuen univelasta. Aion parantaa unettomuuteni muuten kuin mielialalääkkeillä. Jokaisella on oma valintansa, edelleenkin huonot kokemukset mielialalääkkeistä esim. ystävilläni painavat enemmän kuin heidän, jotka ovat saaneet apua. Tietysti apuakin saa. Minun tilanteeni ei ole sellainen, että tarvitsisin mielialalääkettä.
Asiasta keskustelu päättyy kohdaltani tähän.
Hyvää jatkoa sinulle!
Hienoa mikäli tunnet pärjääväsi ilman lääkitystä. Totta oma on valintasi ja sinua ei kukaan voi pakottaa syömään yhtään mitää lääkettä.
Sanoit, että sinulla on univajetta.Jos tunnet , että olosi korjaantuu levolla, sitä parempi.
Sillä lääkkeet ovat viimeisin konsti yleensä sairauteen tai alkaan sairauteen.
Toivottelen sinulle onnea elämääsi:)
Tämä vuodenaika jo pistää normaalinkin ihmisen mielen alakuloiseksi ja väsyneeksi, joten jospa tässä onkin sinulla kohdallasi kyse siitä.
Usko ja kuuntele itseäsi.
tsemppiä;))
Olen syönyt reilut kaksi kuukautta masennuslääkkeitä,Efexoria ja Remeronia.Ja voin sanoa että ne ovat ainakin minua auttaneet.Nyt olen taas pirteä ja jaksan tehdä duuniakin,vaikka kävin lähes psykoosissa asti ja hengen lähtökin oli lähellä!Syö lääkkeesi ja usko lääkärisi ammattitaitoon.